lauantai 11. lokakuuta 2014

KOIRALENKKI JA KAUPUNKIPYRÄHDYS

Oli hyvä päivä käydä koiralenkillä, taas ojanpohjien kautta, kuten näkyy. Naapuri on vienyt hepat tallien viereen ja aidat on poistettu. Uusi kävelyreittimme alkaa alapihan viemärikaivannolta ja sieltä laitumen kautta kävelytielle. Saa Hymy-koira hömpätä pellolla vapaana. Siitä on kylla seurausta, meille molemmille.
Kumpikin on peltolenkin jälkeen  täynnä heinänsiementä ja takiaisenpiikkejä. Koirasta ne hyvin saa pois harjaamalla, mutta minulle kävi tänään hiukan nolosti. Ihana villapaitani keräsi joka puskasta kaikki haituvat ja takiaisenpiikit. (Vihertääköhän paitani keväällä, jos jätän sen talveksi siivoamatta?)

Kävelytien varrelta on poistettu viimepäivinä näkyvyyttä haittaavaa kasvustoa. Eilen Puoliso tuli tohkeissaan koiralenkiltä ja kertoi, että lasten  etappi -"Koivu" - on kaadettu. Se on ollut vuosia lastenlasten ja koululaisten kiva kiipeilypuu matkan varrella.

Laholtahan se jo näytti. mutta kiva maisemapuu ja sen kohdalla on Hymyn ja minun pikkulenkin kääntöpaikka.
Puoliso "Koivun" kaatoa pahoitteli metsurellekin, olivat sanoneet, että joku siitä on valittanut. Syy?

Kaivoin taas koiralenkkivaatteeksi 80-lukulaiset nahkahousuni, pitkävartiset kumisaappaat ja pari syksyä sitten tekemäni "takiaisimurin". Samalla tuulettelin alimmaisia neuleita.
Sateenkaarenvärisen neuleen olen tehnyt pari vuotta  sitten Lankaideasta ostamastani mohairlangasta. Vähälle käytölle on tämäkin nuttu jäänyt, vaikka onkin mukava päällä.
Joskus oli  tarvetta saada nopeasti lämmin jakku mekon päälle ja ruutuvirkkauksella mohairlangasta se valmistuikin nopeasti. Se kuitenkin kaipasi ryhtiä. Virkkasin toisesta mohairlangasta pötköä ja pujottelin sen ruutuihin. Kiva tuli jakusta ja myssystä, paljon olenkin tätä pitänyt.

Viivähdin koiralenkin jälkeen pihatöissä huomaamattani pari tuntia ja olikin tulla kova hoppu laittautua kaupunkireissulle. Eli mammografiakuvaukseen. Siihen kunnalliseen jokatoinenvuotiseen.
Olin ajatellut -taaskaan en ollut aikeistani Puolisolle sanaakaan maininnut- että samalla reissulla kävisimme Hulluilla Päivillä. Pidän useimmiten itsestäänselvyytenä, että ajatteluni ilman ääneenlausumista toteutuu. Näin ei käynyt tänään. Puoliso ehtinyt järjestää itselleen muita toimia. 
Tein kaupunkireissun yksin, auton vein aseman ilmaiseen noutoparkkiin, koko reissu kesti vain tunnin ja vartin, ehdin katsomaan "Vielä virtaa"-ohjelmankin.

Hullut Päivätkin unohdin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti