maanantai 21. heinäkuuta 2014

KOLMEN KOPLA

Poikalomalaiset vaihtuivat kolmeksi tytöksi koko viime viikoksi. Poikien isillä alkoi lomat ja pojat kotiutettiin vaihteeksi. Vaikka poikalapsilla sitä kekseliäisyyttä moneen suuntaan riittääkin, on tyttöenergia aivan toisensorttista. Tytöt puhua pulisevat lähes tauotta, itselleen ja muille, etenkin huonokuuloiselle Mummille.

Uima-allas on ollut  kovalla käytöllä, samoin sauna. Joskus se jäi päälle koko yöksi. Kaksikin kertaa. Pappa siitä huomautti. Märkiä pyyhkeitä on ripusteltu puutarhatuolien päälle ja kun ei olla muistettu mikä kullekin kuului, otettiin käyttöön uusi.
Mummikin mahtui välillä altaaseen lapsijoukon kanssa.
Leikkimökki koki tyhjennyksen, tavaroita siirrettiin pojilta tyhjäksijääneeseen telttaan. Siellä tytöt keksivät leikkejään.
Trampoliini paukkui iltamyöhäiseen. Ja vesimittari.
Rantasaunailtapäivä vietettiin tyttöjoukon kanssa. Hymykin pääsi rannalle vahtimaan.
Välillä käytiin mattopyykillä toisella rannalla. 
Uidakin siellä piti.
Shoppailemassakin käytiin. Ostettiin tytöille kesäisiä asuja. T-paitoja ja shortseja.

Puutarhapöydältä löysin salaperäisen paperin. Se näytti koreografialuonnokselta, luulin, että se on H:n tärkeä paperi, H:han harrastaa sitä cheeleaderia, on  ihan Suomen mestareita. Olikin tärkä paperi, siinä oli luonnos tulevasta esityksestä joka esitetään torstaina. Esitysajankohta oli klo 21, paikka trampoliini, Mummin piha. Tarjoiluakin olisi ollut, mutta ei aikaa sen järjestämiseen. Onneksi oli ajatus.
Etukäteen mainittiin kuvauspalkkiosta joka oli 50 senttiä per esiintyjä. Esityksestä piti tehdä video. Mummilla oli kolme kameraa, niillä kaikilla tehtiin filmi. "Osaatko?" "Osaan, osaan!"
Hieno oli esitys ja tytöt taitavia.
Perjantaina saatoin tytöt koteihinsa. Mentiin junalla. Pappa osti eväät. Minullekin.
Tytöt uusissa kesäasuissaan.
Yksi tytöistä jäi junasta jo Riihimäellä, toiset saatoin  Espoon junaan Pasilassa ja itse jatkoin omalle lomalle Helsinkiin.
Kävelin Kampissa kaksi tuntia, en ostanut mitään, enkä muista mitä katselin, lepuutin väsynyttä minääni. Hyppäsin Tampereen junaan vesipullon (ja karkkipussin) kera.
Matkalla virkkasin yhden myssyn. En puhunut kenenkään kanssa koko matkalla. 
Puoliso oli asemalla vastassa. En puhunut hänellekään mitään.
Olin väsynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti