torstai 13. joulukuuta 2012

LUSIKKASOPPAA

Kuulun siihen vähän erikoisempaan joukkoon, joka vuodesta toiseen toistaa erikoisia rituaaleja. Kuten ruokailuvälineiden keittäminen kattilassa pari kertaa vuodessa. Tänään oli taas se päivä.
Samalla tuli siivottua keittiön laatikot, kaapit, yläpölyt pois, ikkuna pestyä, verhot vaihdettua, patalaput pesin koneessa. Jalkojani en joutunut paljoakaan liikuttelemaan, kaikki tapahtui tiskipöydän ympärillä. Tunteja siinäkin puuhastelussa sain aikaa kulumaan. Jossain vaiheessa käväisin työhuoneessani ja purin kaksi peukaloa ja puolikkaan kirjoneulelapasesta. Purkuhommia siksi kun olin hämärässä ottanut väärää lankaa ja valkoisen sävy oli niin poikkeava, ettei sitä voinut jälkeensä jättää. Äkkiä ne sitten valmiiksi tulivatkin. Joku ne taas saa viedä mennessään. Joku tytöistä, ellei pojat halua punavalkoisia lapasia. 


 Lusikoita kuivaillessani pähkäilin, että kuinka monta juustoveistä tavallinen juustonmussuttaja keittiössään tarvitsee. Aika monta erilaista näköjään, eikä tässä vielä kaikki....

 Perunankuorijoitakin pitää olla montaa merkkiä, Puolisolle kelpaa vain Fiskarsin tavallinen, minä höylään kuoret Tupperwarella, jo aivan  ruosteisella. Ruokailuvälineitäkin on kertynyt monta laatikollista. Eläkkeelle jäätyäni aloin hoitaa (kunnan palkkaamana ja verokirjallisena) pojan poikia. Jouduin hankkimaan pieniin suihin sopivia ruokailuvälineitä, niitä piti olla aika paljon kun ruoka-aikoja oli tuon tuostakin. Verottajakin hyväksyi nämä hankinnat. Nyt tuota välineistöä pyörii laatikoissani riittävästi. Lusikoita kuivaillessani sain ihailla takapihan lumista maisemaa.

Meillä on paljon mattoja lattioilla koiran takia, ilman niitä koira kyllä liukastelisi pahasti. Näin joulun aikaan lattioilla on punaiset, pehmeät nukkamatot. Ja erityisen lämpimät. Siitä on karvakoira Hymy pitänyt huolen. Matot vetävät niin mahdottomasti koirankarvaa puoleensa, että saan tehdä hiki otsalla töitä päivittäin?! että edes jonkinmoinen siisteystaso huushollissa säilyisi. Jostain messuilta ostin lattiapesimen, konsulentti näytti (ja se oli minulle myyty) kuinka koirankarvat saa sillä pois kaikenlaisista matoista. Hyvä väline se onkin. Yleensä ensin imuroin matot pitkään ja hartaasti, sen jälkeen vetelen matot kostutelulla pesimellä. Ja tulosta syntyy, valtavia karvatukkoja mattojen uumenista. Puoliso ei tätä hommaa hallitse, siis ei tee jälkihommia vaikka imuroikin. Päivittelee vain. Ja toteaa, että on niin mukavaa kun lämpimät matot. Hm.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti