"MINÄ SULLE HYMYN NÄYTÄN..."

Ostettiin Hymylle uusi flexi, entinen olikin jo yli viisi vuotta vanha ja rapistunut. Koirani on erittäin tapoihinsa kangistunut, herää aamupäiväuniltaan ennen yhtätoista ja sen jälkeen on meidän yhteisen lenkkeilyn aika.
Omille menoille päästään vasta sen jälkeen. Joskus on aikaisempia kiireitä, kuten tänäänkin. Piti käydä paikallisessa pankissa asioilla aamutuimaan joten Hymyn lenkitys sai odottaa.
Kotiin palatessa olohuoneen lattialla oli epämääräisen näköinen rytty -luulin sitä oksennuskasaksi. Olikin leipäpussi tyhjäksi revitty ja leivät syöty. Oli koira nolona. Oma syyni kun en ollut siivonnut herkkuja piiloon.
Näillä isommilla koirilla kun on taipumus kurkkia pöydille herkkujen toivossa ja nehän nautitaan jos tarjolla on -eikä emännyyskään ole vahtimassa.
Koiralleni kelpaa herkkujen lisäksi myös työrukkaset -vieläkin. Pentuaikaan lapsilta hävisi sukat ja pikkukalsarit. Niitä löytyy pitkinä pötkylöinä vieläkin metsiköstä. Eräänä pääsiäisenä Hymy oli syönyt koristemunatkin. Näytti vähän hassulta kun koiran peräpäästä tipahteli munia.
Puoliso meni halonhakkuuseen takapihalle ja ohjeisti lähtiessään Hymyä: " Me pyytään Tota, Se lähtee viämään sua lenkille uurella leksillä, me ny." Siis minä olen Toi tai Se. Kyllä Anneliakin on koiralle opetettu, mutta huonolla menestyksellä.
Lenkille lähdettiin neljän aikaan. Aivan omituinen aika koiralle. Jo lähtiessä oli jonkinlaista jumpittelua, piti hypätä pellonreunalle ja palata välillä takaisin ja vahtia eikö  Isäntä tule mukaan.
Hymyllä on jumppapaikat aina samoilla paikoilla- toinen on hevostallin tienpäässä ja toinen ison männyn juurella. Ja tietyssä kohdassa pitää uittaa tassuja ojanpohjalla.
Kävelytiellä piti hyppiä ojaan tuon tuostakin ja kääntymispaikassa tuli jämähdys.
Tutulla pellolla on tehty "heinämunia", näkymä oli Hymyn mielestä tutunomainen. Aiemmin Hymy on saanut juosta niiden joukossa vapaana. Nyt ei. Siksi koira jumittui paikalleen eikä hievahtanut mihinkään suuntaan. En voinut päästää koiraa vapaaksi, viereisellä laitumella oli hevoslauma ja siellä pari pientä varsaa. Yksivuotiaana Hymy perimäänsä noudattaen (oli päässyt karkuun) juoksi laitumelle ja ajoi kolme hevosta yhteen nurkkaan minun luokseni. Siinä Hymy niitä sitten aikansa paimensi, välillä makoillen. Kyllästyttyään tuli luokseni ja silloin kävikin vahinko: sähköaita nappasi hännänpäähän ja Hymy ulvaisi.
Sen jälkeen ei hevosten paimentaminen valkoisen nauha-aidan takaa ole koiraa kiinnostanut.

Eli tämän päivän opetus: kuljeta koiraasi aina samaan aikaan, vältät turhat kiukuttelut.