maanantai 28. lokakuuta 2013

ASIOINTIA

Kiireinen aamutuokio, R.Mikael soitti jo aamuvarhaisella tuomaan unohtamiaan tärkeitä tavaroitaan: ihonpuhdistusvettä ja hiuslakkaa. Poika on tulossa nuoreksi mieheksi (13v) ja ulkonäön hyvä hoitaminen on tärkeää. Siksi aineet kulkevat viikonloppuisin kotoa meille ja kiireessä sitten tahtovat unohtua.

Pihanurkkia siivottiin pyhänseutuna ja saatiin taas peräkärry täyteen kaatopaikkatavaraa kuten rikkoutuneita ruukkuja, koiransyömiä jalkapalloja, vanha ruohonleikkuri, jäteöljykanistereita, purettuja terassinkatteita, pahveja ja muuta tarpeetonta. Löytyyköhän vielä keväällä jotakin pois kuljetettavaa?

Kylän (kaupungin) keskustasta menee nykyään bussi Hervantaan ja päätin kokeilla sitä Tampereenreissullani.
Bussi kierteli Lamminpään, Tohlopin ja Tesoman kautta. Olikin katselemista uudella reitillä, entisenä tamperelaisena ei ole tullut käytyä aiemmin näillä kulmilla.

Kaupunkireissuun oli tärkeä syy; piti käydä perukirja-asioissa eri pankeissa.
 Omalta kylältä on syksyn mittaan lopetettu Danskebankin konttori ja sekös minua ja varmasti montaa muutakin harmittaa aivan vietävästi.
Kuinka ihmiset -minua vanhemmat-pystyvät hoitamaan raha-asioitaan kun pankkikonttoreita on hyvin harvassa ja aukioloajat  aivan merkilliset? Vanha Rouva -äitini- asioi aikoinaan Hervannan pankissa, sekin on jo sulkenut ovensa.

Entinen työkaverini asuu bussimatkan varrella ja siitä ohi mennessäni toivoin näkeväni hänet. Ei olla tavattu vuosiin, ystävä asui välillä ulkomailla.
Nuhjuiseen pankkikonttoriin astuessani en ollut uskoa silmiäni: siinä hän istui, hän, jota olin hetki aiemmin toivonut näkeväni. Halaukset vaihdettiin ja juttua riitti koko pankkivuorojen odotuksen verran. Ihmeellinen on elämä!

                              Viikonloppuna oli  yökylässä kaksi pikkulikkaa ja toisen isä.
Tyttöjen kanssa leivottiin pullaa, mummolassahan niin tehdään perinteisesti.

Pienempi työistä oli pakannut tärkeimmät tavaransa mukaan mummilaan.
Saunassakin käytiin, tytöt leikkivät pesuhuoneessa, päättivät, että kuivapesu riittää. OK,sanoi mummi.
Lauantai-aamuna varhain sänkyni vieressä seisoi kaksi pikkuhousuista, kuivapestyä neitosta, kummallakin pehmoberni kainalossa. Aluksi vähän varovaisesti tökkivät: "Mummi, herää!", sitten vähän kovempaa ja kun ei tökkiminen auttanut tuli pari tönäisyä ja olihan sitä mummin jo noustava tyttöjen seuraksi.
Serkukset viihtyivät hyvin leikeissään yhdessä. Todettiin: toinen on oppinut lukemaan ja toinen pukemaan. Hyvät tytöt!
Kaapin ovessa näytillä viikolla ompelemani puserot, kaikki mustapohjaisia, hmm. Pitänee tarkistaa onko kaapissani lainkaan muun värisiä vaatteita kuin näitä mustia. Ei taida olla.
Naapurin rouva soitteli ja kyseli mitä touhuan. "Istun keinutuolissa, kudon lapasta -vai tumppuko se on- jollekulle pojista ja katselen Emmerdalea". Samoja asioita teki soittelunsa lomassa rouva naapuristakin. Ja samoissa hommissa saattoi olla muutama kymmenen(tuhatta) muutakin rouvaa ympäri Suomea.
Omat neulomukseni on lankanöttösten tuhoamista.

perjantai 25. lokakuuta 2013

AAMULENKILLÄ

Taas tuli tehtyä Hymyn kanssa aamulenkki. Lenkki oli melkein tarkka toisinto vuodentakaisesta. Ilma oli sumuisen syksyinen, maa vähän kurainen, pyörätiellä hevonpalleroita ja käytettyjä nestuukeja. Ja minulla ylläni viime syksynä tuunatut nahkahousut ja villaneule.

Viime syksynä Hymy nappasi hevonpallerot suuhunsa ja nenäliinat perään, mutta nyt olin varuillani ja pääsin tuon herkuttelun estämään. Siitä loukkaantuneena koira teki kiukkuisen loikan ojan syvimpään kohtaan ja vajosi sinne mahaansa myöten -haha-haa. Oli vähän nolon näköinen. Jatkoimme kuitenkin lenkkiämme. Kylän kaupan luona teimme tienylityksen uusille poluille. Nuuskittavaa riitti ja minulle katseltavaa. Oli pystytetty uusia taloja ja pieniä työkoneita oli useamman talon pihoissa kaivuuhommissa. Kylällemme tehdään kunnallista viemäriä ja se teettää töitä joka puolella. Oman pihan viemärikaivuu odottaa maan jäätymistä ettei koneet uppoa suohon. 
Koira oli pestävä lenkin jälkeen ja koko pesuhuonekin tuli siivottua. On se ison koiran peseminen toisinaan yhdenkinlaista sähläämistä vaikka vastusteluakaan ei olisi.
Tänään tulee 1.Poika pikkutyttären kanssa tuomaan vihreää kuplaansa talvisäilytykseen. P.Sylvi.S soitti juuri ja pyysi päästä viikonloppuvieraaksi , kohta soittanee velipoikansakin että pääseekö yöksi. R.Mikaele tänne jo eilen tulikin. Pappa vei kouluun aamulla.    R.Mikael oli jo kutsunut kaverinsakin meille. 
Niin että hulinaa taas riittää tässä huushollissa viikonlopun tietämissä.    
Heinäkuussa puuskahdin, että en enää ompeluhommiin halua ryhtyä. Ja työhuoneenikin purin toisiin tarkoituksiin. Hyvin olen pysynyt koneesta erossa tähän viikkoon asti. Puoliso ja 4.Poika veivät N.Kristianin äidilleen Kontiolahdelle viime sunnuntaina ja innostuin ompeluhommiin. Puoliso on tainnut mennä pituudeltaan kasaan, kun oloasun housut ovat käyneet liian pitkiksi. Otin koneen esillle ja korjasin ne sopiviksi. Samalla ommella surautin itselleni laatikossa lojuneista kankaanpaloista neljä puseroa. Tuli kivoja, näytän joskus.Pikkutytöille olen varannut kivaa kangasta ja odottelen inspiraatiota tehdäkseni mekot ja legginsit päiväkotivaatteiksi.Ottobren lehdessä on hyvät kaavat kunhan saan ne jäljennettyä.   
Nyt imuri laulamaan ja vieraita odottelemaan. 
Hyvää viikonloppua!                                                                                                                  

lauantai 19. lokakuuta 2013

KUN EI MUISTA MITÄ PITI MUISTAA

Tein lumisen lenkin aamupäivällä Hymyn kanssa. Pyörätie oli täysin valkoinen, ojanpientareet ja pellot vihreinä. Muutaman kuperkeikan Hymy yritti vähäisessä lumessa tehdä, mutta puolikkaiksi jäi. Näytti vähän hassunkuriselta.
Lenkin jälkeen oli vuorossa koiran harjaus. Puoliso siinä hommassa minua auttaa, koira kun on niin iso, etten sen pyörimiseltä ylety joka puolelle. Nyt Puoliso jemmasi koiran pään jalkojensa väliin. Harjasin ilmeisesti liian äkäisesti, kun koirakin ärähti, hyvä ettei Puoliso päässyt m.......n.Onneksi...
Terassiakin siivoilin. Muistin, että jotakin talteenlaittamaani piti etsiä, mutta en muistanut mitä.
Iltapäivällä keinutellessani ja sukankantapäätä kutoessani muisti alkoi palata. Etsimäni tavara oli matonpesuämpäri. Sitä käytetään kesällä mattorannassa ja siinä on harjat ja mäntysuovat. Nyt olin sen siivonnut pois ulkoa. Laiskuuttani en noussut keinutuolistani sitä enempää etsimään, hyvä että muistin mitä  olin etsimässä.
Koululaisten syyslomaviikko mummilassa on sujunut kohtalaisen hyvin. Ruokapöydässä on ruokittu seitsemän eri lasta + aikuiset. Yksi R.Mikaelin kaveri päiväkodin ajoilta oli meillä kolme yötä. Kaveri oli mukava, muisteltiin entisiä aikoja. Pojat korjailivat mopojaan yömyöhään ja vähän ajelivatkin kylällä. Puoliso joutui eräänä iltamyöhänä kylältä poikia hakemaan kun mopo ei enää käynnistynyt. Tätähän tämä näköjään alkaa olemaan, tämä isovanhempana olo, lasten hakua ympäri kyliä. Onneksi aina soittavat ajoreittejään, ettei ummikkona tarvitse etsintöjä tehdä.
Päivällä vein V.Ville.V:n N.Kristianin viivästyneille syntymäpäiväkutsuille. Matkalla juteltiin niitä näitä ja kerroin, että haaveilen muuttamisesta kerrostaloon. Poika älähti :"Älkää vaan muuttako, teillä on paras talo missä oon ikinä ollu!" Mitäpä tuohon enempää sanomaan.
Haaveilussani on totta toinen puoli. Kävimme ensimmäistä kertaa muutama aika sitten neljässä asuntoesittelyssä ja asunnonvaihto alkoi itää hiukkasen mielessäni. (Asuntoja katseltiin muille kuin itselle.)
Sattuikin niin, että blogeja selatessani sattui silmääni blogi, jossa kirjoittaja kertoi muutostaan. Luin tarkemmin ja yllätys yllätys: olimme juuri vierailleet kirjoittajan asunnossa! Mikä sattuma, blogejahan on tuhansia. Tunnistimena oli tietyt asiat, joihin olimme kiinnittäneet näytöllä huomiomme!
Nyt jatkankin haaveiluani tämän asunnon vaihtamiseen kerrostaloasuntoon-sitten joskus.

maanantai 14. lokakuuta 2013

LOMAKODIN KUULUMISIA

Eipä olisi tullut muutama vuosi sitten mieleen, että kodistani on tullut tilapäisvakinainen lomakoti pojilleni, heidän lapsilleen ja lastenlasten kavereillekin. Näin nyt kuitenkin on käynyt. Etenkin näin syysloman aikaan.
Yksi pojanpojista muuttaa "maalle" aina perjantaisin koulun päätyttyä. Ja viihtyy sunnuntai-iltaan asti. Nyt R.Mikael tuli jo keskiviikkoiltana ja jäi potemaan kuumetta ja uusiutunutta flunssaa. Perjantaina tulivat 3. Poika V.Ville.V:n ja P.Sylvi.S:n kanssa yönseuduksi. Lähtivät lauantaina Järvenpäähän. N.Kristiankin tuli perjantaina Kontiolahdelta. Eli oli viisi yövierasta. Pojat nukkuivat kolmistaan "poikien huoneessa", P. Sylvi. S. halusi nukkua isänsä kanssa. Valkoinen Pikkuhuoneeni ei saanut yövierasta.
Jouduinkin tekemään muutoksia Pikkuhuoneen sisustukseen: vanhan laverisohvan pohja petti ja kannoin sohvan takaisin leikkimökkiin. Kierrätyksestä löysin  sopivan kahdenistuttavan vuodesohvan, maksoi 40€.
Vähän tuunausta päälliseen, niin taas on uuden näköistä. Lasipöydänkin poistin ja tilalle toin Vanhan Rouvan rottinkipöydän ja keinutuolin. Siinä on hyvä keinutella ja kutoa niitä iänikuisia sukkia. Parit sukat ja jämälankapuseron jo siinä neuloin.
Yhtä pojanpoikaa, N.Kristiania haettiin päivällä kauppareissulla mummolaan. Poika oli yksikseen kotona, niin luulin. Siellä olikin kolme kehveliä pelaamassa peliä. Vasta puolen päivän aikaan olivat heränneet koko kolmikko. Kaverit olivat olleet yökylässä. Isä, eli 4.Poika, oli töissä, joten hoitoapua tarvittiin.
Omien poikien aikana ei ollut tapana -ainakaan meillä- yöpyä kavereitten luona. Nyt se näyttää olevan jokaviikkoinen ohjelma puolin ja toisin. Meilläkin on yksi R.Mikaelin kaveri nyt pari yötä ja toinen on ollut muutaman kerran.  Pojat korjailevat tossumoponraatoa pihassa ja kävikin niin, että käynnistyskokeilu piti ulottaa maantietä pitikin kylän toiselle puolelle. Huhhuh. Mopo ei ole rekisterissä ja siitä puuttuu puolet pakollisista varusteista. Ja kuljettaja on 13 v! Kuulemma vasta kolmannella varoituksella ajokortin saanti siirtyy?! Isä tuli pitämään ohjeistusta säännöistä ja oli surkeaa seurata kun juuri hyvin alkanut moponkorjaus taitaa tyssätä näihin sääntöihin. Pihassa saa kyllä ajella.
Pojilla oli pitkä päivä ja sain neljä poikaa ruokapöytään, kaksi "omaa" ja kaksi vierasta.
Tällaisia olivat poikien ruoka-annokset. Illaksi tehdään pizzaa tai pannaria, jaksavat yön yli.
Kauppareissulla minua tervehti iloisesti R.Mikaelin tarha- ja koulukaveri. Tämä afgaanipoika tervehtii aina kun nähdään ja kyselee kuulumisia ja on muutenkin hauska tuttavuus. Olen aiemminkin ilahtunut poikieni ja lastenlasten ystävien huomiosta.
Viime viikolla oli erittäin lämmin tapaaminen entisen työryhmän naisten kanssa. Joidenkin kanssa ei olla tavattu moniin vuosiin, mutta niin ne keskustelut jatkuivat kuin aiemmin kahvitauoilla konsanaan. Tilaisuus oli minulle kuin juhlaa, pukeuduin pikkumustaan ja plyymiin omaksi ilokseni. Ei olisi pitänyt sitä plyymiä kaulalle kietoa. Hiki tuli, mutta hauskaa oli.