VIRKISTYSPÄIVÄ

Tällainen on ollut olemukseni muutaman päivän. Väsynyt.
Alkukesä on mennyt lomalasten kanssa. Heitä on ollut taloudessa  kuusi, välillä kahdeksan ja kaverit lisäksi. On ollut erilaisia jännitteitä ilmassa ja on täytynyt pinnistellä oman jaksamisen kanssa.
Nyt on lomalaiset kodeissaan ja me -Puoliso, Hymy ja minä muutaman päivän -toivottavasti -omin nokkinemme kotinurkissa.
Lauantaina kävimme Ideaparkissa ostamassa tarpeellista ja sopimatontakin. Uima-altaan puhdistusaineet olivat vääriä, samoin joku muu ostos tarpeeton. Vaihtoon menivät. Onnistuneesti, ei tarvinnut takkuilla.
Jätin Puolison penkille istumaan ja poikkesin Eurokankaaseen katselulle  ja löysinkin sieltä parit vaatekankaat. Halvalla.
Puoliso oli taas illalla tuunaamassa kyläyhdistyksen rantasaunaa ja minulle koitti "onnen päivät".
Sain rauhassa käydä luomaan ja tällaista sain aikaiseksi:

Mekon nimi on "Metsäradio", tein sen kun kuuntelin  metsäradiota. Monta kertaa sen sain pukea päälleni sovitukseen ja taas pois. Yksin on hiukan hankala saada kaikki muotolaskokset oikeille paikoilleen. Kaava on joku vanha, mutta minulle mieleinen. Olen tehnyt tällä mallilla muutaman kesävaatteen. 

Pikkujakun alla on mekko, kangasta oli 2,5 metriä, se maksoi n 8 €. 

Suunnitelmissa on pieni lomanen Tallinnaan velipojan ja vaimonsa kanssa. Uusi mekko on rypistymätön ja kevyt pakattava. 

Nyt on olo taas aivan virkeä, 

Pienestä se henkinenkin kapasiteetti latautuu.

Kuten pikaisesti ommellusta mekosta.

KOLMEN KOPLA

Poikalomalaiset vaihtuivat kolmeksi tytöksi koko viime viikoksi. Poikien isillä alkoi lomat ja pojat kotiutettiin vaihteeksi. Vaikka poikalapsilla sitä kekseliäisyyttä moneen suuntaan riittääkin, on tyttöenergia aivan toisensorttista. Tytöt puhua pulisevat lähes tauotta, itselleen ja muille, etenkin huonokuuloiselle Mummille.

Uima-allas on ollut  kovalla käytöllä, samoin sauna. Joskus se jäi päälle koko yöksi. Kaksikin kertaa. Pappa siitä huomautti. Märkiä pyyhkeitä on ripusteltu puutarhatuolien päälle ja kun ei olla muistettu mikä kullekin kuului, otettiin käyttöön uusi.
Mummikin mahtui välillä altaaseen lapsijoukon kanssa.

Leikkimökki koki tyhjennyksen, tavaroita siirrettiin pojilta tyhjäksijääneeseen telttaan. Siellä tytöt keksivät leikkejään.
Trampoliini paukkui iltamyöhäiseen. Ja vesimittari.

Rantasaunailtapäivä vietettiin tyttöjoukon kanssa. Hymykin pääsi rannalle vahtimaan.

Välillä käytiin mattopyykillä toisella rannalla. 

Uidakin siellä piti.

Shoppailemassakin käytiin. Ostettiin tytöille kesäisiä asuja. T-paitoja ja shortseja.

Puutarhapöydältä löysin salaperäisen paperin. Se näytti koreografialuonnokselta, luulin, että se on H:n tärkeä paperi, H:han harrastaa sitä cheeleaderia, on  ihan Suomen mestareita. Olikin tärkä paperi, siinä oli luonnos tulevasta esityksestä joka esitetään torstaina. Esitysajankohta oli klo 21, paikka trampoliini, Mummin piha. Tarjoiluakin olisi ollut, mutta ei aikaa sen järjestämiseen. Onneksi oli ajatus.

Etukäteen mainittiin kuvauspalkkiosta joka oli 50 senttiä per esiintyjä. Esityksestä piti tehdä video. Mummilla oli kolme kameraa, niillä kaikilla tehtiin filmi. "Osaatko?" "Osaan, osaan!"

Hieno oli esitys ja tytöt taitavia.

Perjantaina saatoin tytöt koteihinsa. Mentiin junalla. Pappa osti eväät. Minullekin.

Tytöt uusissa kesäasuissaan.

Yksi tytöistä jäi junasta jo Riihimäellä, toiset saatoin  Espoon junaan Pasilassa ja itse jatkoin omalle lomalle Helsinkiin.

Kävelin Kampissa kaksi tuntia, en ostanut mitään, enkä muista mitä katselin, lepuutin väsynyttä minääni. Hyppäsin Tampereen junaan vesipullon (ja karkkipussin) kera.

Matkalla virkkasin yhden myssyn. En puhunut kenenkään kanssa koko matkalla. 

Puoliso oli asemalla vastassa. En puhunut hänellekään mitään.

Olin väsynyt.

RIPILLÄ

Ensimmäisen Pojan tytär EMeri (nimi muutettu) konfirmoitiin Mäntsälän kirkossa 13. 7. Veljensä JPetri (nimi muutettu) pääsi ripille samassa kirkossa kaksi kesää sitten.
Kotikylältä lähdettiin pienellä joukolla matkaan, mukana oli Puoliso, Toinen Poika pienimmän tyttärensä kanssa, Kolmannen pojan poika ja minä itse. Kaksi tyttöä jätettiin koiranhoitajiksi. Neljäs poika poikineen jäi ylimmäiseksi vahdiksi.

Konfirmaation jälkeen pääsimme taas herkkupöydän äärelle. Tarjolla oli vaikka mitä. Valokuvia otettiin paljon muistoksi, mutta ne jätetään yksityiseen albumiin. Toinen syy kuvien puuttumiseen on se, että en saa rajattuja ja korjattuina kuvia siirtymään blogiin. Miksiköhän?
EMerin juhla käynnisti viiden tulevan kesän rippijuhlimisen perhepiirin nuorison keskuudessa. Ja ennenkuin se rumba on käyty läpi, alkaakin valmistujaisjuhlien vietto.

Päivän sankari oli kaunis kuten kuuluukin. Lahjapöytäkin oli runsas.

ONNEA E.MERI.E!

Toinen Poika jäi tyttären kanssa matkasta ja meni kotiinsa Espooseen. Kolmannen Pojan tytär otettiin
mukaan lomaseuraksi kotivahdeiksi.

VOI NIITÄ POIKIA- JA MUMMIA KANS`

Vaiherikas viikko takana.
Eipä olisi uskonut mummiparka mitä saikaan kokea.
Lämmin ilmanala saapui meidänkin nurkille.
Kolme pojanpoikaa kolmen tyttöserkun kanssa vietti lomaa mummilassa ja tapahtumia riitti.
Vanhemmalla serkuksella oli säpinää omien kavereiden kanssa, niitä mopohommia tietenkin. Ja vähän kai kyläkierrostakin piti tehdä. (Tiedättehän murkkuikäisten reviiritarkistuksen?)
Puoliso oli varannut monivuotiseen tapaan kyläyhdistyksen rantasaunan käyttöömme ja siellä vietimme torstai-iltapäivää  oman väen ja kutsutun ystäväjoukon kera.

Tapanamme on syödä hyvin- eli grillailla makkaroita ym, paistaa lättyjä, heitellä tikkaa, saunoa ja uida. Niitä tehtiin myös nyt. Kuten useana vuotena aikaisemminkin.

Mato-onkimistakin Toinen Poika harrasti lapsijoukon kanssa.

Lapsille uiminen on päälaji.

Kaikkihan sillä polsikivat, niin isät kuin lapsetkin.

Pullat ja sämpylät leivcottiin ennen lähtöä.:"kaik´mäni eikä piisantkaa"- kuten Karjalassa mainittiin.

Apilaniitylläkin oli aikaa leikkiä ja tehdä seppeleitä.

Ja aikuisten ihailla maisemaa.

Kotipihassa leikkimökki oli vallattu ja varattu vanhemman serkun ja kavereitten käyttöön. Pojanpoika oli pyytänyt lupaa kaverinsa yöpymiseen meidän nurkissa. Nyt jo oli vuodepaikat "päätalossa" varattu kahdeksalle yöpyjälle, joten piti ottaa leikkimökkikin käyttöön. 

Pienemmille pojille pystytettiin teltta leikkimökin viereen.

Telttamajoitus pikkupojille oli ikäänkuin bonus lapsuuden loppuajan huomioimiseen. Näin minä sen ajattelin.

Teltta ja makuupussit ovat poikien isien retkeilyajoilta eli 70-luvulta. 

Hyvin 11-vuotiaat rauhoittuivat uuteen ympäristöönsä. Niin minä luulin.

Yöllä Toinen Poika oli kuullut telttalaisten käynnin keittössä. Hakivat vettä. 

Ennen viittä kurkistin poikien huoneeseen ja siellä nämä telttaretkeläiset olivat kukkapeittojensa alla nukkumassa. Hymy suupielessä totesin mielessäni: näinhän siinä sitten kävi.

Puolisokin oli käynyt kurkkaamassa leikkimökin nukkujia. 

"Siellä ne olivat!"

Aamupalapöydässä tulikin totuus vanhimman serkun suusta: "Arvaa mummi mitä yöllä tapahtu?"

"No?"

"Kille ja Kalle(nimet muutettu) tuli yöllä rantasaunalle kun me oltiin rillaamassa ja sinne tuli poliisit kun joku oli ne hälyttäny kun noi oli tehny nuotion sinne rannalle ja rillas itte makkaraa."

"?"

Keskusteluepisodi jatkui kunnes tapahtuma oli juurta jaksain selvitetty. Eli: pikkukillit olivat lähteneet isompien perään (jotka hekin ilmoittamatta olivat poistuneet pihapiiristä) ennen puoltayötä kolmannen vieraan pojan kotinurkille. Pienemmät olivat keksineet ottaa makkarat ja tulitikut mukaansa kesähuoneesta. 

Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Virkavalta oli oikein koppiautolla liikkeellä ja puhutelleet nuoria ja ottaneet nimet ylös ja kehoittaneet pikkukillejä sammuttamaan nuotion ja menemään kotiinsa. Killit olivat nöyränä kehoituksen kuunnellet ja luvanneet, ettei sama enää toistu.

Nyt sitten odotellaan sosiaalitädin yhteydenottoa.

Vaikka tapahtuma oli -sanoisinko valitettava, ei sanonkin -hirveä- oli positiivista se, että nuoret sen ensimmäisenä itse kertoivat. 

"Miksi ette soittaneet heti?"

Vieras poika:" Ei haluttu herättää."

Pojille oli luvattu Särkänniemipäivä, mutta se kyllä nyt peruttiin. Ja pojat täysvalvontaan silmien alle. 

Ja vanhemmat saivat asian tiedokseen. 

Oli vähän hiljainen kaksikko auton takapenkillä kun toista joukkoa saatettiin Särkänniemeen.

Voin näin neljän pojan äitinä todeta, että monikaan asia ei enää jaksa hätkäyttää. 

Tällä kertaa Pappakin mykistyi.

Pojat ja pojanpojat ovat poikia. Ja rakkaita.

Koheltamisesta huolimatta. 

Eläkeläisen tapahtumaketjussa ylläkerrottu asia oli niin kohahduttava, että siitä piti kertoa jopa blogissa.

Yrittäkää ymmärtää!

LOMALAPSIA JA AIKUISIA

Tähän on taas tultu. Uimaretkelle Nalle Puhin kanssa. Puh on ollut samoissa ilmoissa jo kolme edellistä kesää, tämä on neljäs. Samanikäinen on uima-allas, sunnuntai-iltana lapsityövoimaa käyttäen se koottiin. Vedenlämpö ensimmäisille uimareille maanantaina oli huimat 16 astetta. Tänään jo 20.

Lomalaisia on riittänyt. Perjantaina tuli Kolmas Poika lastensa kanssa -isällä aiheena mustan Kuplan tuunaus ajokuntoon sitten joskus. Sunnuntai-iltana lähti kotiinsa toisen lapsen kanssa. Poika jäi.

Neljännen Pojan pojat ovat olleet Mummilassa lomailemassa jo juhannusviikolta. Kahdet syntymäpäivät vietettiin viikonloppuna. Yksi täytti 8 v ja toinen 11 v. Syötiin prinsessakakkua. Ynnä muuta.

Pojat korjailivat taas moponraatoa, kaveri auttoi. Istuimiakin löytyi kullekin sopiva.

Ei kaikki ongelmitta sujunut: kaatoivat bensatankillisen varaston lattialle. Vahingossa.
Kuten täpötäysi kasteluvesitynnyrikin oli kaatunut. Vahingossa.
11-vuotiaille kun noita vahinkoja vielä sattuu. Mummilassa.
Pojat ovat majoittuneet samaan huoneeseen. Yömyöhään huoneesta kuluu monenkinlaista kuhkimista. Heräämiset ovat olleet vasta puolen päivän jälkeen, joskus iltapäivällä.
Näin tehdään lomilla Mummin ja Papan luona. Omavaltaisesti. Mummi kun on niin kiva, että vaikka joskus korottaa äänensä ohjeistamisessa lähes falsettiin on se seuraavasssa hetkessä unohdettu.

Huone on aamuisin aika poikamainen

Tänään tuli Toinen Poika kolmen tyttärensä kanssa lomanviettoon. Tyttöjen huone puolen tunnin päästä saapumisesta:

Tässä vaiheessa oli matkakoltut vaihdettu bikineihin ja tyttöjoukko pulahtanut uima-altaaseen.

Minä vielä siivosin poikien huonetta ja kannoi sylillisen pyykkiä koneeseen.

Puolisolle annoin tehtäväksi oman sadon perunoiden pesun. Tämä sato kerättiin kasvihuoneesta. Omalta kasvimaalta syödään vasta salaatteja ja yrttejä perunoiden lisäksi. Satoa odotellaan loppukesällä.

Kesäkatoksessa lounastettiin.

Kolme polkupyörällistä poikia lähti paikkakunnalliselle Kuuselan uimarannalle. Siine meni Pappakin tyttöjen ja Toisen Pojan kanssa. Sain pienen lepotauon.

Lapsilomalaisia on paikalla kuusi serkusta: kaksi 13- vuotiasta, kolme 11-vuotiasta ja yksi 4,5- vuotias eli tasainen joukko.

Ja kolme aikuista.

Puoliso keittänee pikapuoliin iltapäiväkaffit, nautitaan samalla keikausraparperikakkusta.

ONNISTUNEITA OSTOKSIA

Kevään aikana on tullut ommeltua muutama mekko. Kaapissani on ollut mustavalkoinen iso huivi jolle en löytänyt käyttöä. Syy: kun tarkastelin tarkemmin kankaan kuosia ei se minua miellyttänyt. Siihen oli painettu lähes aidon kokoinen seepra ison päänsä kanssa! Materiaali kuitenkin oli miellyttävää.
Tyrnifarmarit-blogista löysin "15 minuutin mekon" ohjeen. Kaapista löytyi toinenkin käyttämätön sopivankokoinen kankaanpala ja Eurokankaan palalaarista kolmas.

 Mallihan on yksinkertainen: saumoja ommellaan vain kaksi eli hihasta helmaan. Kaula-aukkokin on hyvä tehdä. Tarkka teko-ohje on www.tyrnifarmarit.blogspot.com blogissa.

Seeprakuvioisen mekon alla olen käyttänyt pitkähihaista poolopaitaa ja legginsejä, ja päähän kun kietaisee huivin niin tällaisella asulla voi mennä naapurinrouvan kahvikutsuille. Vanhempikin daami.

Tämä vihertävänkirjava on nyt lempimekkoni saunan jälkeen, materiaali on ohutta läpinäkymätöntä viskoosia.

Mekkoni on täyspitkä liehukkeineen, ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun niiden kanssa olen jäänyt ovenrakoon milloin ulko-ovessa tai kasvihuoneessa. Koirankarvat nuo liehukkeet hyvin kerää lattioilta.

Vuosi sitten kunnostimme "päämakuuhuoneen" ja laitoin sinne puuvillapitsiverhot. Nyt teki mieleni kevyttä pitsistä päiväpeittoa. Käsivirkkaukseen en halunnut ryhtyä. Yhtä peittoa olen aloittanut (40 vuotta sitten). Tein sen liian vahvasta langasta eikä mitoitukset sopineet minkäänlaiseen sänkyyn. Tuolla se tekele vieläkin on kaapin hyllyllä keskeneräisenä.

Tampereella Sammonkadulla on tuttu Fihlin kangaskauppa, sieltä olen saanut aina tarvitsemani kankaat. Ja sieltähän peittokangas taas heti löytyi. Siinä se oli pöydällä, ei tarvinnut etsiä eikä liiemmin valita.

Kauppa on kuulemma harvinaisuus, samalla konseptilla toimivia on Suomessa vain muutama, tämä vanhimmasta päästä. Itse olen ollut asiakkaana yli 30 vuotta.

Näin kauniisen kassiin pakataan Fihlillä kankaat.

Tällaiselta haluaisin itsekin näyttää.

Mutta en näytä, en.

PULLAPÄIVÄ

Pojanpoika N. pyysi tuoretta pullaa. Ja mummihan kävi leipomaan. Ikivanhaa laitetta hyödyntämällä.

Philips Ahkeran vieressä on Kontista parilla eurolla ostettu MinuuttiMikko, kerrassan mainio käsinveivattava silppuri. 

Puoliso halusi Bostonkakun, omenahilloa kun on aivan riittävästi vieläkin pakastimessa. Sellaisen kasasin, poikien pyynnöstä tein korvapuusteja. Pari pellillistä kesti alkuiltaan asti, sitten kori olikin jo tyhjä.

Sämpylöitä tein aamullisen puuron lopusta.

Vanhalla Bamixillani tein palasokerista tomusokeria Bostonin päälle.

En kuulu leipurien enkä ruoanlaittajien läheskään parempaan kastiin, ne taidot eivät ole minun taitolajejani, näilläkin avuilla iso perheeni on pysynyt hengissä. Syömisen puolesta. Ja onhan minulla noita työkaluja vaikka isompaakin yritystä pyörittäisin. 

Niillä koneilla.

"MINÄ SULLE HYMYN NÄYTÄN..."

Ostettiin Hymylle uusi flexi, entinen olikin jo yli viisi vuotta vanha ja rapistunut. Koirani on erittäin tapoihinsa kangistunut, herää aamupäiväuniltaan ennen yhtätoista ja sen jälkeen on meidän yhteisen lenkkeilyn aika.
Omille menoille päästään vasta sen jälkeen. Joskus on aikaisempia kiireitä, kuten tänäänkin. Piti käydä paikallisessa pankissa asioilla aamutuimaan joten Hymyn lenkitys sai odottaa.
Kotiin palatessa olohuoneen lattialla oli epämääräisen näköinen rytty -luulin sitä oksennuskasaksi. Olikin leipäpussi tyhjäksi revitty ja leivät syöty. Oli koira nolona. Oma syyni kun en ollut siivonnut herkkuja piiloon.
Näillä isommilla koirilla kun on taipumus kurkkia pöydille herkkujen toivossa ja nehän nautitaan jos tarjolla on -eikä emännyyskään ole vahtimassa.
Koiralleni kelpaa herkkujen lisäksi myös työrukkaset -vieläkin. Pentuaikaan lapsilta hävisi sukat ja pikkukalsarit. Niitä löytyy pitkinä pötkylöinä vieläkin metsiköstä. Eräänä pääsiäisenä Hymy oli syönyt koristemunatkin. Näytti vähän hassulta kun koiran peräpäästä tipahteli munia.
Puoliso meni halonhakkuuseen takapihalle ja ohjeisti lähtiessään Hymyä: " Me pyytään Tota, Se lähtee viämään sua lenkille uurella leksillä, me ny." Siis minä olen Toi tai Se. Kyllä Anneliakin on koiralle opetettu, mutta huonolla menestyksellä.
Lenkille lähdettiin neljän aikaan. Aivan omituinen aika koiralle. Jo lähtiessä oli jonkinlaista jumpittelua, piti hypätä pellonreunalle ja palata välillä takaisin ja vahtia eikö  Isäntä tule mukaan.
Hymyllä on jumppapaikat aina samoilla paikoilla- toinen on hevostallin tienpäässä ja toinen ison männyn juurella. Ja tietyssä kohdassa pitää uittaa tassuja ojanpohjalla.
Kävelytiellä piti hyppiä ojaan tuon tuostakin ja kääntymispaikassa tuli jämähdys.
Tutulla pellolla on tehty "heinämunia", näkymä oli Hymyn mielestä tutunomainen. Aiemmin Hymy on saanut juosta niiden joukossa vapaana. Nyt ei. Siksi koira jumittui paikalleen eikä hievahtanut mihinkään suuntaan. En voinut päästää koiraa vapaaksi, viereisellä laitumella oli hevoslauma ja siellä pari pientä varsaa. Yksivuotiaana Hymy perimäänsä noudattaen (oli päässyt karkuun) juoksi laitumelle ja ajoi kolme hevosta yhteen nurkkaan minun luokseni. Siinä Hymy niitä sitten aikansa paimensi, välillä makoillen. Kyllästyttyään tuli luokseni ja silloin kävikin vahinko: sähköaita nappasi hännänpäähän ja Hymy ulvaisi.
Sen jälkeen ei hevosten paimentaminen valkoisen nauha-aidan takaa ole koiraa kiinnostanut.

Eli tämän päivän opetus: kuljeta koiraasi aina samaan aikaan, vältät turhat kiukuttelut.