ENNENKUIN KELLO ON VIISI

Työhuoneeni vuoro oli tänään päästä pölyistään. Sieltä löytyi ensisilmäyksellä lattialta koirannappuloita, nuppineuloja, hamahelmiä, sukkapuikkoja pari, hyllyn päältä takan takaa nokea nuohoojan jäljiltä ja hyllyn alta riittävästi pölykoiria että siivouksen aloitus kannatti. Tässä päivänä muutamana ompelin muutaman vuoden vanhaa turkista (oli jäänyt takkini tarpeista), ja leikatessa tietenkin karvat lentelivät piiloihin. Nyt ne löytyivät. Turkiksesta tekaisin jollekin pojista torkkupeiton, vuoriksi löytyi  laatikosta palakangas.
Edellisen talven hiiriepisodin jälkeen olen piilottanut kaikki ompelutarvikkeet ja tilpehöörit karkkilaatikoihin. Niitä saa ottaa ilmaiseksi karkkikaupoista ja ainakin Citymarketista niitä olen keräillyt mukaani. Kaapin päältä siivotessa löytyi parikymmentä vuotta!! sitten Askon löytönurkasta pelastamani säilytyslaatikko. Sille ei ole tähän mennessä ollut paikkaa, toinen samanlainen on tehokkaassa käytössä ompelutarvikkeille. Laatikko kiinnitetäään kiskoilla pöydän alle ja nyt sen halusin paikalleen kun paikkakin oli. Siivotessa piti koko ajan silmäillä kelloa ettei se ehdi tulla viittä. Teen näitä omia hommia yleensä äänettömästi. Aivankuin Hymykin seurailee mitä teemme ja mitä sen ja sen tekemisestä mahtaa seurata, vaistosin Puolisonkin seuraavan ja odottavan käskyä tulla apuun. Varttia vaille viisi oli työni siinä mallissa, että muina miehinä saatoin vienosti kutsua Puolisoa: " Tulisitko vähän auttamaan?" Olin jo kääntänyt pöytälevyn ylösalaisin ja merkinnyt ruuvien paikat. Enää tarvittiin ruuvaaja paikalle.  ( On minulla omakin ruuvinväännin, ja osaan käyttäkin sitä, mutta Puoliso ei sitä muista)
 Oli kiire -Kauniit ja Rohkeat oli alkamassa. Ehdin kuin ehdinkin pyyntöni kanssa. Puoliso sen aina katsoo, kaukosäädin kädessä ja silmät ummessa, mutta kuitenkin...
Olen siirtynyt kannettavani kanssa työhuoneeseeni, pöytäkone on peräkamarissa. Ensimmäisen tietokoneeni hankin 1999, ihan kylmiltään. Tietokonetta olin käyttänyt hiiren verran veljentytön kanssa Muumilaaksossa Metson alakerrassa. Koneen hankin, kun ammattiliitto sitä edullisesti tarjosi ja siihen aikaan toimin useammassakin järjestössä sihteerinä. Koneen olen jo vaihtanut uuteen, mutta tulostin on sama ja toimii moitteettomasti, vähän verkkaisesti tosin. Liittäminen kannettavaan ei sujunut aivan tuosta noin, piti tehdä tutkimuksia ja etsintöjä liittimien, vai mitä ne ovatkaan, kanssa. Gigantissa eikä muissakaan tarvikeliikkeissä osattu minua auttaa. Clas Ohlsonin kuvastosta lopulta löysin etsimäni johdon ja kuva mukanani kaupoille. Nuori miesmyyjä oli sitä mieltä, ettei ko johto käy koneisiini. Olin eri mieltä ja toin entisen johdon mukanani kauppaan, nyt naismyyjän kanssa selvitimme sopivuuden ja näin sain vanhukseni toimimaan kannettavani kanssa. Ja maksoikin vain parikymppiä.
Kannettava ja tulostin majailevat koruntekopöydälläni. Vaikka korutarpeet ovat pienenpieniä, varastoa ja tilaa tekeminen vaatii aika paljon.

 Liinan on E.Meri E tuonut tuliaisena Teneriffalta. Sen päällä kun pujottelee helmiä, eivät pääse karkaamaan.

Sininen laatikko on vielä tyhjä, kyllä se jo viikon päästä on kotoisen täynnä pöydältä poistettavia tavaroita. Nyt laatikossa on löytynyt Pastorale-kasetti vm 1987 jaThe  Marlboro Music Collection ja fortunapelin kuulia.

Pyöreä korutarviketeline löytyi kirpputorilta, siihen mahtuu uskomaton määrä helmi- ym pussukoita ja Bilteman laatikostoista vielä enemmän. Ja "vaiheessa" olevat koruaihiot odottavat tekijän inspiraatiota valmistuakseen.