KESKELLÄ KESÄÄ

Saadaan tuo keskikesän juhlakin pian ohitettua. Odotukset alkukesällä oli kuten ennen -lämmintä säätä, istuskelua lämpimässä kesäyössä runsaan juhla-aterian jälkeen. Ihan ei tuon lämpimän suhteen odotukset toteutuneet. Oli kylmää, meillä 9 astetta koko aaton. Onneksi oli kesähuone, sinne laitettiin vähän lämmintä niin hyvin tarkenimme. Nuorin poika perheineen (6 henkeä) valmisti grilliruokaa -oikeastaan grillillä, meidän makkarabaaarissa- hyöri miniä ja Puoliso. Minullahan ei ole asiaa siihen koppiin.
Tällaisia saivat aikaiseksi:

Ylimmässä kuvassa miniän annos, toisessa (näyttää vähäiseltä) grillatut (mustimmat Puolison aikaansaannoksia), alimmassa minun nypeltämä salaattitarjotin.

Ruokailijoita oli kahdeksan. Ja Hymy ja glennipoika Remu.

Nuoriso on iältään sellaisessa välivaiheessa, ettei seurakunnan kokkojuhla enää kiinnosta, eikä pidemmälle voi vielä valvomatta päästää. Onneksi nuorisolla ei siihen ollut liiemmin halujakaan.

Juhannusmorsiankuva (kihlat on vaihdettu 1969), mutta koskaan ei ole liian myöhäistä...

Kyllä se sulhanenkin jossakin luurailee...

PIKAMATKOILLA

Matkakuume hiukan kiusaa. Pientä tyydytystä siihen on saatu lastenkuljetusreissuilla. Sunnuntaina haettiin kaksi tenavaa lomanvietosta. Käytiin puolimatkassa, me Ylöjärveltä Hämeenlinnan Tiiriöön, poika toi lapset Järvenpäästä samaan paikkaan. Tällä kertaa meillä oli hetki aikaa ja sain Puolison poikkeamaan Ideaparkissa. On se ihmeellistä -jälleen kerran sen sain todistaa- Puolison lonkka alkaa aina vihoitella kauppakeskusten käytävillä, ei koskaan muulloin. Kavereiden kanssa talkooilloissa vihoittelusta ei ole tietoakaan! Väkisin kauppakeskuksessa kuitenkin katseltiin ja  käveltiin. Piti ostaa pieni suihkulähdepumppu rikkimenneen tilalle. Niitä ei  mistään löytynyt, ovat näköjään loppuneet lähes kaikilta kauppiailta tänä keväänä. Tai maahan tuontia ei ole ollut. Motonetin verkkokaupasta sellaisen vihdoin löysin ja tilasin. Ja halvalla sain.

Toisen pojan pojat olivat viikonlopun Joensuun puolessa hääjuhlissa. Poikien piti lomailla siellä pari viikkoa, mutta jo sunnuntai-iltana tuli puhelu :"Voitteko tulla keskiviikkona hakemaan?" Seuraavana päivänä tuli toinen puhelu: "Tulkaa jo tiistai-iltana ja olkaa täällä yötä." Koiramme Hymyn takia menomme ovat rajoitettuja ja lupasimme tulla vasta keskiviikkona.
Klo 7.10 lähdimme matkaan. Navigaattori viritettiin käyntiin ja viimevuotinen heppu siellä meille ohjeitaan jakeli.
Korpilahden kohdalla oli hauskannäköinen pysäkkikatos ja sitä ihailin ääneen.
Minä: " Muistatko kun meidänkin tien päässä oli maitolaituri (1977)?"
Puoliso: "Joo ja Aamulehden laatikko. Kerran kun mää olin hakemassa Aamulehtee niin siinä oli parkissa auto ja kaks mustalaista luki lehtee. Ne kysy multa: onks tää siun lehti myö vaan kateltiin onko  meiä hevonen voittanu eilisis raveis. Ja ne piereskeli koko ajan."
Muuta järkevää ei melkein koko matkalla sitten puhuttukaan.
Kahvitauoilla käytiin.
Hääparia onniteltiin, pojat saatiin kyytiin ja paluumatkalle lähdettiin klo13.10. Pojat pelasivat toinen etupenkillä, toinen takapenkillä eikä taaskaan juttu suuremmin luistanut. Tärkeimmät kuulumiset vaihdettiin.
Minä tapani mukaan kudoin sukkaparin matkan aikana.Loppumatkalla oli tosihiljaista:

Minä kuuntelin kuulokkeilla puhelimen radiosta luontoillan luola-ohjelmaa. En ole moiseen aiheeseen aiemmin törmännytkään. Kyllä radion kuuntelu avartaa!

Kotona oltiin klo19.10 eli tasan 12 tuntia matkamme kesti. 

Poikien isä oli käynyt Hymyä lenkittämässä ja Hymy olikin taas aivan villinä kun tapasi tutut paimennettavat.

PIRKAN PYÖRÄILIJÖITÄ JA AAMULENKKEILYÄ

Lähdin koiralenkille aamupäivällä ja muistin vasta matkalla, että Pirkan pyöräilijät taitavat ajaa taas tästä meidän ohi. Toiset pyöräilijät menevät autotiellä, osa pyörätiellä, siinä missä mekin Hymyn kanssa.

Tässä menee pieni ryhmä maantietä pitkin. Isommassa ryppäässä olikin useampi kymmenen pyöräilijää.

Poden lievää ankarampaa niskajäykkyyttä tällä hetkellä ja oli hiukan tuskallista käännellä päätä että havaitsi takaa kovaa vauhtia kirivät ajajat. Hymyäkin piti pitää aisoissa ryhmän ohittaessa pyörätiellä meidät.

Hymyä selvästi kiinnosti tapahtuma, onneksi ei paimennusvietti vallannut mieltä.

Hymyn ollessa pentu pääsi hihna irtoamaan juurikin tuossa kuvan paikassa. Maantietä pitkin meni bussi ja Hymyhän säntäsi sitä paimentamaan. Hymy juoksi pitkän tovin bussin perässä mutta kiinni ei sitä saanut. 

Minulla oli kova hätä kuinka tuossa voisi käydä. Onneksi ei muita autoja maantiellä ollut ja sain Hymyn hihnasta kiinni ja vierelleni. Enää ei turha paimentaminen Hymyä kiinnosta. 

Kotimaisemaa maantieltä kotitielle. Oma koti on sopivasti puiden takana, pihalta näemme maantielle asti.

Sudenkorentojakin jo liiteli pellon laidalla ja perhosia.

Kuvat on otettu DORO- mummokännykällä kokeilumielessä. 

                                                                    Heleää helluntaita!