Odotushuoneessa on samaan aikaan vanhempi pariskunta. Isäntä istui myssy syvällä päässä, toppatakki ja-housut jalassa, emäntä toisella penkillä samoin tuhdisti pukeutuneena. Emännän jaloissa oli iso kassi josta isäntä poimi lehdensivuun käärityn banaanin ja söi sen alkupaloiksi. Emännän tiukassa syleilyssä oli käsilaukku josta hän ei irrottanut kaivaessaan isosta kassista eväitä. Pariskunta nautti kaikessa rauhassa muita vilkuilematta aamiaistaan, käärepaperista kaivettuja makkaravoileipiä, viiliä ja pullosta mehua. Näytti siltä, että olivat tulleet jo aamuvarhaisella kauempaa, ehkä kunnan perukoilta asti. Kiirettä heillä ei ollut, olivat ehkä tulleet "hyvissä ajoin" lääkärin vastaanotolle. Puolisolle kerroin näkemästäni, hän oli aiemmin syksyllä pojanpoikaa käyttäessään lääkärissä törmännyt samaan pariskuntaan. Silloinkin heillä oli ollut eväät mukana . Olikohan pariskunta tottunut odottamaan paljonkin lääkärien pakeille pääsyä?
Omat terveyskeskuskokemukseni ovat positiiviset, tosin olen tarvinnut lääkäripalveluja 2-3 kertaa vuodessa.
Puoliso katselee tv:tä vierashuoneessa. Siellä on ollut kulmavuodesohva vieraiden nukkumapaikkana. Tässä yönä muutamana nukuin siellä pikkupotilaan seurana ja auta armias kuinka oli selkä kipeä aamulla. Vihjaisin Puolisolle, että pitäisi saada parempi sohva. Olin tämän ostanut itselleni syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten. Puoliso innostui ajatuksesta katsella uutta sohvaa, ja kävimmekin niitä katselemassa ja mittailemassa. Puoliso halusi, että sänky tulisi eteenpäin, eikä sivuttain kuten entisessä. Sellainen sitten löytyikin, tumma kulmavuodesohva joustinpatjalla ja rautaisella mekanismilla. Ja ostopäätös syntyi. Entisen sohvan sai veljentyttö.
Sohvamyyjä suositteli kuljetuspalvelun käyttöä sohvan painavuuden takia. Puoliso kun on niitä "minä itte"- miehiä niin omalla kyydillä se piti hakea. Kaupassa sohva purettiin osiin, yhdellä kerralla saatiin divaaniosa kyytiin ja toisella kertaa itse vuodeosa. Minustahan ei ollut kantoapua, joten naapurista saatiin kantaja. Sohva jouduttiin purkamaan moneen osaan, että saatiin divaani oikeaan paikkaa .( Tuli ihan Ikean sohvat mieleen vaikka niitä ei meillä ole.)
Saatiin sohva kokoon ja tyytyväisiä oltiin. Kello oli jo viisi ja Puoliso lähti viemään pojanpoika N.Kristiania painiharjoituksiin toiseen kaupunkiin. Minun tehtäväksi tuli osallistua kylän koululla asukasiltaan, siellä oli mukana kaupungin johtavat virkamiehet vastaamassa kyläkunnan/koulupiirin asukkaiden kysymyksiin. Kysymyksiä heitettiin kaavoituksesta, koulun tilojen riittävyydestä, viemäriverkoston etenemisestä, tievaloista, yksityistiemäärarahoista jne. "Nyt joudutaan elämään niukasti, vähän kaikesta on supistettava..." Tilaisuus kesti pari tuntia.
Iltapissalenkki oli vielä tehtävä Hymyn kanssa.
Meillä kävi vähän samalla tavalla että isäntä ei suostunut ottamaan kuljetuspalvelua ja sohva laitettiin moneen osaan ja niinhän siinä kävi että kun saatin sohva perille siitä oli katkennut yksi ruuviosa ja koko sohva käyttökelvoton :D
VastaaPoista