OIKEESTI...

-hei ihan oikeesti... tätä hokemaa sain kuulla monta monituista kertaa Tapaninpäivän ja lauantain välillä. Jouluvieraana on 2:n poika kolmen tyttärensä kanssa. Pienin- 29.12 nelivuotiaaksi tullut sitä hoki isoille siskoilleen kun kaikki asiat eivät menneetkään halutulla tavalla. Ja oikeesti ne sitten lopulta sujuivat.
 Ei kuitenkaan kaikki asiat. Olin luvannut tytöille Särkänniemen Koiramäkikäynnin lauantaiksi kuten ennen joulua käytin siellä kolme muutakin tyttövierastani. Nyt oli niin ikävän sateinen ilma, että tytöt halusivat siirtää elämyskäyntinsä tulevalle kesälle. Vähän oli tylsää kun ulkoillakaan talviseen tapaan ei voinut. Trampoliinilla yrittivät keikkua, mutta eihän talvivaatteissa märällä trampalla hauskaa saanut aikaiseksi.
Perjantaina käytiin kaupoilla. Yhdelle tytöistä oli edelliseltä käynniltä jäänyt mieleen Löytö-Liiterin massiivinen tavaranpaljous. Sinne suunnattiin. Mitään järkevää sieltä ei mukaan tarttunut. Ei edes vaahtokarkkeja kuten kesällä. Itse ostin vain kynsiharjan, se on vakiostos tuosta kaupasta.
Travallen aletarjontakin katsastettiin. Ei hankintoja.
Paluumatkalla poikettiin tervehtimässä Puolison äitiä, mummoa 90-v. Mummo istui päivähuoneessa tuolissaan ja ilahtui suuresti tytöt ja pojanpojan nähdessään. Tuli hyvä mieli kaikille.
Yhden tytön jumpsuit oli ratkennut saumastaan ja kaivettiin ompelukone korjausta varten esille. Näytin pienimmälle ostamaani kummituskankaanpalaa ja päätettiin tehdä siitä jotakin. Pöytä tyhjäksi ja kangasta leikkaamaan. Tytöt kyselivät kauanko menee aikaa kun mekko on valmis. Otettiin aikaa. Tasan 40 minuuttia tekemisen päätöksestä mekon valmiina päällepukemiseen aikaa meni. Ja kolmen silmäparin tarkka seuranta.

                        Yöpaitahan siitä tuli ja T.Wilhelmiina otti sen heti käyttöönsä.

Nämä asut tein pikkutytöille pukinkonttiin. Kaavat on Ottobren lehdestä. Yöpaidan/mekon kaava Mekkotehdas- kirjasta. Helppoja ovat ommella. Eurokankaan trikoista kahden mekon ja legginsien hinnaksi tuli 32 €. Yöpuvun trikoo maksoi tehtaanmyymälässä 6 €. Vuosiin ei ole  tullut ommeltua lasten vaatteita ja nämäkin ovat kokeiluja jos kelpaavat vaateliaille nelivuotiaille.

Tytöt saivat sukkia jalkoihinsa. Punaiset sukat on neulottu Nallesta, kimallesukat akryylilangasta, yhdet 7_veljeksestä ja viimeiset Purosta. Puro-sukat ovat miellyttävät jalassa, ovathan täyttä pehmeää villaa. Kestävyyttä ei taida olla. Väritys kahdesta kerästä ei mene kohdilleen, en tykkää.

Huopuvista Lankamaailman langoista tein pari myssyä ja mustavalkoiset palmikkolapaset. Värikäs myssy on virkattu lapasten langanlopuista. Tuli kiva pipa, ainakin lämmin.

Värikäs myssy on Purosta ja lapaset Lankamaailman huopuvaa villaa. Väritykset passaavat toisiinsa.
Paljettimyssy, kauluri ja rannekkeet on Säde-lankaa. Myssy on tarkoitettu pidettäväksi reuna rullalla, takatukka pääsee hulmuilemaan.
Täpötäysi käsityövakka on nyt vähän väljempi, uutta sukkalankaa piti ostaa kaksi kerää kun sopivaa sinistä sävyä ei entisistä  varastoista löytynyt.  Saa M.Anneli toivomansa väriset tavalliset villasukat.
Lauantai-iltana saateltiin poika tyttärineen junalle. Sunnuntai-aamuna oli isommilla tytöillä lähtö Simpeleelle toiseen mummolaan. Lauantaina saatiin kolme muutakin serkusta yökylään. Ehtivät tavata nämä kuusi toisiaaan tunnin verran.
Niin se tämäkin joulun aika meni. Onneksi. Jouluaaton vietimme Puolison kanssa kahden kesken. En ole enää mikään jouluhössöttäjä. Tuntuu, että menen "kipsiin" nykyään joulukaupoilla enkä halua kaupoissa kierrellä. Enkä alennusmyynneissäkään. Onneksi omissa kaapeissa  runsaasti tavaraa.
 Kun ottaa käyttöön niitä alimmaisia, on kuin uutta saisi.

ON AIKA RAUHOITTUA

Aatonaattoiltaa tässä viettelen ja kelailen kuluneen viikon hommiani. Viikko sitten perjantaina oli talo täynnä vilinää ja vilskettä. Kaksi poikaa perheineen tuli tuolta eteläisestä Suomesta. Syynä oli Ratinan stadionilla pelattu Ilves-Tappara matsi. Yöpyjiä piti oleman meidän lisäksi kahdeksan, vähän pyörittelin päätäni mihin heitä sijoittaisin sopuisasti. Ongelma ratkesikin niin, että kolme poikaserkusta majoittui  4.pojan kotiin ja nyt sai isät tyttärineen omat huoneet ja teinityttö E.Meri pääsi Pikkuhuoneeseeni omaan rauhaan. Lauantaiaamuna pojat haettiin joulupuurolle. Muistin ostaa sitä pierettämätöntä maitoakin. Siitäkin sai hyvän riisipuuron kunhan laittoi hyla-kermaa 2 dl joukkoon.

Yksi veljeksistä tuli elokuussa miehen ikään ja veljet muistivat lahjuksella:

Tässä poikien tuloriemussa se Hymykin jalkansa loukkasi. Tänään Hymy jo voi hyvin, lenkeillä ei olla käyty, odotellaan vielä paranemisen etenemistä, lääkehoito on näköjään jo auttanut. Lihapullan sisään niitä pillereitä yritettiin ujuttaa, mutta ovat ilman lisähöysteitä koiran makuun maukkaita. Maksan makuisia; näin huikkasi eräs rouva lääkärin vastaanotolla.

Lauantaina olin luvannut viedä kolme tyttöserkusta ja sisarusta Särkänniemen Koiramäen Jouluun.
Ensin käytiin keväällä poisnukkuneen isomummin muistolehdossa viemässä
kynttilä, isomummi olisi täyttänyt sinä päivänä 93 vuotta.

Pienen jonotuksen jälkeen tytöt pääsivät tekemään ponikierroksenkin. Kivaa oli.

Lammas on minusta erikoinen elukka, tuli meille viereen nauramaan, tai ainakin leveästi hymyilemään. Miksiköhän?

Esiintyjät esittivät kukin omaa ohjelmaansa.
Koiramäkikokemus oli  tervetullut piristys pimeään talveen. Parkkipaikalla oli tulla tenkkapoo: missä auto? Parkkialue oli pilkkopimeä ja oli vain hatara muistikuva mihin olin autoni jättänyt. Joku suunta piti ottaa ja auton avaimia napsauttamalla se omakin auto vihdoin löytyi. Eli homma hallussa mummollakin.

Tietokoneongelmat ovat vaivanneet. Tammikuussa ostettu pöytäkone hiipui ja hidasteli. Kiusallisesti. Takuu oli vielä voimassa joten pitkä puhelu HP-tukeen. Selvisi, että kiintolevy on saanut vaurion, lähettävät uuden. Lupasin sen itse korjata/ vaihtaa. Mitähän siitä tulee? Minä kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi.
Tänäkin viikonloppuna oli pojanpoikia yökylässä. Kolme. Kaksi lähti sunnuntaina joululomalle Joensuun suunnalle ja toiset kaksi Järvenpäähän.
Ensimmäistä kertaa vietämme -Puoliso ja minä -jouluaaton kahdestaan. Sopii meille. Joulupäivänä saammekin taas väkeä talon täyteen.

Viimevuotiset piparinleipojapojat kun ovat maailmalla pestasin uuden: Puolison.

 Teki näitä hommia ehkä ensimmäistä kertaa.Yksin. Virallinen vartija vieressä.

 

Bernipaimenkoirahahmo joutui olemaan pellillä vähän pää vinossa, ja kisullakin on kaula turvoksissa. Hymyn joulupakettiin ne laitetaan.
Itse leivoin 1,5 kg torttutaikinaa, tein pikkusuolaisia muna/jauhelihatäytteellä, Aurajuusto/pähkinätäytteisiä ja tietenkin luumutorttuja. Kakkupohja odottaa täytteitään huomenissa.
Aamulla  tehdään hautausmaakierros ja käydään Puolison äidin luona hoitokodissa.

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE.

OLEN NYT REVIIRITIETOINEN

Berninpaimenkoirani Hymy-Boogie-Voogie on loukkaantunut. Vasenta etujalkaansa ei astu maahan. Perjantai-iltana tuli kaksi poikaa perheineen viikonlopunviettoon ja Hymy tietenkin kirmaisi ulos tervehtimään. tuttuja vieraita. Piha oli kuin pullon pinta ja siihenhän se Hymy lankesi. Kova parkaisu ja ontuen sisälle. Tunnustellen ei poikkimenneitä luita havaittu ja koiran annettiin levätä rauhassa kun ei tilanne kovin dramaattinenkaan ollut.Viikonlopun aikana ei olo helpottunut ja tänä aamuna soitto omalle eläinlääkärille. Ei vapaita aikoja, ehdotus toiselle lääkärille. Ajan saimme iltapäiväksi Reviiriin. Siellä kuvattiin molemmet yläraajat ja tuloksena oli pieni irtopala olkanivelen alueella ja yhdeksi diagnoosiksi tuli nivelhiiri. Revähdyksen seurauksena ilmeisesti irtopala on joutunut sellaiseen asentoon, että aiheuttaa kipua. Se voi korjaantua itsekseenkin levon jälkeen.

Ihan pikkuista vaille ollaan vaipumassa unten maille.

Nyt se uni tuli.

Pari tuntia reissu kesti, saatiin hoito-ohjeet ja lääkkeet. Jos ei Hymyn askellus parane lähiaikoina, pitänee tehdä tähystysoperaatio irtomurusen poistamiseksi. Toivottavasti ei sitä tarvita.

Vielä on vähän uninen olo.

Kotona koko Emmerdalen ajan harjasin furminaattorilla koirani takapäätä ja mahanalusta. Karvoja tuli ämpärillinen  -taas. Viime viikolla harjasin koiran ulkona ja pusikot ovat nyt hyvin hyvin karvaisia. Saa pikkulinnut pesätarpeita.

Olen ollut siinä uskossa, että Hymy painaa yli 50 kiloa. Nyt lääkärin puntari näytti Hymyn painoksi 40,6 kiloa. Aika vähän noin isoksi koiraksi! Miniä kyllä ohjeisti fb:ssä minua hankkiutumaan eroon Hymyn rantapallomahasta dieetin avulla. Karvaa se vain on. Luulisin.

Koirallani ei ole ollut vakuutusta. Näiden 7,5 vuoden aikana sitä ei olla tarvittukaan, tämä olisi ollut ensimmäinen kerta. Bernin vakuutus on aika kallis tilastollisen sairastuvuuden vuoksi. Jos nyt joudutaan tähystysoperaatioon, tai leikkaukseen, sen hinta on  tonnin verran. Apua!

Isoksi koiraksi Hymy on ollut terve tapaus, ja hauska,sterilisaatioleikkaus on tehty parivuotiaana tiheiden juoksujen takia. 

Joku viikonloppuvieraista toi Hymylle saparopaloja ja niitä on annettu toipilaalle herkkuhetkiin.

KYLMIÄ VÄREITÄ JA TUNNEKUOHUJA

"En enää aja virvatulta"...
Vesa-Matti Loiri ja Nostalgia alkoivat  nostamaan tunteita pintaan. Istuin katselemaassa jokavuotiseen tapaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa.
Soile Isokosken "Maan korvessa" oli viedä itkunpuuskaan. Muistelin keväällä poisnukkunutta äitiäni.
Finlandian ja Maamme-laulun aikana jo piti suolaisia kyyneliä poskilta kuivailla.
Upeaa osaamista, nuori kapellimestari orkesterinsa myötä on kruununsa ansainnut minun maailmassani.
Kuuntelin ja katselin hienon konsertin omalla kotisohvalla rentoutuneena, kuulokkeet korvalla, näin sain musiikin soinnut kaikkine vivahteineen "sydämeen asti".

"-eilen oli elämäni hienoin ilta..." -lähes.
"-sanat niinkuin pähkinät kurkkuun tarttuu"- ei löydy sanoja kertomaan sitä tunnetilaa mitä tämäniltainen konsertti sai minussa aikaan.

Olin ajatellut, että lähdemme päivällä Tampereelle katsomaan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa Keskustorille. Totesimme kuitenkin, että autoruuhka voi olla melkoinen eikä parkkipaikan löytäminen ole vaivatonta. Siispä jäimme kotiin ja TV:n armoille.

Päivällä toimitin muutamia välttämättömyyksiä kuten reilun lihamurekkeen ja juurespadan uuniin, illaksi paistoin luumutorttuja. Pari tarjottimellista tein naposteltavaa kuten lohkottuja päärynöitä, mandariineja, banaania (viinirypäleitä unohdin ostaa), erilaisia juustoja -mm leipäjuustoa ja lakkahilloa, pipareita, suklaakonvehteja ja Elyseetä kuten aina 1xvuodessa eli 6.12. Herkuttelemassa meitä oli vain Puoliso, R.Mikael ja minä. Tarjottimet syötiin tyhjiksi. Ja Elysee-pullollinen.
 Haluttiin hiljainen päivä. Pipaa yritin neuloa, mutta ei siitä mitään tullut. Täydellisen nirvanan tavoittelua voi yrittää edes yhtenä iltana vuodessa, eli juuri tänään.

. Huomenissa onkin taas enemmän järjestettyä toimintaa.

PIKKUISTA JOULUILUA JA KUNNALLISTA TIEDONVÄLITYSTÄ

Aamutuimaan kohentelin ulkoista habitustani peilin edessä. Oli nimittäin meno omaisen pikkujoulujuhlaan toiseen kaupunkiin. Peilistä näin aika rypistyneen ja pörrötukkaisen pienen ja pyöreän naisen kuvatuksen. Se olin minä henkilökohtaisesti itse.
Eilen kävin pikamatkalla Prismassa ja liukuportaissa näin ikäiseltäni näyttävän naisihmisen. Nainen oli pukeutunut kuin markettiin yleensä, eli toppatakkiin ja farkkuihin. Sellainenhan se yleinen eläkeikäisen vaatetus kauppareissuilla näyttää olevan. Mutta: näkemäni rouva oli muilta osin poikkeus: rouva oli meikattu, luomiväriä oli niin että näkyi kunnolla, samoin puuteria ja poskipunaa oli tupsuteltu oikein  -sanoisinko riittävästi. Itse en muista koska olisin viimeksi puuterivippaa käyttänyt, poskipunasta tai luomiväristä puhumattakaan. Siis kauppareissuilla. Hiukseni kyllä kampaan järjestykseen ja ripsiväriä laitan suurentavan peilin edessä.  Naisen nähtyäni tuli vähän nolo olo, pitäisköhän alkaa meikkaamaan vähän tarkemmalla kädellä ja näkyvämmin. Näin eläkeläispäivinä tuo meikkaaminen on jäänyt teatteri -ja muille tapahtumille. Ja niitä on harvoin. Tänään oli tapahtuma tiedossa ja viivähdinkin peilin edessä vähän pidemmän tovin. Rypistyneille luomille yritin saada hillityn värityksen, poskipuna oli päässyt kuivumaan, puuterikin tuoksui hiukan epämääräiselle. Roskiin koko vanha arsenaali. Olivatkin jo yli kymmenen vuotta vanhoja...
Uusi yritys, nyt riitti Nivea-sively iholle ja toisesta puuterista ohut hipaisu luomille ja iholle, vähän ripsiväriä ja huulipunaa. Siinä se oli. Mummon meikki. Hillitty. Hajuvettä suihkautin ilmaan ja kävelin sen läpi. Tuli pieni hajustus. Nykyään kun ei hajuvesiä voi yleisillä paikoilla paljoakaan käyttää, hajuallergikot ovat tulleet keskuuteemme. Yhä enenevin joukoin.
Olen käynyt omaiseni hoitokodissa viiden vuoden ajan erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Omaiseni on lakannut melkein kuulemasta -taitaa olla sukuvika-, siksi meillä kahdella ei tuota keskustelua kehity.
Hoitokoti on viihtyisä koti viidelletoista yksin kotona pärjäämättömälle ihmiselle. Kaikilla on omat huoneet kalusteineen. Paljon puhutaan vanhusten ja aikaisin dementoituneiden hoidosta ja syystäkin näistä asioista ollaan huolestuneita. Missä ja miten hoidetaan yksinäiset avuttomat omaisemme (ja meidätkin) jo lähitulevaisuudessa?! Onneksi näitä pieniä hoitokoteja alkaa olla kaikkialla, pääsy niihin tahtoo olla kovan yrittämisen takana.
Asukkaat ja hoitajat esittivät ohjelmaa ja joulupukkikin kävi. Joulupukilla oli hauskat jutut. Vaimojakin kuulemma käytetty jo 13. Tuli lapsellinen olo. Hyvä niin.

Posti oli tuonut kutsun kaupungin valtuustosaliin. Käsittelyssä oli yksityisteiden hoito- ja kunnossapitotoimenpiteiden pelisäännöistä sopiminen. Hm, ei siellä mitään sovittu, kerrattiin entisiä. Salissa oli neljä naista, muut miehiä, tieasioiden hoitohan taitaa perinteisesti kuulua miehiseen luokitukseen. Kolme meistä naisista oli tiehoitokuntien puheenjohtajia ja yksi meidän tiekunnan sihteeri. Taas vähän valistuin, vaikka kaikkea en taaskaan kuullut. Huono akustiikka vai mikä...
Yhdellä pojanpojalla on nimipäivä perjantaina. Olin laittamassa pientä nimipäivälahjaa postissa ja vähän taskurahaa mukaan, mutta lompsa oli aivan tyhjä setelirahoista vaikka tänään oli eläkepäivä. Olin unohtanut käydä automaatilla. Onneksi kyläkaupan kassaltakin saa nykyään seteleitä kunhan osaa pyytää. Euron se kaksikymppinen maksoi. Kutomieni tumppujen-lapasten- vai miksi niitä kukin nimittää- sisälle laitoin kaksikymppisen ja riittävästi postimerkkejä päälle. Myyjä punnitsi kirjeeni ja tumppuineen se oli juuri 100 g. Vähän alle 100 g ne tumput sitten painoivat, nyt osaan taas arvioida langankulutusta.

Ennen tätä talvea ei pojille ole kudotut lapaset kelvanneet. Nyt niitä pyysivät. Kolme pojista esitti kukin oman toivomuksensa. Yksi halusi mustavalkoiset ja tein sellaiset. Toinen halusi toisen tumpun valkopohjaisen ja toisen sinisemmän, siis eriväriset, sehän on nyt 10-vuotiaiden muotia. Yksistä tein siniset ja mustat, ruudulliset.
Pipa -tamperelaisittain- on kudottu Purosta. Valmiiden töiden koppa alkaa olla niin täynnä tekeleitä, että kohta kansi ei mahdu kiinni. Keskeneräisiäkin tekeleitä riittää eri sohvien nurkissa, vaihtelen töitäni aina fiilisten mukaan.
Onneksi tulee joulun aika, saa töitänsä maailmalle.