tiistai 26. marraskuuta 2013

VIIMEISTÄ KERTAA-LUULISIN- JA MUUTA MAINITTAVAA

Päivällä kotiuduin omilta menoiltani. Oli tarkoitus käydä kylällä asioillakin, mutta tuli sattuneesta syystä kiire kotiin -ymmärrättehän...
Kotipihassa odotti jokasyksyinen tuttavuus -loka-auto. Virallinen tarkkailija valvoi kaivojen tyhjentymistä. Ja minäkin sivummalla jalat ristissä.
Hyvä että valvoo, eräänä kertana takavuosina tyhjentäjä huomasi kännykän vilahtaneen imuputkeen ja mainitsi siitä "viralliselle tarkkailijalle". Tarkkailija totesin näyn olleen totta, kännykkä oli pudonnut pönttöön ja sinne meni. Onneksi löytyi. Nyt se on jossakin Viinikanlahden puhdistamon mömmöissä.

 Viimeistä kertaa tutuksi tullut lokamies meillä nyt taisi käydä. Pakkasten kovettaessa notkelman saadaan meillekin kaivettua kunnallisen viemärin putket.
Lokamies ja tarkkailija jäivät vähän jutulle keskenään ja minä siinä mukana kyselemässä mitä kaivoille pitää tehdä. Maalla kuulemma pitää täyttää, ei kuitenkaan talosta löytyvällä romulla.

Kotitöitäkin olen näperrellyt. Pikkuhuoneeni sohva sai uudet päälliset. Onnistuin työssä kohtalaisesti, vetoketjutkin sain siististi paikoilleen. Kankaat kävin ostamassa Sammonkadulta Tekstiili-Fihliltä. Kaupassa oli kangaskääröjä nurkasta nurkkaan ja lattiasta puoliväliin kattoa. Valinnanvaraa oli. Ammattilainen osasi heti vastata tarpeeseeni ja sopiva kangas ja sopiva määräkin sujahti kassiin.
                                                Sohva ennen-
ja jälkeen.
Sohvannurkassa lampaantaljan päällä kudin kädessä on niin unettavaa  illansuussa katsella Emmerdalea. Koira välillä käy kurkistamassa puuhailujani tai enemmänkin torkkumistani.
Sukkia ja lapasia onkin taas valmistunut. Ja pojat ne jo veivätkin. Pipontekeleitäkin kyseltiin, mutta sopivia ei ollut tällä kertaa mummin kopassa.

Viikonloppuna tuli käytyä taas Espoossa viemässä peräkärryllinen koivuhalkoja pojan taloon. Talon ostivat alkukesällä ja jo olivat saaneet pihaakin omanmakuiseen kuntoon. Samalla katsastettiin tytöt ja onniteltiin H.Mariaa Suomenmestaruudesta. H.Marian joukkue voitti mestaruuden cheeleadereiden nuorten  (12 -v) sarjassa. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

TUUNAUSIDEOITA KÄSITYÖMESSUILTA

Jokavuotiset Kädentaitomessut Pirkkahallissa tuli taas katsastettua. Aiemmin olen rynnännyt sinne heti avajaispäivänä perjantaina, mutta nyt kävinkin siellä lauantaina. Viime vuonna olin omalla autolla, nyt hyppäsin bussiin Epilästä, autoni jätin lihakaupan pihaan.
En kutsunut ketään ystävää seurakseni, halusin kierrellä ihan omassa tahdissani joka on verkkaista jokaisen puodin silmäilyä.
Ihmismäärä oli taas valtava, ei kuitenkaan ahdistava ja käytävillä mahtui hyvin kulkemaan ja näkemään.
Mitään erityistä ostoslistaa en ollut itselleni laatinut, en aikonut ostaa kirjojakaan, viime syksynä niitäkin ostin. Sinellistä ostin Fimo-massoja, edelliset olin antanut M:lle nukkekotiaskarteluun. Ajattelin, että pyörittelen näistä jonkinlaisia koruja -entisten jatkoksi.
Lankakojuilta ei tarttunut yhtään kerää mukaani. Ihme. Tarjontaa oli niin paljon ja kiinnostaviakin laatuja. Entiset langat on kudottava ensin pois. Jokunen kilo niitä saattaa laatikoissa vielä olla.
Novitalla oli taas iso osasto, värimaailma oli minun makuuni hiukan oudonlainen.
Lapasnäyttely oli hauska. Valokuvata messuilla ei saanut, muttä näitä lapasia oli luvalla kuvailemassa muutama nuori nainen. En ole varma, mutta "Hupsistarallaan" blogissa näytti vilahtavan juuri minunnäköinen puseron olkapää. Siinä lapasten vierellä.
Yhdellä kojulla oli hauska tuunaus: vinyylilevyt oli koottu laukuiksi. Levyjen reunaan oli porattu reikiä ja niihin kiinnitetty kymmensenttinen nahka?-suikale yliluottelupistoilla. Kahvatkin olivat nahkaa?. Erittäin hauska idea. Laukuissa voi kuljettaa vaikka keskeneräistä sukankudinta.Yläkaapissani onkin pitkä rivi vanhoja vinyyleitä, ei ole tullut heitettyä niitä kierrätykseenkään. Päässevät tuunattavaksi.
Kivi-ja Koru-näyttely oli pieni pettymys, valikoimaa ei ollut entisiin vuosiin verrattuna paljoakaan. Helmien Talosta kuitenkin ostin kympillä pöllöt, koristehakaneuloja ja riipuspohjia. Helmet jätin ostamatta tänä vuonna. Entisetkin on tekemättä.
Uusi Deli- osasto oli kiinnostava. Tarjolla oli vaikka minkälaisia herkkuja. Väkeä siellä oli niin tiheään, etten oikein mahtunut ostoksille.
Vähän tuli tunne, että messuilla on liikaa asioita, ainakin yhdessä päivässä kierreltäväksi. Olinkin ajatellut, että ostan kahden päivän lipun, mutta  aikatauluni oli niin tiukka, etten voinut kahta päivää käyttää ihan omiin menoihini.
Rahaa automatkoineen ja pääsylippuineen (+pieni namipussi autoevääksi) meni tasan 40€. Ei paljoa.
 Ehkä seuraaville Kädentaitomessuille ehdin kahtenakin päivänä.

ETÄTÖITÄ HIKI HATUN ALLA

On ollut koko päivän baskeri tiukasti tukan suojana. Tällaista on ollut puuhastelu tänään:
-8.50 tekstiviesti KappAhlilta, saisi halvalla asusteita, valitan, nyt en pääse kaupoille
-9.00 velipoika soitti, sovittiin treffit Kolmenkulmaan kunhan aamuhommiltani ehdin
-soitto verotukseen, odottelua 10 minuuttia, kuolinpesän veroasioiden hoitoon tarvitaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden valtakirja -taas uutta tietoa, veronpalautuksen määrää ei ilmoitettu puhelimitse kun ei ole niitä valtakirjoja. Verotuspäätös tulee kirjeessä jos Itellan lakko ei sotke postinkulkua.
-koiraparka luuli pääsevänsä lenkille, mutta haettiinkin vain posti
-postissa tuli kutsu 3.12 omaisen joulujuhlaan. Pitänee mennä. Samana iltana "Yksityisteiden hoito- ja kunnossapitotoimenpiteet"- tiedotustilaisuus. Onneksi vasta illansuussa, ehdin sinnekin.
-asiakirjojen tarkistus maistraattia varten. Missä perukirja ja liitteet? Velipojalle ne annoinkin eilen, yli kaksi tuntia olin viettänyt tuomarin luona näitä asiakirjoja laatimassa. Nyt tarvittiin edunvalvojan sijaisen allekirjoitus ja maistraatin hyväksyntä niille.
-11.20 velipojan tapaaminen ABC:llä, asiakirjojen vaihto.
-11.50 Tampereen Maistraatti ja asiakirjojen luovutus. "Saisiko ne nopeasti?" "Pari viikkoa voi mennä aikaa." "Jaha!"
-12.05 bensamittari alkoi näyttää tyhjää
-12.20 Lielahden Prisman Elisa-shopissa narisemassa puhelinlaskusta. Heinäkuussa olen lopettanut lankapuhelinliittymän, vahvistus on jäänyt Elisalta lähettämättä. Laskua ei tarvitse maksaa. Vuoroani odotellessa tuijottelin I-podin mainosta, tekisi mieli jonkinlaista, voisin osata käyttääkin. Kirjoja lukiessa se voisi olla kätevä, vai onko? Alle 400€ oli hinnat.
-12.55 Lielahden Eurokankaaseen katselemaan pitsiverhoja, ei ollut mieleisiä, eikä muutakaan kiinnostavaa sieltä löytynyt.
-13.05 Lankamaailmaan matonkudetta ostamaan. Puolison jalkapalliin olen neulonut uutta päällistä, kude loppui kesken joten uusi vyyhti piti hakea. Edelliset ostin Tesomalta, värissä saattaa olla poikkeamaa.
-13.30 auton tankkaus
-13.45 Osuuspankkiin, muistin pysäköintikiekonkin.
-14.05 kassa-asioilla. Piti lopettaa sijoitustili. Ei voinut tehdä kassalla, virkailijapoika tilasi varausajan, pääsin 10 minuutin kuluttua. Oli otettava virkailijan pöydältä OP-karkki suuhun, oli jo hiukan heikottava olo.
Sijoitustili lopetettiin ja varat -sitten joskus- siirtyvät tavoitetilille. Tehtiin sopimus kuukausittaisesta tilisiirrosta, jospa saisi hiukan kertymään tulevaksi kesäksi lomailurahaa.
-14.45 auton nokka kohti kotikylää.
-14.55 kahvin tuoksu ja päiväkahvin aika.
Pääsi se Hymykin minun  kanssani pienelle lenkille kunhan olin saanut kahvit juotua ja mainospostin luettua.
Hymy luki omat postinsa tienvarren ojien reunoilta.
Baskerista oli jäänyt syvä uurre otsalle.
Kampauskin oli aivan littana.

torstai 14. marraskuuta 2013

LUOMULIHAA JA KARATEA

Aamulla vielä luulin, että tälle päivälle oli merkitty vain yksi ohjelma. Nimittäin lihapaketin vienti Hämeenlinnaan. Melkein naapurissa, pikkumetsän takana kasvatetaan lihakarjaa. Sieltä on tilattu vuosien ajan lähes luomuiset lihat omiin ja poikien perheiden tarpeisiin. Tuote on oikeaa lähiruokaa, sopivalla säällä kesäisin kuuluu  ammuntaakin lähilaitumelta. Pyssynpaukkeesta ei ole kyse.
Olimme sopineet Pojan kanssa, että tapaamme Hämeenlinnan Tiiriöllä, molemmille matka on puolessa välissä. Matkalla Tiiriöön soitti V.Ville.V. Kysyi varovaisesti missä olemme ja " voisitteks te vierä mut karateharkkuihin?" "Viedään viedään jos täältä suinkin ehditään ajoissa." 
Hetken kuluttua tuli uusi puhelu: " Voinks mä jäädä yöks?" "Voit jäädä." 
Taas ajettiin tovi ja tuli uusi puhelu: " Voiks P.Sylvikin tulla, mennään molemmat kouluun kahdeksaksi." " Voi toki tulla."
Tiiriössä syötiin, Puoliso tarjosi sapuskat ja lihalaatikko vaihtoi omistajaa. 
Kotimatka alkoi. Taas soi puhelin. R.Mikael :"Voinko tulla yöksi teille kun V.Villekin  tulee?" "Tule, haetaan Sinut kun tullaan Metsäkylästä." 
Näin se yhden asian päivä muuttui kolmen koululaisen yökyläillaksi ja aamulla varhain koulumatkakuljettajan rooliksi. 
Puolison kanssa näitä lasten yökyläpyyntöjä pohdittiin ja todettiin, että ei tätä kauan kestä. 

Pian saadaan/joudutaan viihtymään vain toistemme seurassa. Minkähänlaista se mahtaa olla, koskaan ei olla oltu kahdestaan pitkiä aikoja. 



TAKSVÄRKKILÄISIÄ JA TEATTERIA

Seiskaluokkalaisilla oli tänään taksvärkkipäivä. Keräsivät pääomaa luonnonsuojeluun. Sopi minulle.
Taksvärkkiä meiltä oli R.Mikael pyytänyt jo aikapäivia sitten. Ja pyytänyt kaverillekin töitä. Puolenpäivän jälkeen kauppareissulla haettiin kaveri mukaan. Sattuneesta syystä kysyin kaupassa vieraalta pojalta ruokarajoituksia, niitä kun R.Mikaelin kavereilla sattuu olemaan ja niitä pitää huomioida. Vastauksia sain: 
"En syö lihaa." "Sopiiko kala -silakkapihvit ja perunamuussi?" "Sopii." Ymmärsin kysyä kun tämä uusi tuttavuus on afgaanipoika, kymmenen vuotta sitten Suomeen Kabulista muuttanut. Ohimennen pojanpoikien  kautta olen saanut tutustua näihin maahanmuuttajiin ja tämänastiset kokemukseni ovat olleet erittäin positiiviset.
Kotiovea avatessani varoittelin: "Meillä on iso koira, pelkäätkö?" "En pelkää, mutta en voi koskea koiraan, uskontoni takia." "Ok." Onneksi olen uteliasta ja suulasta laatua, joten nämä muutamat lauseet olivat taas minulle hyvää oppia toisista kulttuureista. 
Taksvärkkinsä pojat tekivät pihatöissä- haravoivat pihasta loput lehdet kompostiin, kantoivat tavaroita varastoon ja auttoivat ison maton telineelle nostamista. 

Illalla oli taas entisen työyhteisöni naisten teatteri-ilta.  Pukeutuessani iltaa varten "olin tukehtua liiveihini"- kuten sanonta kuuluu. Olin ostanut paikalliselta Tokmannilta mainostetun vartaloa tukevan topin. Ajattelin pukea sen teatteriasuni alle. Suihkun jälkeinen ihoni oli hiukan nihkeä ja uusi toppi tiukka.Yritin saada sen ylleni yläkautta, mutta jäinkin kiusalliseen jumiin toppini kanssa. Olin jo huutaa Puolisoa päästämään minua pinteestä, mutta omin avuin siitä jotenkuten selvisin. Vahingosta viisastuneesta puin toppini alakautta ja sain vartaloni näyttämään tuetulta. 
Tuttu ilmiö naispiireissä: ei ole mitään päällepantavaa -ainakaan kun on joku meno tulossa. Minulla oli päässyt teatterireissu painumaan unholan puolelle katonmaalauksen ja tavaroiden siirtelyn tuoksinassa. Aiemmin oli vakaa tarkoitus päivittää vaatekaapin tarjontaa, mutta ajatukseksi on jäänyt. Siispä piti turvautua tälle teatterireissulle vanhaan garderoopiin. Korin pohjalta löytyi yli 15 vuotta vanha viininpunainen neulemekko ja harmaa verkkovirkattu huivi. Langat ostin Kauhavan Kangasaitan osastolta Suomen Käsityömessuilta. Sen nimisenä nykyiset Kädentaitomessut taisivat kulkea. Neulekoneella sai kudottua muutamassa tunnissa mekon -ja jättää marinoitumaan vuosiksi kaapin kätköihin.
Alempi nuttu oli viimesyksyisellä teatterireissullani. Sen virkkasin Puro-langasta.
Menomatkalla teatteriin kuuntelin autoradiota. Siellä oli keskustelun alla tutkimus kirjoitusvirheistä. Eniten kirjoitusvirheitä sattuu kuulemma sellaisille autonomistajille/käyttäjille joiden auto on monivärinen-kaksiovinen-manuaalivaihteinen ja joilla ajetaan reipasta vauhtia.
Vaikka blogissani saattakin olla joskus kirjoitusvirheitä, en kuulu "tutkimuksen" kohteena olleeseen autoilijaryhmään, ajelen automaattivaihteisella tylsänharmaalla farkulla ja yleensä kohtalaisen hiljaa. Pojanpojat siitä minua joskus ohjeistavatkin :"Vauhtia Mummi..."
Mielenkiintoisia ohjelmia, täytynee alkaa panostamaan enemmän radion kuunteluun.

Teatteriin pääsin ongelmitta, vaikka olinkin huvittunut radioannista.

"Ihmisellinen mies" oli Kellariteatterin esityksen nimi. Olin katsonut netistä etukäteen arviointeja esityksestä ja siellä olivat katsojat kertoneet lähteneensä posket märkinä esityksestä pois. Mainitsin tästä seurueemme naisille ja heti kävi monella käsilaukkuinventaario olisiko nenäliinoja varattuina. 
Sirkku Peltolan ohjaama esitys oli koskettava, täysin tätä päivää ja elämää.

Muutaman kerran tulee vuodessa käytä teatterissa. Enemmänkin pitäisi. Tampereella on monissa teattereissa jatkuvasti hyviä esityksiä.

Autoni olin vienyt parkkihalliin. Lompsassa piti olla kolikoita riittävästi parkkimaksuun, mutta eipä ollut. 50 senttiä jäi vaille. Piti laittaa 20 euronen mittariin, kotona vasta laskin vaihtorahat -oikein olivat.
Ja autoni oli taas se joka oli eniten vinossa parkkiruudussaan...



maanantai 4. marraskuuta 2013

PIMEÄSSÄ EI PUHUTA

Eilen illalla, vähän ennen SILLAN alkua päätin ottaa lankapuhelimen pois seinästä. Oli tarkoitus siirtää se toiseen koskettimeen. Samalla kun sitä irroitin, kuului ulkoa kumea pamahdus ja talo pimeni. Pimeäksi oli muuttunut koko pihamaalta näkyvä kotiseutukin. Minäkö se aikaiseksi sain, en kai!
Kynttilöitä sytyteltiin ja istuttiin odottamaan uutta valaistumista.
Oli niin pilkkopimeää ulkona ja sisällä, ettei edes puhetta syntynyt. Siinä sitä istuttiin olohuoneen sohvalla ja leikittiin lampulla. (Nuorempana olisi saattanut tulla toisenlaisetkin leikit mieleen.)
Vahingossa lampun valo osui pimeään televisioruutuun ja paljasti armottomasti pölyrätin pyyhkimäjäljet. Siitä paikasta puhumaton Puoliso ampaisi siivouskaapille ja suit sait oli ainakin TV-ruutu saatu puhtaaksi.

Hämmästyttävän hyvin näköjään kameran salamakin toimii!
Pimeys ja hiljaisuus katkesi hetkeksi tasan kello 22. Tieltä alkoi näkyä  valoa ja kuulua kumeaa jyrinää. Jo alkoi näkyäkin: valtava keltainen kallioporakone kampesi itseään maantielle päin. Oli todellinen HALLOWEEN-tunnelma. (Kone oli palaamassa viemärityömaalta kotitien yläpäästä- juhlapyhän iltana!)
Maantieltä näkyi muutamaan otteeseen isoja valopatsaita, sähkömiesPuoliso kertoi niiden olevan jotakin jännitteiden purkauksia tai yhteyksiä- minä niistä termeistä en mitään tiedä. Tuon verran saimme puhetta aikaiseksi.
Reilun tunnin pimeys kesti. Oli vähän ahdistava olotila kun ei sellaiseen olla totuttu. Pitäisi näköjään tuota alkukantaisuutta harrastaa ihan omatoimisestikin eikä siinä asiassa olla sähköyhtiön armoilla.
Taas on näytillä katto. Tänään se on vielä puun värinen. Jo huomenissa sekin valaistuu.
Aamupäivällä käytiin asioilla ja Puolisolla oli niin kiire päästä aloittamaan maalausprojektia, etten minä hanslankarina ehtinyt edes kaupunkimekkoa ja nailoneita riisua kun sain työtehtäviä.
Isot sohvat ja muu "roina" siirrettiin toisiin huoneisiin, seinät päällystettiin muovilla ja lattia pahvilla
Nitojalla ammuttiin muovi kiinni ja koiraa se taas hermostutti. Se kun on saanut kammon kompressorin äänestä ja paukkeesta ja alkaa heti pelätä kun kiipeilemme tikapuilla.
Tällä viikolla -lupasi Puoliso,että katto on valmis. Hyvä jos aiemmin valmistuisi, minulla riittää tavaroiden paikoilleenasettelussa reilusti tekemistä. Oli kaapin lasit sen verran pölyssä, että kaikki on pestävä. Kristallilampunkin purin pesua varten osiin, saankohan sitä enää samanlaiseksi koottua? Arvoitukseksi jäänee.