keskiviikko 9. tammikuuta 2013

KOIRANKARVAA, KUNTOSALIA JA KELKKAILUA

Koirankin voisi luokitella tuotantoeläimeksi. Ainakin meidän taloudessa. Bernin paimenkoiramme Hymy antaa enemmän kuin ottaa. Tai kuinka sen nyt ottaa... Entisaikaan, eli viime vuoden puolella tapanamme -Puolisolla ja minulla- oli nauttia punaviinilasillinen- joskus kaksi -illalla saunan jälkeen. Viinimme ostettiin pahvipöntössä, pullojen palauttaminen ei enää kiinnostanut. Tyhjentyneen pöntön Hymy haki puukopasta ja repi sen Puolisolle sytykkeiksi. Ihan pieniksi silpuiksi. Ei koira oppinut silppuja keräämään vaikka kuinka opetin.
Muu antamispuoli onkin sitten kotiväkeään kohtaan antama rakkaus ja palvominen. Kaikki koiranomistajathan sen tietävät muistuttamattakin. Tuottavuus on  paksun turkiksen uumenissa. Vaikka nyt pitäisi olla paukkuvimmat pakkaset ja koiran karvapeitteen tiheintä niin meillä sen karvanvaihtopäivät ovat nyt. Ämpärillinen hyvää villaa saatiin kerättyä yhdellä harjaamisella. Nämä villat tungin mustiin nailoninvarsiin palloiksi, solmut väleihin ja tuloksena kolme tennispallon kokoista mustaa villapalloa. Vielä en niitä koneessa huovuttanut, kerään vielä muutaman sangollisen karvaa ja sitten huovutan ne. Aiemmista karvanlähdöistä näitä palloja jo onkin kertynyt monia. Lapset ovat niitä koristelleet tikuttamalla huopakuvioita pallon ympärille.

Syksyllä kävin terveystarkastuksessa ja sain liikunnanohjaajalta vinkin alkaa kuntosaliharjoittelun.  Tänään oli ensimmäinen käyntikerta.Nyt on kroppa hiukan jumissa harjoituksista. Edellisestä käynnistä onkin vierähtänyt lähes parikymmentä vuotta. Työpaikan kautta sekin puoliväkisin tapahtui. En ole vähääkään jumppaihminen, uskon vakaasti arkiliikuntaan. Nyt usko siihen on hiukan horjunut, kun tuo paino on päässyt kohoamaan. Tai  painonkohoamiseen on syynä tuo pönttöviini, etupäässä. Nyt on aloitettu tipaton tammi,- helmi,-maalis-, huhti -jne kuukaudet. Ei vielä ole tehnyt mieli sitä iltalasillista.


Kuntosaliharjoittelun jälkeen oli niin virkeä olo ja ulkona kaunis auringonpaiste, joten lähdin juoksuttamaan Hymyä potkukelkan kanssa. Kotitie oli vauhdikas, mutta kävelytiellä olikin hiekanmurusia. Juoksemaan Hymy kuitenkin pääsi ja oli aivan poikki kotiinpäästyään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti