Koirastamme Hymystä se oli taas niin outoa, että sen piti tulla nuohoamaan kummankin keinujan viereen ja tarkistamaan ovatko nuo kumppanit aivan tolkuissaan. Olimmehan me.
Puoliso Hymyä taas tapansa mukaan silitteli ja paijasi ja sattui koskemaaan toiseen korvalehteen. Koiran korvalehti oli kuin geelipallo. Mitään vammaa tai pistosjälkeä ei näkynyt eikä koirakaan sitä aristellut.
Minä siitä googlaamaan ja löydökseni oli "koiran verikorva". Hätää se ei aiheuttanut, googlen mukaan. Pitkin kesää korvalehden tilaa seurailtiin, lääkärikäynnille ei ollut tarvetta.
Nyt se alkoi kiusata minua, koiran emäntää, ja tilasin lääkäriajan tarkistusta varten.
Se taas aiheutti ylimääräistä tohinaa: koirasta piti harjata takiaisensiemenet pois, ja kesäinen villa ennen kokovartalopesua.Kesävillaa tuli taas ämpärillinen.
"Ei kai kylpyyn, en ala!"
Ennen pesua siivottiin taas pitkät takahelmat siistimmiksi, samoin säärikarvoja vähän ohennettiin.
Kynnenleikkuu jätettiin tuonnemmaksi.
Nyt on taas puhdas koira.
Peltokeikat saavat odottaa lumipeitettä, sitten taas päästään hömpöttämään pellolle. Niin koira kuin emäntäkin.
Eläinlääkäri tutki Hymyn korvat, suun ja imusolmukkeet, kuunteli sydämen ja keuhkojen tilan ja antoi tarvittavat rokotteet. Painokin otettiin; vähän alle 40 kiloa, hyvä paino isolle koiralle.
Verikorva oli jo päässyt rustottumaan, eli tilaksi eläinlääkäri sanoi kukkakaalikorvan tai painijankorvan. Mitä sitten tarkoittavatkin.
Toimenpiteitä ei tarvinnut tehdä. Hyvä niin.
Yhtään punkkia ei tänä kesänä löydetty Hymystä, vaikka ojanpohjilla ahkerasti lenkkeilläänkin.
Kotona Hymy sai palkaksi maukkaan possunkorvan ja vähän pullaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti