SISARUKSELLISTA

Olen harvinaisella matkalla ja kaiken lisäksi Rovaniemellä. Harvinaisella kahdestakin syystä: olen matkassa veljieni kanssa vm.-51 ja -55. Ei olla sitten kaukaisen lapsuuden vietetty aikaa yhdessä. Matkalla muisteltiin niitä näitä, tietenkin veljekset kertasivat pikku kolttosiaan. Minä vanhempana sisarena en niitä muista.
Takapenkillä virkkasin ikivanhasta langasta jotakin, vielä en tiedä mitä siitä tulee. Punaista kuitenkin kuten edellisellä matkalla punaiset sukat.

"Kolme sisarusta"

Matka aiheena on nuorimman velipojan taidenäyttely Rovaniemen Lapponica-salissa Saami-aiheisista tauluista ja symboleista.
Muutamat näyttelyt olen ollut pystyttämässä Tampereella Metsossa ja muutamassa muussakin paikassa, mutta aina tämä on yhtä uutta. Minulle velipoika teki toimeksiannon matkan ja näyttelyn kaikkien asioiden järjestämisestä. Hermo oli mennä jo monta kertaa esitteitä ja luetteloita laatiessa. Milloin olin väärällä koneella, sama kirjoitusohjelma ei toiminutkaan toisessa, välillä loppui tulostimesta muste jne. Näyttelykuraattorin kanssa vaihdettiin tiuhasti meilejä.
 Sunnuntai-aamuna aikaisin lähdettiin Tampereelta, illansuussa oltiin perillä 51 isohkoa taulua tila-auton perässä. Minä kartturina -Rovaniemellä vasta- ohjasin väärälle valtatielle. Kartasta näin selvästi, että käännytään oikealle, mutta tietenkin sanoin vasemmalle, sitä tietä pääsi Muonioon. Velipoika kiitti hampaat irvessä. Kuka tarvitsee kartturia?

Maanantai-aamuna aloitimme pystytyksen. Kuusi tuntia siinä meni. Ei juotu eikä syöty välillä. Eikä paljon puheltu.  Hyvin pärjättiin hotellin tukevan aamupalan voimin.

Taiteilijan luvalla saan näyttää näyttelykuvia blogissani.

"Kojamo" ja "Lohikoski"

"Poikien leikit" ja "Kauan eläköön saamen kieli ja kultuuri"

"Johtaja" - lempitauluni

"Susiuhka" ja "Saalistavat sudet"

"Seidan henki", " Shamaanin marttyyrikuolema" ja "Shamaanin hauta"

On näitä tauluja enemmänkin, kaikkia en blogiini laittanut. Kuvakulmat eivät oikein onnistuneet.
Toivottavasti näyttely saa julkisuutta, paikka Rovaniemen maakuntakirjaston Lapponica-salissa oli taiteilijalle mieleinen, oli odottanut paikkaa jo kolme vuotta.

KOIRAN NIMI

25+ astetta jo aamupäivällä! Nyt tulee kesä.
Koirani Hymyn kanssa luettiin Aamulehteä. Siinä oli hauska juttu koirien nimistä.
"Koirat kertovat yhteiskunnan muutoksesta ja politiikasta enemmän kuin arvaammekaan. Niiden nimistä voi myös lukea, mitä koira omistajalleen merkitsee."
Hymy on meidän kolmas koira. Ensimmäinen oli hauska sekarotuinen Urkki. Se oli tottunut nimeensä jo ensimmäisessä kodissaan eikä meillä ollut sitä tarvetta muuttaa. Urkki tykkäsi lähteä maailmalle ja aikansa siellä kierreltyään palasi raapimaan ulko-ovea. Jäljet ovat siinä edelleen. Urkin jälkeen oli pitkä koirapaussi. Kissoja oli useita. Mustia, harmaita, valkoisia ja yksi punainen. Tämä punainen Rocky-Roope-pentu otettiin toisen koiramme Berryn kaveriksi.  Koiran halusi puoliso kun kaikki lapset olivat lähteneet kotoa pois. Piti olla jotakin siliteltävää. Koirakirjoista Puoliso katseli eri rotuja ja b:n kohdalla se jo napsahti: Bernin paimenkoira se olla pitää. Kuva oli tehnyt Puolisoon suuren vaikutuksen.
Samoihin aikoihin sattumalta silmiini sattui pikkuilmoitus: " Myydään Bernin paimenkoira, 4,5 kk". Katsomaan päästiin heti ja ostopäätös syntyi koiran katsoessa meitä anovasti.  Pennun emä oli kuollut synnytykseen, collie oli toiminut keinoemona. Hinnanalennusta tuli, kun toisen etujalan valkoinen "sukka" oli liian pitkä. Muuten kelpo yksilö. Kennelistä ostettiin. Koiramme syntymänimi oli Raya, isänä Harley Davidson. Puoliso halusi nimeksi Berry. Berry oli ilonamme 7,5 vuotta, etujalkaan pesiytynyt kasvain vei muutamssa kuukaudessa Berryltä voimat ja raskas päätös päästää koira tuskistaan piti tehdä.
Koti oli tyhjä ilman karvaista perheenjäsentä ja aloin katsella koirailmoituksia. 3.Poika oli työpaikkansa kautta nähnyt ilmoituksen bernipentueen myynnistä ja vihjaisi siitä minulle. Vähän tuota uuden pentukoiran hankintaa piti mielessä harkita, olinhan  täyttänyt 60-v. Toisaalta olin jo eläkkeellä joten päivät pitkät saatoin olla koiran seurana. Ja se minun. Puoliso teki vielä silloin vuorotyötä ja illat yksin kotona eivät oikein tuntuneet mukavilta.
Tuumasta toimeen ja uutta berniä tapaamaan. Pentueeseen oli syntynyt yhdeksän pentua, oli äiti-Jazzin toinen pentue. Kaikilla pennuilla oli musiikkiin liittyvät nimet, meidän koira oli Boogie-Woogie.
Mietimme pitkään uutta arkinimeä tulokkaallemme ja iloisen ilmeensä ja olemuksensa mukaan nimitimme koiramme Hymyksi. Kesällä Hymykin täyttää 7 v. Bernit kun kuuluvat jättirotuihin on elinikäkin tavallista lyhyempi. Berneillä se on keskimäärin tuon 7,5 vuotta. Kasvainsairaudet ovat pääsyy lyhyeen elämään. Meidän Hymy on ollut terve koira, sterilisaatio tehtiin vaikeiden juoksuaikaongelmien takia.

Puutarhakeinussa istumme aina sylikkäin

Pikkulenkin jälkeen kotitienhaarassa ihailemme maisemaa, joskus useita minuutteja.

Sohvalla makailu ei ole oikein sallittua, mutta joskus tulee katsottua sormien välistä.
Eli mitähän politiikkaa tuo Hymy meistä kertoo?

KEVÄTVAIVOJA JA HÖYRYNPÄÄSTÖÄ

Äkäinen selkäkipu on vaivannut muutaman päivän. Lauantaina tehtiin pikamatka Espoo-Järvenpää-Ylöjärvi, vietiin tytöt Espooseen ja haettiin V.Ville.V Järvenpäästä. Matka piti tehdä kiivaalla aikataululla -yhden pysäytyksen taktiikalla- R.Mikael oli jätetty talonvahdiksi matkamme ajaksi, eikä 12-vuotias oikein jaksa olla yksin koko päivää. Koiraakin piti vahtia ja käyttää ulkona. Eli turhia pysähdyksiä piti välttää. Ja sehän kostautui jäykistyneenä selkänä. Yöt ovat olleet hankalia.

Tänään hain apua terveyskeskuksesta, pyydettiin päivystykseen, oli epäilynä muuta kuin selkäkipu ja se tarvitsisi antibioottikuurin. Siellä sitten odotin, neljä tuntia. Kaikki odotushuoneen lehdet tuli luettua, jopa Apu-lehtikin. Kärsivällisyys ei pettänyt, harmitti vain ettei tullut jokin neuletyö mukaan. Sellaista kun aina tapaan mukanani kuljettaa.
Omalääkäri sitten tutki selkäni ja rangan painelu sai polvet pettämään. Normilääkitys eli Panadol 1 mg kolmasti päivässä. Tämä keski-iän ylittäneiden naisten yleinen oireilu -fibromyalgia- vaivaa silloin tällöin minuakin, etenkin keväisin. Nyt oireilu on tavallista rajumpaa eikä aivan tyypillistä. Ärtyneeksi tuo vaiva minut  saa. Puolisollekin kiukuttelin tekemättömistä töistä. Kotiin tullessani ne oli sitten tehty. Selkäkin oli jo parempi. Höyrynpäästö joskus auttaa kummasti moneen asiaan.

Espoonmatkalla sain neulotuksi Tallinnareissulla aloittamani Nalle Aloevera- sukat. Kaksi röyhelöhuiviakin kipuillessani sain tehdyksi, ovat mukavan pehmeitä kaulalla.

VIIKONLOPPULAPSIA

Lastenlapsista kolmanneksi nuorin -P.Sylvi.S- aloittaa koulunsa syksyllä. Eilen oli tutustuminen omaan opettajaan, koulutovereihin ja luokkaan. Minun oli määrä hakea tyttö pyhän ajaksi mummilaan. Ajaessani määränpäähän näin pitkän kiemurtelevan lapsijoukon kulkevan tienviertä pitkin. Olivat toisen päiväkodin eskarilaisia samalla tutustumiskäynnillä kuin P.Sylvi:S:kin. Tuli herkkä olo.

Espoon tytöille oli jo varhain keväällä varattu pitkä viikonloppu -ke-su- mummilassa. Isällä oli pelireissu Saksan mailla. Tuli kuitenkin pieniä mutkia suunnitelmiin.  H.Maria harrastaa cheerleadinìa (ryhmänsä on minien Suomen mestari) ja viimeiset harjoitukset ennen lauantain päätösesitystä oli keskiviikon iltapäivällä. Matkalle tytöt aikoivat puoli seitsemän Pendolinoon, mutta junaan tuli vika ja se pääsi lähtemään yli tunnin myöhässä. Isä, joka saatteli tyttöjä oli jäädä junaan kun ovet eivät auenneet. Vasta Pasilassa pääsi pois.

Kolme tyttöserkusta viihtyvät hyvin yhdessä. Iltamyöhään viihtyivät trampoliinilla, H.Maria sai näyttää osaamistaan nuoremmille. Yksi tramppa on kovassa käytössä jo siirretty sivuun. Uuteen on hankittava vielä turvaverkko. Se tehdään heti huomenna.                                                              

Edellisenä viikonloppuna ja sitä edellisinäkin mummilassa oli pojat -R-Mikael ja V.Ville.V. Pojat viihtyvät peliensä ääressä vähäpuheisina. Naapurin tyttö A. tuli tervehtimään poikia ja äänettömyys jatkui. Kukaan ei puhunut mitään pitkään aikaan, mutta yhdessä olivat. Kukin pelasi äänettömänä omia juttujaan. Vielä viime talvena kommunikoivat, mutta nyt taitaa esimurkkuikä tuoda ujoutta suhteisiin.

Pääasia kuitenkin, että nuoret tapaavat toisiaan, ovathan tutustuneet toisiinsa jo yli kahdeksan vuotta aikaisemmin. Meille ovat  tervetulleita. 

Omaa sydäntä lämmittää aina kun omien poikien lapsuudenaikaiset ystävät käyvät meillä poikia tapaamassa ja meitäkin tervehtimässä. 

Samaa toivon näille nuorille, että säilyttäisivät ystävyytensä. Ystävyys on yksi elämän tärkeimmistä asioista.

HUHUU, MISSÄ SÄÄ OOT?

Tällaisen kutsuhuudon kuulen silloin tällöin -jos kuulen. Puoliso kun ei heti näe minua, alkaa moinen kysely. Ei meillä suurensuuri talo ole, mutta piiloon täälläkin pääsee. Ulko-ovi on pitkän talon länsipäädyssä, ja jos puuhailen vaikka tietokoneen ääressä omia juttujani, ei minua itäpään huoneesta näy eikä kuulu. Työhuoneestani minut löytää helpommin, se huone on talon keskellä, keittiön vieressä. Makuuhuoneessa en ole koskaan päivällä, päikkärit vetelen viltin alla olohuoneen pehmeällä sohvalla. Puolison tv-huoneessa en myöskään oleskele, Hymy-koiramme ei siitä pidä. Jos vaikka käyn toimittamassa Puolisolle jotakin tärkeää asiaa, vahtii Hymy minua niin, etten voi edes sohvalle istua. On niin tapoihin kaavoittunut koira, ettei muilla taida sellaista olla. Kukin pysyköön omalla reviirillään, ajattelee Hymy.

Kevättöitä on tehty pihassa yhdessä ja erikseen, aina kun sää on sallinut. Suuriin ponnistuksiin ei nyt aiota ryhtyäkään pihan kohentamisen kanssa, tilauksessa on sokkelin osittainen kaivuu ja se myllerrys teettää töitä myöhemmin. Säästetään nyt itseämme.
Kesäkausi on avattu tuomalla pihakalusteet ulos ja kesähuonetta siivoten. Tänään grillattiin ensimmäiset Wilhelmit. Kesähuoneessa syötiin. Kesähuoneesta ja puutarha-asioista kirjoitan enemmän toisessa blogissani www.mummukanjutustelua.blogspot.com

Puolison kanssa käytiin viime viikolla pikamatkalla Tallinnassa. Matkatoimisto kuljetti omalta kylältä, ei tarvinnut oman auton kanssa tuskailla.  Syötiin hyvin, lähes ähkyyn asti, levättiin, katseltiin ihmisiä. Tallinnan keskustaan ei ollut aikaa mennä, laivalla tehtiin huoltotöitä ja maihinousu viivästyi. Tuliaisina sain äkäisen kurkkukivun ja nuhan. Jo alan toipua.
Matkalla kudoin yhden sukan ja ostin ABC:ltä pitsikirjan.