"VIEKAS JA PITKÄHÄNTÄINEN"

Koirani on  Bernin paimenkoira, Hymy nimeltään. Ikää yli 6 v ja painoakin yli 50 kiloa. Aiemmin Hymyn rotuominaisuudet olivat kuin hinaajalta, sellaista se meno oli lenkillä, ainakin minun kanssani.  Tieltä kaikui kimeä EIIII, EIIII, ÄLÄ VEDÄ ja minä matalalentoa hihnan jatkeena. Nyt kulkeminen on aikuismaista, kiire on vain pellonreunaan isolle tarpeelle. Kun aikanaan valitsimme uutta berniä halusi Puoliso pennun jolla oli pitkä valkoinen osa hännänpäässä. Valkoinen hännänpää näkyy hyvin  ja kauas. Koko häntä Hymyllä on tavallista pidempi, rentona se on maahan asti.

Naapurissa on hevostalli. Tänään oli kävelytiellä ainakin kymmenet hevonpallerokasat ja Hymy tietenkin kulmiensa alta vilkaisten ehti napata makupalan tai kaksi. Ja paperinenäliinan ojanpohjalta painikkeeksi. Niitähän näin syksyllä tienvarsilla riittää. Lenkkimme on kolmisen kilometriä kyläyhteisön liepeillä, toisinaan emme näe yhtään vastaantulijaa tai ohikulkijaa. Toisinaan on montakin seisahdusta kun tuttuja kyläläisiä tulee vastaan. Koirassani taitaa olla hinaajageenin lisäksi vainukoiran geenejä, sellaista nuuskimista lenkkimme aina on. Kaikki ojarummut mennen tullen on käytävä tarkistamassa ja ruohomättäät haistelemassa. Lähes jokaisella lenkillä on ainakin yksi muliminen syvään ojaan. Ja aina samaan paikkaan. Samaan ojanpohjaan on pyörällä langennut pari lastenlastakin. Mikähän Hiisi siellä oikein vaikuttaa?