Puoliso tuossa on lähtemäisillään kyläyhdistyksen kokoukseen ja sytytti lähtiessään takkaan tulet. Minulle ohjeisti: laita pellit kiinni, muista -ei se taas mitään kuuntele- saat sitten lämmittää uusiksi jos et muista vahtia uunia. Kuuntelinhan minä, satun vain aina luukkuvaiheessa oleskelemaan jossain muussa talon kolkassa kuin takan edessä ja siksi joskus pääsee unohtumaan -ja siitä saan kyllä kuulla. Minulle ei olla suotu oikeutta takan lämmittämiseen. Siksi en paljon kantele niitä puitakaan, enkä pilko. Ohjeita puiden säilyttämiseen ja pinoamiseen kyllä hyvin mielelläni annan. Pyytämättä.
Hymy-koiramme on leikattu muutama vuosi sitten, mutta valeraskaustyyppistä? käytöstä näyttää olevan. Sitä se runsas karvanlähtökin taisi olla. Joululahjaluu on ollut piilossa kaapin takana ja nyt kun Hymy sen taas löysi on sitä kuljetettu ulos-haudattu lumihankeen- etsitty esiin- kuljetettu tienvarteen naapurin koiralle esiteltäväksi- haettu taas sisälle ja vähän ajan kuluttua taas ulos. Tällaisia vaiheita Hymyllä on silloin tällöin eli liitttyisikö mahdolliseen muistoon valeraskauden hoivavietistä. Edellisellä Berry-bernillämme oli käytös ajottain samanlaista.
Aamulla kävin kontrolliverikokeissa, toisen kerran sama juttu torstaina, tehdään sokerirasite. Viinipäniköitä ei olla ostettu, eikä Puoliso enää napsauttele oluttölkkejään. Sen napsahduksen kyllä aina kuulin. Ja mielelläni huomautin. Paino ei ole pudonnut toivotulla vauhdilla. Se harmittaa. Täytyy alkaa heilutella pinkkiä kahvakuulaa ahkerammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti