Tätä minulle ennestään tuntematonta lasten hyvinkin suosittua laulua luritteli P.Sylvi.S tänään korvaani kylpyläreissullamme. Viikonloppuvieraina oli R.Mikael, V.Ville V ja P.Sylvi S. Lauantaina luisteltiin kyläkoulun kentällä. Minunkin olisi pitänyt laittaa punaiset luistimet jalkaani ja liittyä jääprinsessaksi, mutta ONNEKSI terät olivat sen verran tylsät, etten halunnut kompuroimaan niillä jäälle. Ei ole montaakaan vuotta aikaa viimeisestä luistelukerrastani. Kömpelyyttä on tullut sen verran vartaloon, ettei piruetti enää onnistu. Ehkä kannattaisi ottaa puutarhatuoli apuvälineeksi, niinhän pikkulapsetkin jäähallissa luistelevat. Olisi turvallista mummoluistelua.
Hymy oli kaukalon reunalla taas tarkasti vahtimassa lasten luistelua, uikutti ja vinkui ja kaiken aikaa yritti päästä jäälle mukaan. En päästänyt.
Puolison kanssa tulimme luvanneeksi lapsille kylpyläkäynnin, R.Mikael ei halunnut kylpylään omien menojensa takia. Sisarusten eli V.Ville V.n ja P.Sylvi S:n kanssa kylpyläretki tehtiin. Ulkonakin uitiin. Aalloissa keinuessamme V.Ville V vihjaisi: on kamala nälkä, kai käydään syömässä. Edellisestä ruokailusta oli kulunut vähän toista tuntia. Tapanamme on aina ollut päättää kylpyläpäivä paikallisessa "Apsissa", ei sitä nytkään voinut väliin jättää. Lapset saatettiin kotiinsa ja saatoimme aloitta rauhallisen illanvieton Puolison kanssa.
Minulla on takintekele sellaisessa vaiheessa -lähes valmis- että sormia syyhyttää mennä jatkamaan ompeluksiani. En mene. Otan kaulaliinakutimen käteeni ja vaivun puolinirvanaan TV:n ääreen. Mitään väliä ei nyt ole sillä mitä sieltä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti