OIKEESTI...

-hei ihan oikeesti... tätä hokemaa sain kuulla monta monituista kertaa Tapaninpäivän ja lauantain välillä. Jouluvieraana on 2:n poika kolmen tyttärensä kanssa. Pienin- 29.12 nelivuotiaaksi tullut sitä hoki isoille siskoilleen kun kaikki asiat eivät menneetkään halutulla tavalla. Ja oikeesti ne sitten lopulta sujuivat.
 Ei kuitenkaan kaikki asiat. Olin luvannut tytöille Särkänniemen Koiramäkikäynnin lauantaiksi kuten ennen joulua käytin siellä kolme muutakin tyttövierastani. Nyt oli niin ikävän sateinen ilma, että tytöt halusivat siirtää elämyskäyntinsä tulevalle kesälle. Vähän oli tylsää kun ulkoillakaan talviseen tapaan ei voinut. Trampoliinilla yrittivät keikkua, mutta eihän talvivaatteissa märällä trampalla hauskaa saanut aikaiseksi.
Perjantaina käytiin kaupoilla. Yhdelle tytöistä oli edelliseltä käynniltä jäänyt mieleen Löytö-Liiterin massiivinen tavaranpaljous. Sinne suunnattiin. Mitään järkevää sieltä ei mukaan tarttunut. Ei edes vaahtokarkkeja kuten kesällä. Itse ostin vain kynsiharjan, se on vakiostos tuosta kaupasta.
Travallen aletarjontakin katsastettiin. Ei hankintoja.
Paluumatkalla poikettiin tervehtimässä Puolison äitiä, mummoa 90-v. Mummo istui päivähuoneessa tuolissaan ja ilahtui suuresti tytöt ja pojanpojan nähdessään. Tuli hyvä mieli kaikille.
Yhden tytön jumpsuit oli ratkennut saumastaan ja kaivettiin ompelukone korjausta varten esille. Näytin pienimmälle ostamaani kummituskankaanpalaa ja päätettiin tehdä siitä jotakin. Pöytä tyhjäksi ja kangasta leikkaamaan. Tytöt kyselivät kauanko menee aikaa kun mekko on valmis. Otettiin aikaa. Tasan 40 minuuttia tekemisen päätöksestä mekon valmiina päällepukemiseen aikaa meni. Ja kolmen silmäparin tarkka seuranta.

                        Yöpaitahan siitä tuli ja T.Wilhelmiina otti sen heti käyttöönsä.

Nämä asut tein pikkutytöille pukinkonttiin. Kaavat on Ottobren lehdestä. Yöpaidan/mekon kaava Mekkotehdas- kirjasta. Helppoja ovat ommella. Eurokankaan trikoista kahden mekon ja legginsien hinnaksi tuli 32 €. Yöpuvun trikoo maksoi tehtaanmyymälässä 6 €. Vuosiin ei ole  tullut ommeltua lasten vaatteita ja nämäkin ovat kokeiluja jos kelpaavat vaateliaille nelivuotiaille.

Tytöt saivat sukkia jalkoihinsa. Punaiset sukat on neulottu Nallesta, kimallesukat akryylilangasta, yhdet 7_veljeksestä ja viimeiset Purosta. Puro-sukat ovat miellyttävät jalassa, ovathan täyttä pehmeää villaa. Kestävyyttä ei taida olla. Väritys kahdesta kerästä ei mene kohdilleen, en tykkää.

Huopuvista Lankamaailman langoista tein pari myssyä ja mustavalkoiset palmikkolapaset. Värikäs myssy on virkattu lapasten langanlopuista. Tuli kiva pipa, ainakin lämmin.

Värikäs myssy on Purosta ja lapaset Lankamaailman huopuvaa villaa. Väritykset passaavat toisiinsa.
Paljettimyssy, kauluri ja rannekkeet on Säde-lankaa. Myssy on tarkoitettu pidettäväksi reuna rullalla, takatukka pääsee hulmuilemaan.
Täpötäysi käsityövakka on nyt vähän väljempi, uutta sukkalankaa piti ostaa kaksi kerää kun sopivaa sinistä sävyä ei entisistä  varastoista löytynyt.  Saa M.Anneli toivomansa väriset tavalliset villasukat.
Lauantai-iltana saateltiin poika tyttärineen junalle. Sunnuntai-aamuna oli isommilla tytöillä lähtö Simpeleelle toiseen mummolaan. Lauantaina saatiin kolme muutakin serkusta yökylään. Ehtivät tavata nämä kuusi toisiaaan tunnin verran.
Niin se tämäkin joulun aika meni. Onneksi. Jouluaaton vietimme Puolison kanssa kahden kesken. En ole enää mikään jouluhössöttäjä. Tuntuu, että menen "kipsiin" nykyään joulukaupoilla enkä halua kaupoissa kierrellä. Enkä alennusmyynneissäkään. Onneksi omissa kaapeissa  runsaasti tavaraa.
 Kun ottaa käyttöön niitä alimmaisia, on kuin uutta saisi.

ON AIKA RAUHOITTUA

Aatonaattoiltaa tässä viettelen ja kelailen kuluneen viikon hommiani. Viikko sitten perjantaina oli talo täynnä vilinää ja vilskettä. Kaksi poikaa perheineen tuli tuolta eteläisestä Suomesta. Syynä oli Ratinan stadionilla pelattu Ilves-Tappara matsi. Yöpyjiä piti oleman meidän lisäksi kahdeksan, vähän pyörittelin päätäni mihin heitä sijoittaisin sopuisasti. Ongelma ratkesikin niin, että kolme poikaserkusta majoittui  4.pojan kotiin ja nyt sai isät tyttärineen omat huoneet ja teinityttö E.Meri pääsi Pikkuhuoneeseeni omaan rauhaan. Lauantaiaamuna pojat haettiin joulupuurolle. Muistin ostaa sitä pierettämätöntä maitoakin. Siitäkin sai hyvän riisipuuron kunhan laittoi hyla-kermaa 2 dl joukkoon.

Yksi veljeksistä tuli elokuussa miehen ikään ja veljet muistivat lahjuksella:

Tässä poikien tuloriemussa se Hymykin jalkansa loukkasi. Tänään Hymy jo voi hyvin, lenkeillä ei olla käyty, odotellaan vielä paranemisen etenemistä, lääkehoito on näköjään jo auttanut. Lihapullan sisään niitä pillereitä yritettiin ujuttaa, mutta ovat ilman lisähöysteitä koiran makuun maukkaita. Maksan makuisia; näin huikkasi eräs rouva lääkärin vastaanotolla.

Lauantaina olin luvannut viedä kolme tyttöserkusta ja sisarusta Särkänniemen Koiramäen Jouluun.
Ensin käytiin keväällä poisnukkuneen isomummin muistolehdossa viemässä
kynttilä, isomummi olisi täyttänyt sinä päivänä 93 vuotta.

Pienen jonotuksen jälkeen tytöt pääsivät tekemään ponikierroksenkin. Kivaa oli.

Lammas on minusta erikoinen elukka, tuli meille viereen nauramaan, tai ainakin leveästi hymyilemään. Miksiköhän?

Esiintyjät esittivät kukin omaa ohjelmaansa.
Koiramäkikokemus oli  tervetullut piristys pimeään talveen. Parkkipaikalla oli tulla tenkkapoo: missä auto? Parkkialue oli pilkkopimeä ja oli vain hatara muistikuva mihin olin autoni jättänyt. Joku suunta piti ottaa ja auton avaimia napsauttamalla se omakin auto vihdoin löytyi. Eli homma hallussa mummollakin.

Tietokoneongelmat ovat vaivanneet. Tammikuussa ostettu pöytäkone hiipui ja hidasteli. Kiusallisesti. Takuu oli vielä voimassa joten pitkä puhelu HP-tukeen. Selvisi, että kiintolevy on saanut vaurion, lähettävät uuden. Lupasin sen itse korjata/ vaihtaa. Mitähän siitä tulee? Minä kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi.
Tänäkin viikonloppuna oli pojanpoikia yökylässä. Kolme. Kaksi lähti sunnuntaina joululomalle Joensuun suunnalle ja toiset kaksi Järvenpäähän.
Ensimmäistä kertaa vietämme -Puoliso ja minä -jouluaaton kahdestaan. Sopii meille. Joulupäivänä saammekin taas väkeä talon täyteen.

Viimevuotiset piparinleipojapojat kun ovat maailmalla pestasin uuden: Puolison.

 Teki näitä hommia ehkä ensimmäistä kertaa.Yksin. Virallinen vartija vieressä.

 

Bernipaimenkoirahahmo joutui olemaan pellillä vähän pää vinossa, ja kisullakin on kaula turvoksissa. Hymyn joulupakettiin ne laitetaan.
Itse leivoin 1,5 kg torttutaikinaa, tein pikkusuolaisia muna/jauhelihatäytteellä, Aurajuusto/pähkinätäytteisiä ja tietenkin luumutorttuja. Kakkupohja odottaa täytteitään huomenissa.
Aamulla  tehdään hautausmaakierros ja käydään Puolison äidin luona hoitokodissa.

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE.

OLEN NYT REVIIRITIETOINEN

Berninpaimenkoirani Hymy-Boogie-Voogie on loukkaantunut. Vasenta etujalkaansa ei astu maahan. Perjantai-iltana tuli kaksi poikaa perheineen viikonlopunviettoon ja Hymy tietenkin kirmaisi ulos tervehtimään. tuttuja vieraita. Piha oli kuin pullon pinta ja siihenhän se Hymy lankesi. Kova parkaisu ja ontuen sisälle. Tunnustellen ei poikkimenneitä luita havaittu ja koiran annettiin levätä rauhassa kun ei tilanne kovin dramaattinenkaan ollut.Viikonlopun aikana ei olo helpottunut ja tänä aamuna soitto omalle eläinlääkärille. Ei vapaita aikoja, ehdotus toiselle lääkärille. Ajan saimme iltapäiväksi Reviiriin. Siellä kuvattiin molemmet yläraajat ja tuloksena oli pieni irtopala olkanivelen alueella ja yhdeksi diagnoosiksi tuli nivelhiiri. Revähdyksen seurauksena ilmeisesti irtopala on joutunut sellaiseen asentoon, että aiheuttaa kipua. Se voi korjaantua itsekseenkin levon jälkeen.

Ihan pikkuista vaille ollaan vaipumassa unten maille.

Nyt se uni tuli.

Pari tuntia reissu kesti, saatiin hoito-ohjeet ja lääkkeet. Jos ei Hymyn askellus parane lähiaikoina, pitänee tehdä tähystysoperaatio irtomurusen poistamiseksi. Toivottavasti ei sitä tarvita.

Vielä on vähän uninen olo.

Kotona koko Emmerdalen ajan harjasin furminaattorilla koirani takapäätä ja mahanalusta. Karvoja tuli ämpärillinen  -taas. Viime viikolla harjasin koiran ulkona ja pusikot ovat nyt hyvin hyvin karvaisia. Saa pikkulinnut pesätarpeita.

Olen ollut siinä uskossa, että Hymy painaa yli 50 kiloa. Nyt lääkärin puntari näytti Hymyn painoksi 40,6 kiloa. Aika vähän noin isoksi koiraksi! Miniä kyllä ohjeisti fb:ssä minua hankkiutumaan eroon Hymyn rantapallomahasta dieetin avulla. Karvaa se vain on. Luulisin.

Koirallani ei ole ollut vakuutusta. Näiden 7,5 vuoden aikana sitä ei olla tarvittukaan, tämä olisi ollut ensimmäinen kerta. Bernin vakuutus on aika kallis tilastollisen sairastuvuuden vuoksi. Jos nyt joudutaan tähystysoperaatioon, tai leikkaukseen, sen hinta on  tonnin verran. Apua!

Isoksi koiraksi Hymy on ollut terve tapaus, ja hauska,sterilisaatioleikkaus on tehty parivuotiaana tiheiden juoksujen takia. 

Joku viikonloppuvieraista toi Hymylle saparopaloja ja niitä on annettu toipilaalle herkkuhetkiin.

KYLMIÄ VÄREITÄ JA TUNNEKUOHUJA

"En enää aja virvatulta"...
Vesa-Matti Loiri ja Nostalgia alkoivat  nostamaan tunteita pintaan. Istuin katselemaassa jokavuotiseen tapaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa.
Soile Isokosken "Maan korvessa" oli viedä itkunpuuskaan. Muistelin keväällä poisnukkunutta äitiäni.
Finlandian ja Maamme-laulun aikana jo piti suolaisia kyyneliä poskilta kuivailla.
Upeaa osaamista, nuori kapellimestari orkesterinsa myötä on kruununsa ansainnut minun maailmassani.
Kuuntelin ja katselin hienon konsertin omalla kotisohvalla rentoutuneena, kuulokkeet korvalla, näin sain musiikin soinnut kaikkine vivahteineen "sydämeen asti".

"-eilen oli elämäni hienoin ilta..." -lähes.
"-sanat niinkuin pähkinät kurkkuun tarttuu"- ei löydy sanoja kertomaan sitä tunnetilaa mitä tämäniltainen konsertti sai minussa aikaan.

Olin ajatellut, että lähdemme päivällä Tampereelle katsomaan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa Keskustorille. Totesimme kuitenkin, että autoruuhka voi olla melkoinen eikä parkkipaikan löytäminen ole vaivatonta. Siispä jäimme kotiin ja TV:n armoille.

Päivällä toimitin muutamia välttämättömyyksiä kuten reilun lihamurekkeen ja juurespadan uuniin, illaksi paistoin luumutorttuja. Pari tarjottimellista tein naposteltavaa kuten lohkottuja päärynöitä, mandariineja, banaania (viinirypäleitä unohdin ostaa), erilaisia juustoja -mm leipäjuustoa ja lakkahilloa, pipareita, suklaakonvehteja ja Elyseetä kuten aina 1xvuodessa eli 6.12. Herkuttelemassa meitä oli vain Puoliso, R.Mikael ja minä. Tarjottimet syötiin tyhjiksi. Ja Elysee-pullollinen.
 Haluttiin hiljainen päivä. Pipaa yritin neuloa, mutta ei siitä mitään tullut. Täydellisen nirvanan tavoittelua voi yrittää edes yhtenä iltana vuodessa, eli juuri tänään.

. Huomenissa onkin taas enemmän järjestettyä toimintaa.

PIKKUISTA JOULUILUA JA KUNNALLISTA TIEDONVÄLITYSTÄ

Aamutuimaan kohentelin ulkoista habitustani peilin edessä. Oli nimittäin meno omaisen pikkujoulujuhlaan toiseen kaupunkiin. Peilistä näin aika rypistyneen ja pörrötukkaisen pienen ja pyöreän naisen kuvatuksen. Se olin minä henkilökohtaisesti itse.
Eilen kävin pikamatkalla Prismassa ja liukuportaissa näin ikäiseltäni näyttävän naisihmisen. Nainen oli pukeutunut kuin markettiin yleensä, eli toppatakkiin ja farkkuihin. Sellainenhan se yleinen eläkeikäisen vaatetus kauppareissuilla näyttää olevan. Mutta: näkemäni rouva oli muilta osin poikkeus: rouva oli meikattu, luomiväriä oli niin että näkyi kunnolla, samoin puuteria ja poskipunaa oli tupsuteltu oikein  -sanoisinko riittävästi. Itse en muista koska olisin viimeksi puuterivippaa käyttänyt, poskipunasta tai luomiväristä puhumattakaan. Siis kauppareissuilla. Hiukseni kyllä kampaan järjestykseen ja ripsiväriä laitan suurentavan peilin edessä.  Naisen nähtyäni tuli vähän nolo olo, pitäisköhän alkaa meikkaamaan vähän tarkemmalla kädellä ja näkyvämmin. Näin eläkeläispäivinä tuo meikkaaminen on jäänyt teatteri -ja muille tapahtumille. Ja niitä on harvoin. Tänään oli tapahtuma tiedossa ja viivähdinkin peilin edessä vähän pidemmän tovin. Rypistyneille luomille yritin saada hillityn värityksen, poskipuna oli päässyt kuivumaan, puuterikin tuoksui hiukan epämääräiselle. Roskiin koko vanha arsenaali. Olivatkin jo yli kymmenen vuotta vanhoja...
Uusi yritys, nyt riitti Nivea-sively iholle ja toisesta puuterista ohut hipaisu luomille ja iholle, vähän ripsiväriä ja huulipunaa. Siinä se oli. Mummon meikki. Hillitty. Hajuvettä suihkautin ilmaan ja kävelin sen läpi. Tuli pieni hajustus. Nykyään kun ei hajuvesiä voi yleisillä paikoilla paljoakaan käyttää, hajuallergikot ovat tulleet keskuuteemme. Yhä enenevin joukoin.
Olen käynyt omaiseni hoitokodissa viiden vuoden ajan erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Omaiseni on lakannut melkein kuulemasta -taitaa olla sukuvika-, siksi meillä kahdella ei tuota keskustelua kehity.
Hoitokoti on viihtyisä koti viidelletoista yksin kotona pärjäämättömälle ihmiselle. Kaikilla on omat huoneet kalusteineen. Paljon puhutaan vanhusten ja aikaisin dementoituneiden hoidosta ja syystäkin näistä asioista ollaan huolestuneita. Missä ja miten hoidetaan yksinäiset avuttomat omaisemme (ja meidätkin) jo lähitulevaisuudessa?! Onneksi näitä pieniä hoitokoteja alkaa olla kaikkialla, pääsy niihin tahtoo olla kovan yrittämisen takana.
Asukkaat ja hoitajat esittivät ohjelmaa ja joulupukkikin kävi. Joulupukilla oli hauskat jutut. Vaimojakin kuulemma käytetty jo 13. Tuli lapsellinen olo. Hyvä niin.

Posti oli tuonut kutsun kaupungin valtuustosaliin. Käsittelyssä oli yksityisteiden hoito- ja kunnossapitotoimenpiteiden pelisäännöistä sopiminen. Hm, ei siellä mitään sovittu, kerrattiin entisiä. Salissa oli neljä naista, muut miehiä, tieasioiden hoitohan taitaa perinteisesti kuulua miehiseen luokitukseen. Kolme meistä naisista oli tiehoitokuntien puheenjohtajia ja yksi meidän tiekunnan sihteeri. Taas vähän valistuin, vaikka kaikkea en taaskaan kuullut. Huono akustiikka vai mikä...
Yhdellä pojanpojalla on nimipäivä perjantaina. Olin laittamassa pientä nimipäivälahjaa postissa ja vähän taskurahaa mukaan, mutta lompsa oli aivan tyhjä setelirahoista vaikka tänään oli eläkepäivä. Olin unohtanut käydä automaatilla. Onneksi kyläkaupan kassaltakin saa nykyään seteleitä kunhan osaa pyytää. Euron se kaksikymppinen maksoi. Kutomieni tumppujen-lapasten- vai miksi niitä kukin nimittää- sisälle laitoin kaksikymppisen ja riittävästi postimerkkejä päälle. Myyjä punnitsi kirjeeni ja tumppuineen se oli juuri 100 g. Vähän alle 100 g ne tumput sitten painoivat, nyt osaan taas arvioida langankulutusta.

Ennen tätä talvea ei pojille ole kudotut lapaset kelvanneet. Nyt niitä pyysivät. Kolme pojista esitti kukin oman toivomuksensa. Yksi halusi mustavalkoiset ja tein sellaiset. Toinen halusi toisen tumpun valkopohjaisen ja toisen sinisemmän, siis eriväriset, sehän on nyt 10-vuotiaiden muotia. Yksistä tein siniset ja mustat, ruudulliset.
Pipa -tamperelaisittain- on kudottu Purosta. Valmiiden töiden koppa alkaa olla niin täynnä tekeleitä, että kohta kansi ei mahdu kiinni. Keskeneräisiäkin tekeleitä riittää eri sohvien nurkissa, vaihtelen töitäni aina fiilisten mukaan.
Onneksi tulee joulun aika, saa töitänsä maailmalle.

VIIMEISTÄ KERTAA-LUULISIN- JA MUUTA MAINITTAVAA

Päivällä kotiuduin omilta menoiltani. Oli tarkoitus käydä kylällä asioillakin, mutta tuli sattuneesta syystä kiire kotiin -ymmärrättehän...
Kotipihassa odotti jokasyksyinen tuttavuus -loka-auto. Virallinen tarkkailija valvoi kaivojen tyhjentymistä. Ja minäkin sivummalla jalat ristissä.
Hyvä että valvoo, eräänä kertana takavuosina tyhjentäjä huomasi kännykän vilahtaneen imuputkeen ja mainitsi siitä "viralliselle tarkkailijalle". Tarkkailija totesin näyn olleen totta, kännykkä oli pudonnut pönttöön ja sinne meni. Onneksi löytyi. Nyt se on jossakin Viinikanlahden puhdistamon mömmöissä.

 Viimeistä kertaa tutuksi tullut lokamies meillä nyt taisi käydä. Pakkasten kovettaessa notkelman saadaan meillekin kaivettua kunnallisen viemärin putket.
Lokamies ja tarkkailija jäivät vähän jutulle keskenään ja minä siinä mukana kyselemässä mitä kaivoille pitää tehdä. Maalla kuulemma pitää täyttää, ei kuitenkaan talosta löytyvällä romulla.

Kotitöitäkin olen näperrellyt. Pikkuhuoneeni sohva sai uudet päälliset. Onnistuin työssä kohtalaisesti, vetoketjutkin sain siististi paikoilleen. Kankaat kävin ostamassa Sammonkadulta Tekstiili-Fihliltä. Kaupassa oli kangaskääröjä nurkasta nurkkaan ja lattiasta puoliväliin kattoa. Valinnanvaraa oli. Ammattilainen osasi heti vastata tarpeeseeni ja sopiva kangas ja sopiva määräkin sujahti kassiin.
                                                Sohva ennen-

ja jälkeen.

Sohvannurkassa lampaantaljan päällä kudin kädessä on niin unettavaa  illansuussa katsella Emmerdalea. Koira välillä käy kurkistamassa puuhailujani tai enemmänkin torkkumistani.

Sukkia ja lapasia onkin taas valmistunut. Ja pojat ne jo veivätkin. Pipontekeleitäkin kyseltiin, mutta sopivia ei ollut tällä kertaa mummin kopassa.

Viikonloppuna tuli käytyä taas Espoossa viemässä peräkärryllinen koivuhalkoja pojan taloon. Talon ostivat alkukesällä ja jo olivat saaneet pihaakin omanmakuiseen kuntoon. Samalla katsastettiin tytöt ja onniteltiin H.Mariaa Suomenmestaruudesta. H.Marian joukkue voitti mestaruuden cheeleadereiden nuorten  (12 -v) sarjassa. 

TUUNAUSIDEOITA KÄSITYÖMESSUILTA

Jokavuotiset Kädentaitomessut Pirkkahallissa tuli taas katsastettua. Aiemmin olen rynnännyt sinne heti avajaispäivänä perjantaina, mutta nyt kävinkin siellä lauantaina. Viime vuonna olin omalla autolla, nyt hyppäsin bussiin Epilästä, autoni jätin lihakaupan pihaan.
En kutsunut ketään ystävää seurakseni, halusin kierrellä ihan omassa tahdissani joka on verkkaista jokaisen puodin silmäilyä.
Ihmismäärä oli taas valtava, ei kuitenkaan ahdistava ja käytävillä mahtui hyvin kulkemaan ja näkemään.
Mitään erityistä ostoslistaa en ollut itselleni laatinut, en aikonut ostaa kirjojakaan, viime syksynä niitäkin ostin. Sinellistä ostin Fimo-massoja, edelliset olin antanut M:lle nukkekotiaskarteluun. Ajattelin, että pyörittelen näistä jonkinlaisia koruja -entisten jatkoksi.
Lankakojuilta ei tarttunut yhtään kerää mukaani. Ihme. Tarjontaa oli niin paljon ja kiinnostaviakin laatuja. Entiset langat on kudottava ensin pois. Jokunen kilo niitä saattaa laatikoissa vielä olla.
Novitalla oli taas iso osasto, värimaailma oli minun makuuni hiukan oudonlainen.
Lapasnäyttely oli hauska. Valokuvata messuilla ei saanut, muttä näitä lapasia oli luvalla kuvailemassa muutama nuori nainen. En ole varma, mutta "Hupsistarallaan" blogissa näytti vilahtavan juuri minunnäköinen puseron olkapää. Siinä lapasten vierellä.
Yhdellä kojulla oli hauska tuunaus: vinyylilevyt oli koottu laukuiksi. Levyjen reunaan oli porattu reikiä ja niihin kiinnitetty kymmensenttinen nahka?-suikale yliluottelupistoilla. Kahvatkin olivat nahkaa?. Erittäin hauska idea. Laukuissa voi kuljettaa vaikka keskeneräistä sukankudinta.Yläkaapissani onkin pitkä rivi vanhoja vinyyleitä, ei ole tullut heitettyä niitä kierrätykseenkään. Päässevät tuunattavaksi.
Kivi-ja Koru-näyttely oli pieni pettymys, valikoimaa ei ollut entisiin vuosiin verrattuna paljoakaan. Helmien Talosta kuitenkin ostin kympillä pöllöt, koristehakaneuloja ja riipuspohjia. Helmet jätin ostamatta tänä vuonna. Entisetkin on tekemättä.
Uusi Deli- osasto oli kiinnostava. Tarjolla oli vaikka minkälaisia herkkuja. Väkeä siellä oli niin tiheään, etten oikein mahtunut ostoksille.
Vähän tuli tunne, että messuilla on liikaa asioita, ainakin yhdessä päivässä kierreltäväksi. Olinkin ajatellut, että ostan kahden päivän lipun, mutta  aikatauluni oli niin tiukka, etten voinut kahta päivää käyttää ihan omiin menoihini.
Rahaa automatkoineen ja pääsylippuineen (+pieni namipussi autoevääksi) meni tasan 40€. Ei paljoa.
 Ehkä seuraaville Kädentaitomessuille ehdin kahtenakin päivänä.

ETÄTÖITÄ HIKI HATUN ALLA

On ollut koko päivän baskeri tiukasti tukan suojana. Tällaista on ollut puuhastelu tänään:
-8.50 tekstiviesti KappAhlilta, saisi halvalla asusteita, valitan, nyt en pääse kaupoille
-9.00 velipoika soitti, sovittiin treffit Kolmenkulmaan kunhan aamuhommiltani ehdin
-soitto verotukseen, odottelua 10 minuuttia, kuolinpesän veroasioiden hoitoon tarvitaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden valtakirja -taas uutta tietoa, veronpalautuksen määrää ei ilmoitettu puhelimitse kun ei ole niitä valtakirjoja. Verotuspäätös tulee kirjeessä jos Itellan lakko ei sotke postinkulkua.
-koiraparka luuli pääsevänsä lenkille, mutta haettiinkin vain posti
-postissa tuli kutsu 3.12 omaisen joulujuhlaan. Pitänee mennä. Samana iltana "Yksityisteiden hoito- ja kunnossapitotoimenpiteet"- tiedotustilaisuus. Onneksi vasta illansuussa, ehdin sinnekin.
-asiakirjojen tarkistus maistraattia varten. Missä perukirja ja liitteet? Velipojalle ne annoinkin eilen, yli kaksi tuntia olin viettänyt tuomarin luona näitä asiakirjoja laatimassa. Nyt tarvittiin edunvalvojan sijaisen allekirjoitus ja maistraatin hyväksyntä niille.
-11.20 velipojan tapaaminen ABC:llä, asiakirjojen vaihto.
-11.50 Tampereen Maistraatti ja asiakirjojen luovutus. "Saisiko ne nopeasti?" "Pari viikkoa voi mennä aikaa." "Jaha!"
-12.05 bensamittari alkoi näyttää tyhjää
-12.20 Lielahden Prisman Elisa-shopissa narisemassa puhelinlaskusta. Heinäkuussa olen lopettanut lankapuhelinliittymän, vahvistus on jäänyt Elisalta lähettämättä. Laskua ei tarvitse maksaa. Vuoroani odotellessa tuijottelin I-podin mainosta, tekisi mieli jonkinlaista, voisin osata käyttääkin. Kirjoja lukiessa se voisi olla kätevä, vai onko? Alle 400€ oli hinnat.
-12.55 Lielahden Eurokankaaseen katselemaan pitsiverhoja, ei ollut mieleisiä, eikä muutakaan kiinnostavaa sieltä löytynyt.
-13.05 Lankamaailmaan matonkudetta ostamaan. Puolison jalkapalliin olen neulonut uutta päällistä, kude loppui kesken joten uusi vyyhti piti hakea. Edelliset ostin Tesomalta, värissä saattaa olla poikkeamaa.
-13.30 auton tankkaus
-13.45 Osuuspankkiin, muistin pysäköintikiekonkin.
-14.05 kassa-asioilla. Piti lopettaa sijoitustili. Ei voinut tehdä kassalla, virkailijapoika tilasi varausajan, pääsin 10 minuutin kuluttua. Oli otettava virkailijan pöydältä OP-karkki suuhun, oli jo hiukan heikottava olo.
Sijoitustili lopetettiin ja varat -sitten joskus- siirtyvät tavoitetilille. Tehtiin sopimus kuukausittaisesta tilisiirrosta, jospa saisi hiukan kertymään tulevaksi kesäksi lomailurahaa.
-14.45 auton nokka kohti kotikylää.
-14.55 kahvin tuoksu ja päiväkahvin aika.
Pääsi se Hymykin minun  kanssani pienelle lenkille kunhan olin saanut kahvit juotua ja mainospostin luettua.
Hymy luki omat postinsa tienvarren ojien reunoilta.
Baskerista oli jäänyt syvä uurre otsalle.
Kampauskin oli aivan littana.

LUOMULIHAA JA KARATEA

Aamulla vielä luulin, että tälle päivälle oli merkitty vain yksi ohjelma. Nimittäin lihapaketin vienti Hämeenlinnaan. Melkein naapurissa, pikkumetsän takana kasvatetaan lihakarjaa. Sieltä on tilattu vuosien ajan lähes luomuiset lihat omiin ja poikien perheiden tarpeisiin. Tuote on oikeaa lähiruokaa, sopivalla säällä kesäisin kuuluu  ammuntaakin lähilaitumelta. Pyssynpaukkeesta ei ole kyse.

Olimme sopineet Pojan kanssa, että tapaamme Hämeenlinnan Tiiriöllä, molemmille matka on puolessa välissä. Matkalla Tiiriöön soitti V.Ville.V. Kysyi varovaisesti missä olemme ja " voisitteks te vierä mut karateharkkuihin?" "Viedään viedään jos täältä suinkin ehditään ajoissa." 

Hetken kuluttua tuli uusi puhelu: " Voinks mä jäädä yöks?" "Voit jäädä." 

Taas ajettiin tovi ja tuli uusi puhelu: " Voiks P.Sylvikin tulla, mennään molemmat kouluun kahdeksaksi." " Voi toki tulla."

Tiiriössä syötiin, Puoliso tarjosi sapuskat ja lihalaatikko vaihtoi omistajaa. 

Kotimatka alkoi. Taas soi puhelin. R.Mikael :"Voinko tulla yöksi teille kun V.Villekin  tulee?" "Tule, haetaan Sinut kun tullaan Metsäkylästä." 

Näin se yhden asian päivä muuttui kolmen koululaisen yökyläillaksi ja aamulla varhain koulumatkakuljettajan rooliksi. 

Puolison kanssa näitä lasten yökyläpyyntöjä pohdittiin ja todettiin, että ei tätä kauan kestä. 

Pian saadaan/joudutaan viihtymään vain toistemme seurassa. Minkähänlaista se mahtaa olla, koskaan ei olla oltu kahdestaan pitkiä aikoja. 

TAKSVÄRKKILÄISIÄ JA TEATTERIA

Seiskaluokkalaisilla oli tänään taksvärkkipäivä. Keräsivät pääomaa luonnonsuojeluun. Sopi minulle.

Taksvärkkiä meiltä oli R.Mikael pyytänyt jo aikapäivia sitten. Ja pyytänyt kaverillekin töitä. Puolenpäivän jälkeen kauppareissulla haettiin kaveri mukaan. Sattuneesta syystä kysyin kaupassa vieraalta pojalta ruokarajoituksia, niitä kun R.Mikaelin kavereilla sattuu olemaan ja niitä pitää huomioida. Vastauksia sain: 

"En syö lihaa." "Sopiiko kala -silakkapihvit ja perunamuussi?" "Sopii." Ymmärsin kysyä kun tämä uusi tuttavuus on afgaanipoika, kymmenen vuotta sitten Suomeen Kabulista muuttanut. Ohimennen pojanpoikien  kautta olen saanut tutustua näihin maahanmuuttajiin ja tämänastiset kokemukseni ovat olleet erittäin positiiviset.

Kotiovea avatessani varoittelin: "Meillä on iso koira, pelkäätkö?" "En pelkää, mutta en voi koskea koiraan, uskontoni takia." "Ok." Onneksi olen uteliasta ja suulasta laatua, joten nämä muutamat lauseet olivat taas minulle hyvää oppia toisista kulttuureista. 

Taksvärkkinsä pojat tekivät pihatöissä- haravoivat pihasta loput lehdet kompostiin, kantoivat tavaroita varastoon ja auttoivat ison maton telineelle nostamista. 

Illalla oli taas entisen työyhteisöni naisten teatteri-ilta.  Pukeutuessani iltaa varten "olin tukehtua liiveihini"- kuten sanonta kuuluu. Olin ostanut paikalliselta Tokmannilta mainostetun vartaloa tukevan topin. Ajattelin pukea sen teatteriasuni alle. Suihkun jälkeinen ihoni oli hiukan nihkeä ja uusi toppi tiukka.Yritin saada sen ylleni yläkautta, mutta jäinkin kiusalliseen jumiin toppini kanssa. Olin jo huutaa Puolisoa päästämään minua pinteestä, mutta omin avuin siitä jotenkuten selvisin. Vahingosta viisastuneesta puin toppini alakautta ja sain vartaloni näyttämään tuetulta. 

Tuttu ilmiö naispiireissä: ei ole mitään päällepantavaa -ainakaan kun on joku meno tulossa. Minulla oli päässyt teatterireissu painumaan unholan puolelle katonmaalauksen ja tavaroiden siirtelyn tuoksinassa. Aiemmin oli vakaa tarkoitus päivittää vaatekaapin tarjontaa, mutta ajatukseksi on jäänyt. Siispä piti turvautua tälle teatterireissulle vanhaan garderoopiin. Korin pohjalta löytyi yli 15 vuotta vanha viininpunainen neulemekko ja harmaa verkkovirkattu huivi. Langat ostin Kauhavan Kangasaitan osastolta Suomen Käsityömessuilta. Sen nimisenä nykyiset Kädentaitomessut taisivat kulkea. Neulekoneella sai kudottua muutamassa tunnissa mekon -ja jättää marinoitumaan vuosiksi kaapin kätköihin.
Alempi nuttu oli viimesyksyisellä teatterireissullani. Sen virkkasin Puro-langasta.

Menomatkalla teatteriin kuuntelin autoradiota. Siellä oli keskustelun alla tutkimus kirjoitusvirheistä. Eniten kirjoitusvirheitä sattuu kuulemma sellaisille autonomistajille/käyttäjille joiden auto on monivärinen-kaksiovinen-manuaalivaihteinen ja joilla ajetaan reipasta vauhtia.
Vaikka blogissani saattakin olla joskus kirjoitusvirheitä, en kuulu "tutkimuksen" kohteena olleeseen autoilijaryhmään, ajelen automaattivaihteisella tylsänharmaalla farkulla ja yleensä kohtalaisen hiljaa. Pojanpojat siitä minua joskus ohjeistavatkin :"Vauhtia Mummi..."
Mielenkiintoisia ohjelmia, täytynee alkaa panostamaan enemmän radion kuunteluun.

Teatteriin pääsin ongelmitta, vaikka olinkin huvittunut radioannista.

"Ihmisellinen mies" oli Kellariteatterin esityksen nimi. Olin katsonut netistä etukäteen arviointeja esityksestä ja siellä olivat katsojat kertoneet lähteneensä posket märkinä esityksestä pois. Mainitsin tästä seurueemme naisille ja heti kävi monella käsilaukkuinventaario olisiko nenäliinoja varattuina. 

Sirkku Peltolan ohjaama esitys oli koskettava, täysin tätä päivää ja elämää.

Muutaman kerran tulee vuodessa käytä teatterissa. Enemmänkin pitäisi. Tampereella on monissa teattereissa jatkuvasti hyviä esityksiä.

Autoni olin vienyt parkkihalliin. Lompsassa piti olla kolikoita riittävästi parkkimaksuun, mutta eipä ollut. 50 senttiä jäi vaille. Piti laittaa 20 euronen mittariin, kotona vasta laskin vaihtorahat -oikein olivat.
Ja autoni oli taas se joka oli eniten vinossa parkkiruudussaan...

PIMEÄSSÄ EI PUHUTA

Eilen illalla, vähän ennen SILLAN alkua päätin ottaa lankapuhelimen pois seinästä. Oli tarkoitus siirtää se toiseen koskettimeen. Samalla kun sitä irroitin, kuului ulkoa kumea pamahdus ja talo pimeni. Pimeäksi oli muuttunut koko pihamaalta näkyvä kotiseutukin. Minäkö se aikaiseksi sain, en kai!
Kynttilöitä sytyteltiin ja istuttiin odottamaan uutta valaistumista.
Oli niin pilkkopimeää ulkona ja sisällä, ettei edes puhetta syntynyt. Siinä sitä istuttiin olohuoneen sohvalla ja leikittiin lampulla. (Nuorempana olisi saattanut tulla toisenlaisetkin leikit mieleen.)
Vahingossa lampun valo osui pimeään televisioruutuun ja paljasti armottomasti pölyrätin pyyhkimäjäljet. Siitä paikasta puhumaton Puoliso ampaisi siivouskaapille ja suit sait oli ainakin TV-ruutu saatu puhtaaksi.

Hämmästyttävän hyvin näköjään kameran salamakin toimii!
Pimeys ja hiljaisuus katkesi hetkeksi tasan kello 22. Tieltä alkoi näkyä  valoa ja kuulua kumeaa jyrinää. Jo alkoi näkyäkin: valtava keltainen kallioporakone kampesi itseään maantielle päin. Oli todellinen HALLOWEEN-tunnelma. (Kone oli palaamassa viemärityömaalta kotitien yläpäästä- juhlapyhän iltana!)
Maantieltä näkyi muutamaan otteeseen isoja valopatsaita, sähkömiesPuoliso kertoi niiden olevan jotakin jännitteiden purkauksia tai yhteyksiä- minä niistä termeistä en mitään tiedä. Tuon verran saimme puhetta aikaiseksi.
Reilun tunnin pimeys kesti. Oli vähän ahdistava olotila kun ei sellaiseen olla totuttu. Pitäisi näköjään tuota alkukantaisuutta harrastaa ihan omatoimisestikin eikä siinä asiassa olla sähköyhtiön armoilla.

Taas on näytillä katto. Tänään se on vielä puun värinen. Jo huomenissa sekin valaistuu.
Aamupäivällä käytiin asioilla ja Puolisolla oli niin kiire päästä aloittamaan maalausprojektia, etten minä hanslankarina ehtinyt edes kaupunkimekkoa ja nailoneita riisua kun sain työtehtäviä.
Isot sohvat ja muu "roina" siirrettiin toisiin huoneisiin, seinät päällystettiin muovilla ja lattia pahvilla

Nitojalla ammuttiin muovi kiinni ja koiraa se taas hermostutti. Se kun on saanut kammon kompressorin äänestä ja paukkeesta ja alkaa heti pelätä kun kiipeilemme tikapuilla.

Tällä viikolla -lupasi Puoliso,että katto on valmis. Hyvä jos aiemmin valmistuisi, minulla riittää tavaroiden paikoilleenasettelussa reilusti tekemistä. Oli kaapin lasit sen verran pölyssä, että kaikki on pestävä. Kristallilampunkin purin pesua varten osiin, saankohan sitä enää samanlaiseksi koottua? Arvoitukseksi jäänee.

ASIOINTIA

Kiireinen aamutuokio, R.Mikael soitti jo aamuvarhaisella tuomaan unohtamiaan tärkeitä tavaroitaan: ihonpuhdistusvettä ja hiuslakkaa. Poika on tulossa nuoreksi mieheksi (13v) ja ulkonäön hyvä hoitaminen on tärkeää. Siksi aineet kulkevat viikonloppuisin kotoa meille ja kiireessä sitten tahtovat unohtua.

Pihanurkkia siivottiin pyhänseutuna ja saatiin taas peräkärry täyteen kaatopaikkatavaraa kuten rikkoutuneita ruukkuja, koiransyömiä jalkapalloja, vanha ruohonleikkuri, jäteöljykanistereita, purettuja terassinkatteita, pahveja ja muuta tarpeetonta. Löytyyköhän vielä keväällä jotakin pois kuljetettavaa?

Kylän (kaupungin) keskustasta menee nykyään bussi Hervantaan ja päätin kokeilla sitä Tampereenreissullani.
Bussi kierteli Lamminpään, Tohlopin ja Tesoman kautta. Olikin katselemista uudella reitillä, entisenä tamperelaisena ei ole tullut käytyä aiemmin näillä kulmilla.

Kaupunkireissuun oli tärkeä syy; piti käydä perukirja-asioissa eri pankeissa.
 Omalta kylältä on syksyn mittaan lopetettu Danskebankin konttori ja sekös minua ja varmasti montaa muutakin harmittaa aivan vietävästi.
Kuinka ihmiset -minua vanhemmat-pystyvät hoitamaan raha-asioitaan kun pankkikonttoreita on hyvin harvassa ja aukioloajat  aivan merkilliset? Vanha Rouva -äitini- asioi aikoinaan Hervannan pankissa, sekin on jo sulkenut ovensa.

Entinen työkaverini asuu bussimatkan varrella ja siitä ohi mennessäni toivoin näkeväni hänet. Ei olla tavattu vuosiin, ystävä asui välillä ulkomailla.
Nuhjuiseen pankkikonttoriin astuessani en ollut uskoa silmiäni: siinä hän istui, hän, jota olin hetki aiemmin toivonut näkeväni. Halaukset vaihdettiin ja juttua riitti koko pankkivuorojen odotuksen verran. Ihmeellinen on elämä!

                              Viikonloppuna oli  yökylässä kaksi pikkulikkaa ja toisen isä.

Tyttöjen kanssa leivottiin pullaa, mummolassahan niin tehdään perinteisesti.

Pienempi työistä oli pakannut tärkeimmät tavaransa mukaan mummilaan.

Saunassakin käytiin, tytöt leikkivät pesuhuoneessa, päättivät, että kuivapesu riittää. OK,sanoi mummi.

Lauantai-aamuna varhain sänkyni vieressä seisoi kaksi pikkuhousuista, kuivapestyä neitosta, kummallakin pehmoberni kainalossa. Aluksi vähän varovaisesti tökkivät: "Mummi, herää!", sitten vähän kovempaa ja kun ei tökkiminen auttanut tuli pari tönäisyä ja olihan sitä mummin jo noustava tyttöjen seuraksi.

Serkukset viihtyivät hyvin leikeissään yhdessä. Todettiin: toinen on oppinut lukemaan ja toinen pukemaan. Hyvät tytöt!

Kaapin ovessa näytillä viikolla ompelemani puserot, kaikki mustapohjaisia, hmm. Pitänee tarkistaa onko kaapissani lainkaan muun värisiä vaatteita kuin näitä mustia. Ei taida olla.

Naapurin rouva soitteli ja kyseli mitä touhuan. "Istun keinutuolissa, kudon lapasta -vai tumppuko se on- jollekulle pojista ja katselen Emmerdalea". Samoja asioita teki soittelunsa lomassa rouva naapuristakin. Ja samoissa hommissa saattoi olla muutama kymmenen(tuhatta) muutakin rouvaa ympäri Suomea.

Omat neulomukseni on lankanöttösten tuhoamista.

AAMULENKILLÄ

Taas tuli tehtyä Hymyn kanssa aamulenkki. Lenkki oli melkein tarkka toisinto vuodentakaisesta. Ilma oli sumuisen syksyinen, maa vähän kurainen, pyörätiellä hevonpalleroita ja käytettyjä nestuukeja. Ja minulla ylläni viime syksynä tuunatut nahkahousut ja villaneule.

Viime syksynä Hymy nappasi hevonpallerot suuhunsa ja nenäliinat perään, mutta nyt olin varuillani ja pääsin tuon herkuttelun estämään. Siitä loukkaantuneena koira teki kiukkuisen loikan ojan syvimpään kohtaan ja vajosi sinne mahaansa myöten -haha-haa. Oli vähän nolon näköinen. Jatkoimme kuitenkin lenkkiämme. Kylän kaupan luona teimme tienylityksen uusille poluille. Nuuskittavaa riitti ja minulle katseltavaa. Oli pystytetty uusia taloja ja pieniä työkoneita oli useamman talon pihoissa kaivuuhommissa. Kylällemme tehdään kunnallista viemäriä ja se teettää töitä joka puolella. Oman pihan viemärikaivuu odottaa maan jäätymistä ettei koneet uppoa suohon. 

Koira oli pestävä lenkin jälkeen ja koko pesuhuonekin tuli siivottua. On se ison koiran peseminen toisinaan yhdenkinlaista sähläämistä vaikka vastusteluakaan ei olisi.

Tänään tulee 1.Poika pikkutyttären kanssa tuomaan vihreää kuplaansa talvisäilytykseen. P.Sylvi.S soitti juuri ja pyysi päästä viikonloppuvieraaksi , kohta soittanee velipoikansakin että pääseekö yöksi. R.Mikaele tänne jo eilen tulikin. Pappa vei kouluun aamulla.    R.Mikael oli jo kutsunut kaverinsakin meille. 

Niin että hulinaa taas riittää tässä huushollissa viikonlopun tietämissä.    

Heinäkuussa puuskahdin, että en enää ompeluhommiin halua ryhtyä. Ja työhuoneenikin purin toisiin tarkoituksiin. Hyvin olen pysynyt koneesta erossa tähän viikkoon asti. Puoliso ja 4.Poika veivät N.Kristianin äidilleen Kontiolahdelle viime sunnuntaina ja innostuin ompeluhommiin. Puoliso on tainnut mennä pituudeltaan kasaan, kun oloasun housut ovat käyneet liian pitkiksi. Otin koneen esillle ja korjasin ne sopiviksi. Samalla ommella surautin itselleni laatikossa lojuneista kankaanpaloista neljä puseroa. Tuli kivoja, näytän joskus.Pikkutytöille olen varannut kivaa kangasta ja odottelen inspiraatiota tehdäkseni mekot ja legginsit päiväkotivaatteiksi.Ottobren lehdessä on hyvät kaavat kunhan saan ne jäljennettyä.   

Nyt imuri laulamaan ja vieraita odottelemaan. 

Hyvää viikonloppua!                                                                                                                  

KUN EI MUISTA MITÄ PITI MUISTAA

Tein lumisen lenkin aamupäivällä Hymyn kanssa. Pyörätie oli täysin valkoinen, ojanpientareet ja pellot vihreinä. Muutaman kuperkeikan Hymy yritti vähäisessä lumessa tehdä, mutta puolikkaiksi jäi. Näytti vähän hassunkuriselta.
Lenkin jälkeen oli vuorossa koiran harjaus. Puoliso siinä hommassa minua auttaa, koira kun on niin iso, etten sen pyörimiseltä ylety joka puolelle. Nyt Puoliso jemmasi koiran pään jalkojensa väliin. Harjasin ilmeisesti liian äkäisesti, kun koirakin ärähti, hyvä ettei Puoliso päässyt m.......n.Onneksi...
Terassiakin siivoilin. Muistin, että jotakin talteenlaittamaani piti etsiä, mutta en muistanut mitä.
Iltapäivällä keinutellessani ja sukankantapäätä kutoessani muisti alkoi palata. Etsimäni tavara oli matonpesuämpäri. Sitä käytetään kesällä mattorannassa ja siinä on harjat ja mäntysuovat. Nyt olin sen siivonnut pois ulkoa. Laiskuuttani en noussut keinutuolistani sitä enempää etsimään, hyvä että muistin mitä  olin etsimässä.
Koululaisten syyslomaviikko mummilassa on sujunut kohtalaisen hyvin. Ruokapöydässä on ruokittu seitsemän eri lasta + aikuiset. Yksi R.Mikaelin kaveri päiväkodin ajoilta oli meillä kolme yötä. Kaveri oli mukava, muisteltiin entisiä aikoja. Pojat korjailivat mopojaan yömyöhään ja vähän ajelivatkin kylällä. Puoliso joutui eräänä iltamyöhänä kylältä poikia hakemaan kun mopo ei enää käynnistynyt. Tätähän tämä näköjään alkaa olemaan, tämä isovanhempana olo, lasten hakua ympäri kyliä. Onneksi aina soittavat ajoreittejään, ettei ummikkona tarvitse etsintöjä tehdä.
Päivällä vein V.Ville.V:n N.Kristianin viivästyneille syntymäpäiväkutsuille. Matkalla juteltiin niitä näitä ja kerroin, että haaveilen muuttamisesta kerrostaloon. Poika älähti :"Älkää vaan muuttako, teillä on paras talo missä oon ikinä ollu!" Mitäpä tuohon enempää sanomaan.
Haaveilussani on totta toinen puoli. Kävimme ensimmäistä kertaa muutama aika sitten neljässä asuntoesittelyssä ja asunnonvaihto alkoi itää hiukkasen mielessäni. (Asuntoja katseltiin muille kuin itselle.)
Sattuikin niin, että blogeja selatessani sattui silmääni blogi, jossa kirjoittaja kertoi muutostaan. Luin tarkemmin ja yllätys yllätys: olimme juuri vierailleet kirjoittajan asunnossa! Mikä sattuma, blogejahan on tuhansia. Tunnistimena oli tietyt asiat, joihin olimme kiinnittäneet näytöllä huomiomme!
Nyt jatkankin haaveiluani tämän asunnon vaihtamiseen kerrostaloasuntoon-sitten joskus.

LOMAKODIN KUULUMISIA

Eipä olisi tullut muutama vuosi sitten mieleen, että kodistani on tullut tilapäisvakinainen lomakoti pojilleni, heidän lapsilleen ja lastenlasten kavereillekin. Näin nyt kuitenkin on käynyt. Etenkin näin syysloman aikaan.
Yksi pojanpojista muuttaa "maalle" aina perjantaisin koulun päätyttyä. Ja viihtyy sunnuntai-iltaan asti. Nyt R.Mikael tuli jo keskiviikkoiltana ja jäi potemaan kuumetta ja uusiutunutta flunssaa. Perjantaina tulivat 3. Poika V.Ville.V:n ja P.Sylvi.S:n kanssa yönseuduksi. Lähtivät lauantaina Järvenpäähän. N.Kristiankin tuli perjantaina Kontiolahdelta. Eli oli viisi yövierasta. Pojat nukkuivat kolmistaan "poikien huoneessa", P. Sylvi. S. halusi nukkua isänsä kanssa. Valkoinen Pikkuhuoneeni ei saanut yövierasta.
Jouduinkin tekemään muutoksia Pikkuhuoneen sisustukseen: vanhan laverisohvan pohja petti ja kannoin sohvan takaisin leikkimökkiin. Kierrätyksestä löysin  sopivan kahdenistuttavan vuodesohvan, maksoi 40€.
Vähän tuunausta päälliseen, niin taas on uuden näköistä. Lasipöydänkin poistin ja tilalle toin Vanhan Rouvan rottinkipöydän ja keinutuolin. Siinä on hyvä keinutella ja kutoa niitä iänikuisia sukkia. Parit sukat ja jämälankapuseron jo siinä neuloin.
Yhtä pojanpoikaa, N.Kristiania haettiin päivällä kauppareissulla mummolaan. Poika oli yksikseen kotona, niin luulin. Siellä olikin kolme kehveliä pelaamassa peliä. Vasta puolen päivän aikaan olivat heränneet koko kolmikko. Kaverit olivat olleet yökylässä. Isä, eli 4.Poika, oli töissä, joten hoitoapua tarvittiin.
Omien poikien aikana ei ollut tapana -ainakaan meillä- yöpyä kavereitten luona. Nyt se näyttää olevan jokaviikkoinen ohjelma puolin ja toisin. Meilläkin on yksi R.Mikaelin kaveri nyt pari yötä ja toinen on ollut muutaman kerran.  Pojat korjailevat tossumoponraatoa pihassa ja kävikin niin, että käynnistyskokeilu piti ulottaa maantietä pitikin kylän toiselle puolelle. Huhhuh. Mopo ei ole rekisterissä ja siitä puuttuu puolet pakollisista varusteista. Ja kuljettaja on 13 v! Kuulemma vasta kolmannella varoituksella ajokortin saanti siirtyy?! Isä tuli pitämään ohjeistusta säännöistä ja oli surkeaa seurata kun juuri hyvin alkanut moponkorjaus taitaa tyssätä näihin sääntöihin. Pihassa saa kyllä ajella.
Pojilla oli pitkä päivä ja sain neljä poikaa ruokapöytään, kaksi "omaa" ja kaksi vierasta.

Tällaisia olivat poikien ruoka-annokset. Illaksi tehdään pizzaa tai pannaria, jaksavat yön yli.
Kauppareissulla minua tervehti iloisesti R.Mikaelin tarha- ja koulukaveri. Tämä afgaanipoika tervehtii aina kun nähdään ja kyselee kuulumisia ja on muutenkin hauska tuttavuus. Olen aiemminkin ilahtunut poikieni ja lastenlasten ystävien huomiosta.
Viime viikolla oli erittäin lämmin tapaaminen entisen työryhmän naisten kanssa. Joidenkin kanssa ei olla tavattu moniin vuosiin, mutta niin ne keskustelut jatkuivat kuin aiemmin kahvitauoilla konsanaan. Tilaisuus oli minulle kuin juhlaa, pukeuduin pikkumustaan ja plyymiin omaksi ilokseni. Ei olisi pitänyt sitä plyymiä kaulalle kietoa. Hiki tuli, mutta hauskaa oli.

VIIKONLOPPUVIERAIDEN UUDISTETTU HUONE VALMIINA

Ja värimaailmaremontti etenee. Ollaan jo siinä tilanteessa, että ns. poikien huone on kunnostettu. Rautasohvahan sieltä jo myytiin ja tilalle piti saada toisenlainen nukkumissysteemi. Aikani sitä pähkäilin ja mietin vaihtoehtoja. Nojatuolisänkyyn päädyin ja niitä netistä katselemaan. Eipä ollut isoa valinnanvaraa. Mannerheimin tuolisänkyä ym oli tarjolla. Satuin lukemaan jotakin sisustusblogia jossa emäntä oli ostanut Ikeasta tuolisängyn ja kehui sen mukavuutta. Ikean sivuille minäkin päädyin ja siltä ne löytyivät:

Kaksi mustaa möhkälettä, mahtuvat hyvin vierekkäin ja minulle pituus riittää jopa päivätorkuille. Keltaiset tetratyynyt ovat kokeiluja kun en meinannut hahmottaa kuinka tuo kolmiotyyny oikein syntyy. Vanhan säkkituolin aion tuunata tällä mallilla peli-istuimeksi lapsille.

Normikokoiset vuoteet saa tuolista venytettyä helposti, alle mahtuu vuodevaatelaatikkoon sijauspatja, peitto ja tyyny. Ja päällisen saa yöksi samaan laatikkoon. Kätevää. Tuolissa on hyvä istuakin. Puoliso piffasi toisen tuolin, toisen maksoin omistani. Keltaisen jakkaran on R.Mikael tehnyt koulussa Papalle takan eteen. 

Yksi seinä piti taas tapetoida eräänlaisen vahingon jälkeen. Viime syksynä satuin loiskauttamaan punaviiniä reilummin seinälle, sitä meni kolmen vuodan päälle, joten uusiksihan koko seinä meni. Onneksi sain taas samaa tapettia joten ei suurempia vahinkoja kohelluksestani seurannut.Väreihin sopiva punamusta Puolison sukulaisen  maalaama taulu on vielä ripustamatta tuolien taakse.                                                                                                                         

Lattialla on taas vintiltä haettu musta matto, verhoiksi laitoin hätäpäissäni valkoisen pitsikapan, ei ihan poikamaista ;)
Jo tässäkin huoneessa on viikonloppupoikia nukkunut useana yönä, on ollut serkuksia ja R.Mikaelin kaverikin  yöpyi. V.Ville.V:kin oli Papalta kysellyt voiko hänkin tulla kaverin kanssa meille joku viikonloppu yökylään. Ja Pappahan lupasi.
Nyt kerätään vähän inspiraatiota ja seuraavaksi maalataan olohuone-keittö-eteinen katoiltaan valkoisiksi.
Voipa olla, että on taas kesä kun siihen hommaan ryhdytään-luulisin.

NIISK, NIISK, KRÖH,KRÖHK

Yöpöydän valtasi viime yönä keittiörullallinen rutattuja nenänpyyhkimiä. Kuten siinä histamiinimainoksessa joka pyöri keväällä TV:ssä. Viime viikolla oli R.Mikael meillä pari päivää potemassa pientä flunssaa, ja sieltähän se minuunkin iski. Ja Puolisoon. Puoliso poti minua ennen ja selvisi parin päivän tiiviillä pehkuissa  ololla. Oma tautini alkoi kovilla lihas- ja niskakivuilla - ja hillittömällä ruokahalulla kuten aina. En heti ymmärtänyt, että tauti on tulossa minuunkin, jatkoin vain normaaleja syyspuuhia ulkona. Keskiviikkona nousi kuume ja aivan vetämätön olo. Viime yö oli yhtä niistämistä, kolmen jälkeen yöllä Puoliso kehoitti ottamaan histamiinia. Niin tein, otin kainalooni tyynyn ja peiton ja siirryin loppuyöksi omaan uuteen pikkuhuoneeseeni.
Pikkuhuone on nyt saatu valmiiksi, lasipöydän omia jalkoja vielä odottelen varaston uumenista löytyväksi. Nyt lasilevyn alla on jotkut vanhat kromijalat, ne päällystin keinonahkanauhalla.
Entinen työhuoneeni, nyt nimeltään Pikkuhuone sai kattonsa valkoiseksi, samoin maalattiin takan takaseinä valkoiseksi. Kaapisto sai uudet ovet -valkoiset. Läpinäkyvät vetimet ostin Ikeasta.

 

Sohva sai peittonsa kaapista löytyneestä puuvillaisesta kankaasta. Tyynypussitkin ovat kaappien kätköistä ja sopivat mainiosti huoneen väritykseen.

 

Kirjahyllyn ostin Ikeasta, naruverhojen takana on karkkilaatikoissa pientä tilpehööriä ja käsityölehtiä. 

Vein painavan kassillisen vanhempia käsityölehtiäni kierrätyskeskukseen.

Tiilimuurin edessä on -ja taas Ikeasta ostettu- Malm-apupöytä. Se mahtui melkein sentilleen seinän ja sohvan väliin. Sohvasta kyllä jouduttiin sahaamaan selkänojan koristereunaa vähän pois. Ei haittaa. Hyllyinä on pari Lack-hyllyä, ylempi hylly on  "varapäille". Pikkulaatikostot päällystin eteisen ylijäämätapetilla, samoin isomman perintökirstun.

Kattoon pelastin toisesta huoneesta pienen kristallivalaisimen. Kristalliesineitä ripotttelin kynäpurkeiksi ja kukkatelineiksi. Tulivatpa nekin taas käyttöön. Lattialle hain vintiltä valkoisen maton.
Ikkunan edessä on isompaa työskentelyä varten lasipöytä, on vähän ilmavampaa pikkuhuoneeseen.
Aika vähällä (rahalla) tämän entisen työhuoneeni kunnostamisesta selvittiin, eikä suurempia henkisiä traumojakaan saatu aikaiseksi.
Jo tässä huonessa on tyttövieraat yöpyneet muutaman kerran. P.Sylvi. sai viime viikonlopun katsella omia videoitaan ja rouskuttaa poppareita aivan omassa rauhassaan uudessa tyttöjen  huoneessa.
Uusi huone toimii edellen myös koirani Hymyn ruokasalina.

 

MUISTO 50-VUODEN TAKAA JA TÄMÄ PÄIVÄ

Yö oli synkkä. Salamat sinkoilivat ja ukkonen jyrisi. Katselin pimeää taivasta TAYSìn ikkunasta. Kainalossani tuhisi vastasyntynyt nelikiloinen esikoiseni. Siitä yöstä on nyt tasan 50 vuotta.
Aina se lapsen synnyttäminen etenkin syntymäpäivän aikaan on mielessä. Ja tämä ensimmäinen etenkin, olin silloin vasta 17 v. Nopeasti  aika on vierähtänyt -tuo 50 vuotta. Hyvin on pärjätty tähän päivään, esikoinen on kolmelle nuoremmalle veljelleen oikea isoveli kun on seitsemän vuotta seuraavaan  ja kuopuksella ja esikoisella on ikäeroa tasan 16 vuotta. Oli tarkoitus pitää kekkerit täällä meidän pihapiirissä, mutta sankari juhli pienesti kotonaan Helsingissä ja tulevana viikonloppuna juhlitaan meillä.
Lähipiiri on varsin leijonavaltaista, kaksi pojistani on leijonia, samoin kaksi poikien lasta ja poikien puolisoitakin on syntynyt leijonan merkeissä, samoin kummipoika. Leijonan ulkoinen tunnus on vahvat ja komeat hiukset, niin näilläkin leijonilla. Itse olen kauris ja katselen varovaisesti kauempaa kun leijonalaumani temmeltää.
Innostuin kun onnistuin myymään Tori.fi:ssä muutamia tavaroita nopealla vauhdilla. Esim. eilen laitoin myyntiin metallisen sohvasängyn ja tänä aamuna se jo ostettiin. Sohvan myin kun se ei enää palvellut siinä tarkoituksessa kun se hankittiin. Lastenlapset nukkuivat leveällä sohvalla poikittain -kolme- joskus neljäkin vierekkäin.

Ja koira tietenkin vahtimassa lasten unta. Nyt lapsilauma on muuttumassa teini-ikään, eikä vierekkäin nukkuminen enää ole mukavaa -pojat ja tytöt samassa sängyssä.
Tämä kolmas huone odottaa katon maalausta ja lattia uusimista joten sohva jouti pois. Täytynee kehittää jotakin järkevämpää tilalle. Eli nukkujille omat vuoteet.

Vanhan Rouvan -äitini- jäämistöstä keväällä otin talteen monen vuoden vanhat orkideat. Muistopöytään taitoin viimeisen kukan. Nyt nämä orkideat kukkivat taas upeasti uuden huoneeni ikkunalla.

NYT SAA LOPPUA TYÖT TÄLTÄ MUMMUKALTA

Päätin, että en enää aherra liikoja. Tämä koskee vain ompelutöitä ja muuta ns. puuhastelua. Minulla on ollut hyvinvarustettu työhuone.

Viimeaikoina en enää ole ollut kiinnostunut ompelutekemisistä vaikka materiaalia jäljellä on kilometritolkulla. Tähän saakka, nuoresta tytöstä asti olen ommellut ja kutonut lähes kaikki vaatteeni (nailoneita ja rintaliivejä lukuunottamatta). Muutaman paremman takin olen ostanut (joitakin pidän vieläkin). Nyt tuli niin täydellinen kyllästyminen ompelemiseen, että haluan purkaa koko ompeluhuoneeni ja muuttaa sen kolmanneksi vierashuoneeksi tai ikiomaksi löhö-/tv/nettihuoneekseni. Ompelupaikkoja vielä löytyy, en täydelliseen selibaattiin? kuitenkaan pysty.
Onneksi 2.pojan uusvanhan talon askartelutilaan mahtuu kaapistoni.
Kaappi on ollut täynnä ompelu-ja askartelutarvikkeitani viimevuosien ajan. Nyt saa M.ja muut säilytellä siinä
aarteitaan. Omat tavarani ovat tarkassa järjestyksessä karkkilaatikoissa ja muovilaatikoissa, niin langat kuin kankaatkin.
Kuvassa on vain osa tarvikkeistani, terassilla on samanlaiset pinot, ja kaapeissa osa. Torsokin töröttää terassilla pitsialushameessaan. Mistähän sekin uuden paikkansa löytää?
 Kymmenen karkkilaatikollista tilpehööriä ja säkillinen kankaita vietiin kierrätykseen. Helpotti vähän. Vielä riittää karsimista.
Koko kesänä en ole ostanut yhtään metriä kangasta enkä yhtään kerää lankoja. Materiaalia on koko talven tarpeisiin jos nyt jotakin välttämättä haluan näpertää.                                                                                    

Ehkä tavarat löytävät vielä paikkansa jonkun kaapin kätköistä.

Alkuvuodesta teimme remontointipäätöksen, eli maalaamme tummuneet panelikatot kaikista huoneista valkoisiksi. Ja vaihdamme laminaatit pariin huoneeseen. Keväällä saimme makuuhuoneemme kunnostettua, nyt on  työn alla työhuoneeni. Kaapistoseinä saa uudet ovet ja yhden uuden kaapin. 

Tänään Puoliso maalasi katon ja minä tapetoin yhden seinän. Muissa seinissä olikin minulle mieleinen valkoinen pienistruktuurinen tapetti. Samanlaisella tapetoin päätyseinänkin. Huone on pieni, alle 9 neliötä, takka vei siitä parit neliöt. Leikkimökin mäntylaverisohva (olen inhonnut sitä aina) sai valkoisen maalipinnan. Minä sitä päivällä tuhersin ja jouduin toteamaan, ettei minusta ainakaan mestarimaalaria kehity. Tai sitten on vaihdettava parempi pensseli seuraavalle maalikerrokselle. Sohva saa myös uuden verhoilun.  Valkoinen huone saa

vähän värikkyyttä tai räväkkyyttä tekstiileillä ja tauluilla

Tuli taas käytyä Rovaniemellä. Tilasin hotellihuoneen Bookin.comin kautta. Ihan tavallisen huoneen. Respassa portsari ( vai mikä se virka onkaan) valitti ,että hotelli on täynnä ja "joutui" antamaan meille -Puolisolle ja minulle hotellin parhaan sviitin : 2 h, 2 TV:tä, saunan ja WC:n! Tavallisen hinnalla! Kiitos!

Paljoa emme siitä ehtineet nauttia, oli jo myöhäinen ilta kun pääsimme Rovaniemelle. Tapasimme siellä tuttujammekin ja ilta kului rattoisasti hotellin terassilla. 

Sunnuntaiaamuna haimme Taiteilijan taulut Lapponica-salista, onneksi mahtuivat juuri ja juuri yönmustan V-70 tavaratilaan.

 Matka sujui mukavasti, menomatkalla kudoin yhden sukan ja paluumatkalla toisen ja aloittelin Jacgues Cousteau-pipoa.