Alkoipa tämä päivä erikoisesti:lankapuhelin soi puoli yhdeksältä kun vielä vetelin puoliksi valvotun yön jälkeen makoisia aamu-unia. Siellä joku minulle tuntematon naisihminen kertoi kuulleensa joltakin entisen työpaikkani ihmiseltä että olisin ompelija ja siksi pyysi apua ompelupulmaansa. Tietolähde oli täysin väärässa ammattini suhteen, tosin ompelen itselleni ja perheellenikin lähes kaikki vaatteet ja kodin tekstiilit, mutta ammattilainen en ole. Ja nythän olen kaikesta eläkkeellä. No--henkilö pyysi apua takin vetoketjun ompeluun, oli itse yrittänyt ja todennut toivottomaksi. Saman olen itsekin kokenut, viimeksi eilen kun korjasin R.Mikaelin takin vetoketjua. Epäkuntoon menneitä vetoketjuja on lähes mahdoton saada edes poistettua uusimisen tieltä, niin monimutkaisesti ne on nykyään vaatteisiin ommeltu. Eli heitäpä pois satasen takki kun uudella vetoketjulla pääsisit kuudella eurolla.
Yritin auttaa tätä uutta tuttavuutta (nimeä en unenpöpperössä kuullut) ja kerroin erään tietämäni ompelijan nimen. Samalta kylältä kuitenkin. 0100100, auttanee numeron saamisessa.
Naapurin rouva täytti pyöreitä vuosia edellisviikolla ja tänään oli meidän vuoro päästä kakkukahville. Kun tässä ollaan jo paremman iän puolella, pukeuduin etiketin mukaan "vierailupukuun", viime keväänä ompelemaani ohueen neulosmekkoon. Kotiin palatessa totesin mekon olevan aivan liian väljän. Siispä kavennushommiin. Saumuri esille ja surrrurr, äkkiä mekko saisi uuden kuosin. Mutta ei: kone vain leikkasi reunaa, mutta ei ommellut!!! Tein tunnin töitä saadakseni säädöt kohdalleen -turhaan. Piti hakea Puoliso apuun, hän kun on KAIKKIEN ALOJEN ASIANTUNTIJA. Puoliso tulikin hyvin auttavaisena taskulamppu hyppysissä ja polvistuneena viereeni antamaan neuvoja, juuri niitä mitä olin jo tunnin verran kokeillut. Yht`äkkiä sainkin koneen toimimaan (ihan itse) ja puoliso sai hyvän mielen kun oli ollut avuksi näyttämällä taskulampulla neulansilmää!!!! Mekonkin sain ommeltua sopivan kokoiseksi.
Innostuin enemmäkin ompeluhommista ja tein kaavat Suuren Käsityökerhon syyskuun numeron kotelomekosta. Emmerdalen aikana leikkasin ja nuppineulotin mustasta joustavasta kreppikankaasta aikomani vaatteen. Saumurilla päästelin saumat, onnistui hienosti. Ompelukoneella piti tehdä rintalaskoksia ja tällä kertaa alkoi Huskvarnani temppuilla -teki pitkää tikkiä ja suttua alapuolelle. Ai että minua kiukuttaa kun työkoneet eivät toimi. Taisi kangas olla ongelmallista tavallisille säädöille, uusilla säätelyillä onnistuin jotenkuten. Kesken se mekko vielä jäi, hihantiet, pääntien ja helma ompelemisen teen huomenna tai joskus. Olen kehittelemässä itselleni ompeluintoa, talvitakin tekeminen on tässä edessä. Kankaat on ostettu viime keväänä.
Koirankin kanssa teimme pienen metsälenkin aamusateessa, ei mokoma halunnut pidemmälle. Hyvä niin, ei minuakaan huvittanut tihkusateessa ja tuulessa lenkkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti