"En enää aja virvatulta"...
Vesa-Matti Loiri ja Nostalgia alkoivat nostamaan tunteita pintaan. Istuin katselemaassa jokavuotiseen tapaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa.
Soile Isokosken "Maan korvessa" oli viedä itkunpuuskaan. Muistelin keväällä poisnukkunutta äitiäni.
Finlandian ja Maamme-laulun aikana jo piti suolaisia kyyneliä poskilta kuivailla.
Upeaa osaamista, nuori kapellimestari orkesterinsa myötä on kruununsa ansainnut minun maailmassani.
Kuuntelin ja katselin hienon konsertin omalla kotisohvalla rentoutuneena, kuulokkeet korvalla, näin sain musiikin soinnut kaikkine vivahteineen "sydämeen asti".
"-eilen oli elämäni hienoin ilta..." -lähes.
"-sanat niinkuin pähkinät kurkkuun tarttuu"- ei löydy sanoja kertomaan sitä tunnetilaa mitä tämäniltainen konsertti sai minussa aikaan.
Olin ajatellut, että lähdemme päivällä Tampereelle katsomaan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa Keskustorille. Totesimme kuitenkin, että autoruuhka voi olla melkoinen eikä parkkipaikan löytäminen ole vaivatonta. Siispä jäimme kotiin ja TV:n armoille.
Päivällä toimitin muutamia välttämättömyyksiä kuten reilun lihamurekkeen ja juurespadan uuniin, illaksi paistoin luumutorttuja. Pari tarjottimellista tein naposteltavaa kuten lohkottuja päärynöitä, mandariineja, banaania (viinirypäleitä unohdin ostaa), erilaisia juustoja -mm leipäjuustoa ja lakkahilloa, pipareita, suklaakonvehteja ja Elyseetä kuten aina 1xvuodessa eli 6.12. Herkuttelemassa meitä oli vain Puoliso, R.Mikael ja minä. Tarjottimet syötiin tyhjiksi. Ja Elysee-pullollinen.
Haluttiin hiljainen päivä. Pipaa yritin neuloa, mutta ei siitä mitään tullut. Täydellisen nirvanan tavoittelua voi yrittää edes yhtenä iltana vuodessa, eli juuri tänään.
. Huomenissa onkin taas enemmän järjestettyä toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti