KIILTÄVÄT KENGÄT JA VIIKATUT HUIVIT

Sadepäivä ei innostanut ulkotöihin, vaikka niitä olisi ollut ihan tehtäväksi asti.
Päätinkin siivoilla eteisen vaatekaappia ja siirrellä kesäiset tamineet ylähyllylle.
 Vanhalla Rouvalla -edesmenneellä äidilläni- oli aina kaapit järjestyksessä, kaikki huivit ja käsineet laskostettuna omiin vuodenaikalaatikkoihinsa. Laatikkojen päädyissä luki "talvihuivit ja käsineet", "ohuet huivit ja käsineet". Hatuille oli oma laatikko tai kaapin hylly. Hattuja oli aika paljon.(Kuvissa vain osa.)

  

     Samoin oli käsineitä, pitsisiäkin. Kesäkäsineille oli vissi tarve: saattoi olla viileitä päiviä ikää nähneille käsille ja kaiteet, joista Vanha Rouva otti kulkiessaan tukea, saattoivat olla likaisia. Ja hatun kanssa piti olla käsineet, näin kai joku muotietikettikin vaati. Ainakin viimevuosisadan alkupuolella syntyneiden tapakasvatuksessa.

 Omat huivini -niitäkin on tullut hankittua reilusti- olen ripustanut Ikean telineeseen. Monessa renkaassa  on ollut montakin huivia. Nyt ne viikkasin siistiin pinoon ja kätkin laatikkoon. Saa nähdä tuleeko laatikkoa enää koskaan avattua jotain puuttuvaa huivia etsiskellessä. Muutaman vielä jätin käyttöön otettavaksi.

Omia kesähattuja, niitä joita pidän puutarhassa, oli niitäkin laatikollinen. Niiden joukkoon mahtui ohuet tuulipuvut ja muut kesäiset lenkkivaatteet. Nyt tuli narrattua. En minä lenkeillä käy, koiraani Hymyä vain ulkoilutan.
Alahyllyiltä löysin parit lenkkaritkin joita en käyttänyt kertaakaan menneen kesän aikana. Siististi olivat laatikossa.
Kenkähyllystä poimin sylillisen kenkiä. Olivat niin kuraisia, että päätin käydä niitä ehostamaan oikean kenkälankin ja harjan voimin.

 Puolison puoleisesta kaapista löysin parittoman käsineen, sillä sain hangattua kengät kiiltäviksi.

Kaikki naisethan tietävät, että ylläoleva kuuden parin satsi on vain osa naisihmisen kenkävarastosta. 

Korkokengät  eivät niinkään tarvitse lankkausta.

Punaiset kengät näyttävät surkeilta pesun jälkeen, ne ovatkin menossa suutarille pohjan liimaukseen. Kengät olen ostanut jostain merkkialesta yli kymmenen vuotta sitten. Ovat niin mukavat ja ehjätkin, etten ole voinut niistä luopua. Suutarin jälkeen maalaan ne siistiksi.

Kaappien siivouksen yhtenä pontimena oli silmäillä puutteita tulevia talvihankintoja varten.

Oli tylsä tulos. 

Millekään uudelle ei ole tarvetta, ei kengille, hatuille, käsineille, huiveille, takeille eikä muullekaan.

Toisaalta minua tympii käydä vaatehankinnoilla kun en ole viimevuosina onnistunut löytämään vähäläntäiselle varrelleni sopivia vaatteita. Ainakaan hyvää talvitakkia. 

Vai runsaudenpulako häiritsee?