MUTKAISTA TIETÄ NÄKYMÄTTÖMIIN

Pari kävelemätöntä päivää oli takana, tänään oli lähdettävä kunnon lenkille koiran kanssa. Taivas oli pilvetön, ilma tuuleton ja lämpöasteitakin kuusi.
Hymy päätti, että lenkki tehdään vasempaan suuntaan, siis keskustaan päin. Isomman risteyksen jälkeen aurinkoinen tie näytti niin houkuttelevalta, että päätimme jatkaa matkaa uimarannalle asti.

Kyläyhdistyksen rantasaunan kohdalla oli joutsenperhe kolmine perillisineen uiskentelemassa.

Katselimme niitä tovin mäen päältä. 

Hymyllä oli kiire eteenpäin, venerannassa päästinkin sen vapaaksi.

Rantavedessä kahlailu riittää Hymylle, uimaan se ei mene.

Minulle riitti silmänruokaa vastarannan katselusta.

Minä ja varjo vain.

Taas tapasimme kylätiellä vanhemman herran moppensa kanssa. Tämä oli uusi tuttavuus, edellisen vanhemman herran ja koiriemme kohtaaminen viime viikolla päättyi pikkumopen rähinään, nyt olin viisaampi enkä käynyt sananvaihtoon vieraan vanhemman herran enkä koiransa kanssa. 

Vaikka mieli teki.

VILLAKOIRAVAPAA-ALUE

Eilen oli tunne, että nyt puhkeaa flunssa. Olin valvonut monta tuntia yöllä edellispäiväisiä sattumuksia miettien.
Päivällä olin koirani Hymyn kanssa jokapäiväisellä aamulenkillä kävelytiellä. Meitä vastaan käveli vanhempi herrasmies (minun ikäinen?) pienen moppensa kanssa. Me herran kanssa siinä muutamia sanoja vaihdoimme ja koirat tutkivat toisiaan.Hymy on aina kiinnostunut koirakavereistaan ja suhtautuu niihin ystävällisesti. Tämä vastaantullut moppe (anteeksi, taisi olla joku terrieri) ei ollut samaa mieltä vaan näytti hammasrivinsä ja yht `äkkiä nappasi Hymyä kyljestä. Tuloksena iso tukko karvoja kuonon päällä. Hymy ei ollut moksiskaan vaan jatkoi matkaansa taakseen katsomatta. Vanhempi herra ja minäkin jatkoimme matkaamme, ehkä pelästyimme molemmat.
Samana iltana jo pimeän aikaan tein koirani kanssa iltapissakierrosta kotitiellä. Pimeään aikaan käytän Hymyllä ja itsellänikin heijastavaa liiviä, nyt Hymy ei sitä halunnut ja annoin periksi.
Hymy tutki ojanreunan posteja ja minä mietiskelin omiani. Taskulampun valossa kävelimme jo kotiinpäin, kuulin koiran haukahduksen ja luulin sitä naapurin koiraksi.
Takaamme tulikin äänettömästi kauempi naapuripariskunta kahden koiransa kanssa. Hymyn tietenkin kääntyi koirakumppaneita tervehtimään ja flexi kietoutui kinttuihini. Naapurin iso shäfer hyökkäsi Hymyn kimppuun ja veti emäntänsä maahan. Kauempana isäntä piteli toista isoa koiraansa tiukasti kiinni eikä voinut auttaa.
Tilanne näytti hurjalta suuttuneen shäferin räyhätessä ja emäntänsä manatessa maassa maaten.
Minulla on ollut koira 16 vuotta, tämä oli ensimmäinen kerta kun ollaan oltu lähelläkään vieraan koiran hyökkäystä. Tapahtuma sattui omassa tienhaarassa joten pääsimme pihaan nopeasti.
Taas Hymy lähti tilanteesta ääntäkään päästämättä.
Ja tänään sellaista sattui kaksi kertaa! Ei ihme, että yöunet meni! Melkein.

Puolisolla ja minulla on omat iltaoleskeluhuoneet. Hän istuu kaukosäädin kädessä topatussa keinussa vierashuoneessa ja minä toisessa toppatuolissa käsitöitä tehden ja tv:tä katsellen isommassa olohuoneessa.
Ja istuskellessa on tehnyt useinkin mieli vähän virkistää ja tuunata olohuonetta, eli vähentää huonekaluja ja vaihtaa niiden paikkoja.
Meillä on käytössä kaksi isoa ruokapöytää. Toinen keittiössä, toinen olohuoneen puolella. Vissi tarve niille on viimevuosina ollutkin. Ruokailijoita viikonloppuisin ja loma-aikoina on riittänyt kumpaankin kuuden hengen pöytään. Nyt on väki niin vähentynyt, että halusin luopua toisesta pöydästä kun käyttöä molemmille ei enää ollut. Pikkuhiljaa syksyn mittaan olen siitä Puolisolle maininnut, ilman keskustelun syntymistä. Tänään tuo flunssan pelko ja pakkasilma saivat minut innostumaan perusteellisemmasta siivoamisesta. Makuuhuoneesta kärrättiin kaikki ulos pakkaseen. Samoin olohuoneesta ja keittiöstä matot ja muut tuuletettavat.
Taas yritin ehdottaa Puolisolle toisen pöydän poistamista. Ei vastausta, enkä inttämäänkään käynyt.
Piti ottaa järeämmät keinot käyttöön. Kesken siivouksen sanaakaan sanomatta vetäydyin tietokonehuoneeseen ja vedin ovenkin kiinni perässäni.
Sitä en yleensä tee.
Piti vähän murjottaa.
Sitäkään en yleensä tee.
Luin yhden sähköpostini ja palasin siivousten pariin. Muina miehinä.

"Voiraanha se pöytä sitten siirtää."

Ja niin se sitten siirrettiin keittiön puolelle. Se 1977 uuteen kotiin ostettu koivuinen, painava kaksimetrinen pöytä. Ja toinen pöytä purettiin ja vietiin varastoon.

Puoliso lähti omille hommilleen kylälle ja sain jäädä rauhassa järjestelemään huoneita.
Olohuoneessa siirsin koko pitkän kaapiston toiselle seinälle. Vanhalta Rouvalta -edesmenneeltä äidiltäni- olen oppinut omatoimiseksi huonekalujen siirroissa. Räsymattoa piirongin alle niin kyllä siirtyy isompikin kaluste.
Lack-tv-taso on jäämistöä poikien muutoista, se mahtui juuri ja juuri toiselle seinälle.
Takan viereen siirsin keinutuolini ja sivupöydän. Sen päällä ja alla on hyvä säilyttää keskeneräisiä käsitöitä.

Nyt on taas nurkat puhtaina, villakoiria olikin ihan riittävästi.
Onneksi ne eivät pure.
Eikä flunssakaan iskenyt.

LANKAVARASTOA KUTISTAMASSA

Ulkoinen valokuvastudioni on toistaiseksi käytössä neuleitten kuvaamisessa.

Tv-tä tuijotellessa viimepäivinä olen saanut aikaseksi kaksi paria putkisukkia (toinen pari meni jo lahjaksi) langanlopuista. Putkisukkia en olekaan aiemmin neulonut, mukavilta ja istuvilta tuntuvat jalassa.

Eräälle vielä näkemättömälle henkilölle kudoin värikkäät sukat. Mustan piponkin tein.Tämä eräs henkilö tulee liittymään perheeseen kunhan tapaaminen saadaan aikaiseksi. Ollaan kadonneen jäljillä. 

Tablettini sopii villapuseron langanlopuista tehtyyn olkalaukkuun. Harvemmin kuitenkin taidan kulkea tabletin kanssa koiralenkillä tai puutarhassa, niihin tarkoituksiin kirjavat neuleeni on tehty.

Sainpahan langanloppuja taas pois.

Jostain kirpputorilta vuosia sitten olen ostanut KidMohairin ruskeaa lankaa. Värinsä puolesta se ei ole päässyt miksikään tekeleeksi. Nyt mietin: virkkaanko toisen Strömsömallisen jakun vai kudonko Novitan Taikajakun. Eilen illalla tein päätöksen ja aloitin virkkaamaan Strömsö-jakkua itselleni (tai jollekin muulle jos on tarvetta). Nopeasti se eteneekin kutosen koukulla. Mustalla Rose-mohairilla teen raitoja.

Veljen tyttären perheeseen syntyi viikolla esikoispoika. Tätinä sain luvan tehdä vauvalle neuleasun. Teen sitä omalla mallilla, samanlaiset olen tehnyt omillekin lastenlapsille. Nyt sattui kömmähdys: vastasyntyneelle nuttu on aivan liian iso, tein purkuhommia ja aloitin uudelleen. 

Tapanani ei ole ollut aloitella montaa työtä yhtàikaa, mutta nyt olen oppinut siihenkin tapaan. 

Monessa kopassa ja pussukassa on nyt odottelemassa erilaisia alkuja, fiiliksien mukaan niitä aina jatkan.

KIILTÄVÄT KENGÄT JA VIIKATUT HUIVIT

Sadepäivä ei innostanut ulkotöihin, vaikka niitä olisi ollut ihan tehtäväksi asti.
Päätinkin siivoilla eteisen vaatekaappia ja siirrellä kesäiset tamineet ylähyllylle.
 Vanhalla Rouvalla -edesmenneellä äidilläni- oli aina kaapit järjestyksessä, kaikki huivit ja käsineet laskostettuna omiin vuodenaikalaatikkoihinsa. Laatikkojen päädyissä luki "talvihuivit ja käsineet", "ohuet huivit ja käsineet". Hatuille oli oma laatikko tai kaapin hylly. Hattuja oli aika paljon.(Kuvissa vain osa.)

  

     Samoin oli käsineitä, pitsisiäkin. Kesäkäsineille oli vissi tarve: saattoi olla viileitä päiviä ikää nähneille käsille ja kaiteet, joista Vanha Rouva otti kulkiessaan tukea, saattoivat olla likaisia. Ja hatun kanssa piti olla käsineet, näin kai joku muotietikettikin vaati. Ainakin viimevuosisadan alkupuolella syntyneiden tapakasvatuksessa.

 Omat huivini -niitäkin on tullut hankittua reilusti- olen ripustanut Ikean telineeseen. Monessa renkaassa  on ollut montakin huivia. Nyt ne viikkasin siistiin pinoon ja kätkin laatikkoon. Saa nähdä tuleeko laatikkoa enää koskaan avattua jotain puuttuvaa huivia etsiskellessä. Muutaman vielä jätin käyttöön otettavaksi.

Omia kesähattuja, niitä joita pidän puutarhassa, oli niitäkin laatikollinen. Niiden joukkoon mahtui ohuet tuulipuvut ja muut kesäiset lenkkivaatteet. Nyt tuli narrattua. En minä lenkeillä käy, koiraani Hymyä vain ulkoilutan.
Alahyllyiltä löysin parit lenkkaritkin joita en käyttänyt kertaakaan menneen kesän aikana. Siististi olivat laatikossa.
Kenkähyllystä poimin sylillisen kenkiä. Olivat niin kuraisia, että päätin käydä niitä ehostamaan oikean kenkälankin ja harjan voimin.

 Puolison puoleisesta kaapista löysin parittoman käsineen, sillä sain hangattua kengät kiiltäviksi.

Kaikki naisethan tietävät, että ylläoleva kuuden parin satsi on vain osa naisihmisen kenkävarastosta. 

Korkokengät  eivät niinkään tarvitse lankkausta.

Punaiset kengät näyttävät surkeilta pesun jälkeen, ne ovatkin menossa suutarille pohjan liimaukseen. Kengät olen ostanut jostain merkkialesta yli kymmenen vuotta sitten. Ovat niin mukavat ja ehjätkin, etten ole voinut niistä luopua. Suutarin jälkeen maalaan ne siistiksi.

Kaappien siivouksen yhtenä pontimena oli silmäillä puutteita tulevia talvihankintoja varten.

Oli tylsä tulos. 

Millekään uudelle ei ole tarvetta, ei kengille, hatuille, käsineille, huiveille, takeille eikä muullekaan.

Toisaalta minua tympii käydä vaatehankinnoilla kun en ole viimevuosina onnistunut löytämään vähäläntäiselle varrelleni sopivia vaatteita. Ainakaan hyvää talvitakkia. 

Vai runsaudenpulako häiritsee?

KUKKAKAALIKORVAINEN HYMY

Alkukesällä istahdimme -Puoliso ja minä itse- puutarhatöiden lomassa lasten keinuihin trampoliinin vieressä.
Koirastamme Hymystä se oli taas niin outoa, että sen piti tulla nuohoamaan kummankin keinujan viereen ja tarkistamaan ovatko nuo kumppanit aivan tolkuissaan. Olimmehan me.
Puoliso Hymyä taas tapansa mukaan silitteli ja paijasi ja sattui koskemaaan toiseen korvalehteen. Koiran korvalehti oli kuin geelipallo. Mitään vammaa tai pistosjälkeä ei näkynyt eikä koirakaan sitä aristellut.
Minä siitä googlaamaan ja löydökseni oli "koiran verikorva". Hätää se ei aiheuttanut, googlen mukaan. Pitkin kesää korvalehden tilaa seurailtiin, lääkärikäynnille ei ollut tarvetta.
Nyt se alkoi kiusata minua, koiran emäntää, ja tilasin lääkäriajan tarkistusta varten.
Se taas aiheutti ylimääräistä tohinaa: koirasta piti harjata takiaisensiemenet pois, ja kesäinen villa ennen kokovartalopesua.Kesävillaa tuli taas ämpärillinen.

"Ei kai kylpyyn, en ala!"

Ennen pesua siivottiin taas pitkät takahelmat siistimmiksi, samoin säärikarvoja vähän ohennettiin.

Kynnenleikkuu jätettiin tuonnemmaksi.

Nyt on taas puhdas koira. 

Peltokeikat saavat odottaa lumipeitettä, sitten taas päästään hömpöttämään pellolle. Niin koira kuin emäntäkin.

Eläinlääkäri tutki Hymyn korvat, suun ja imusolmukkeet, kuunteli sydämen ja keuhkojen tilan ja antoi tarvittavat rokotteet. Painokin otettiin; vähän alle 40 kiloa, hyvä paino isolle koiralle.

Verikorva oli jo päässyt rustottumaan, eli tilaksi eläinlääkäri sanoi kukkakaalikorvan tai painijankorvan. Mitä sitten tarkoittavatkin.

Toimenpiteitä ei tarvinnut tehdä. Hyvä niin.

Yhtään punkkia ei tänä kesänä löydetty Hymystä, vaikka ojanpohjilla ahkerasti lenkkeilläänkin.

Kotona Hymy sai palkaksi maukkaan possunkorvan ja vähän pullaa...

KOIRALENKKI JA KAUPUNKIPYRÄHDYS

Oli hyvä päivä käydä koiralenkillä, taas ojanpohjien kautta, kuten näkyy. Naapuri on vienyt hepat tallien viereen ja aidat on poistettu. Uusi kävelyreittimme alkaa alapihan viemärikaivannolta ja sieltä laitumen kautta kävelytielle. Saa Hymy-koira hömpätä pellolla vapaana. Siitä on kylla seurausta, meille molemmille.

Kumpikin on peltolenkin jälkeen  täynnä heinänsiementä ja takiaisenpiikkejä. Koirasta ne hyvin saa pois harjaamalla, mutta minulle kävi tänään hiukan nolosti. Ihana villapaitani keräsi joka puskasta kaikki haituvat ja takiaisenpiikit. (Vihertääköhän paitani keväällä, jos jätän sen talveksi siivoamatta?)

Kävelytien varrelta on poistettu viimepäivinä näkyvyyttä haittaavaa kasvustoa. Eilen Puoliso tuli tohkeissaan koiralenkiltä ja kertoi, että lasten  etappi -"Koivu" - on kaadettu. Se on ollut vuosia lastenlasten ja koululaisten kiva kiipeilypuu matkan varrella.

Laholtahan se jo näytti. mutta kiva maisemapuu ja sen kohdalla on Hymyn ja minun pikkulenkin kääntöpaikka.

Puoliso "Koivun" kaatoa pahoitteli metsurellekin, olivat sanoneet, että joku siitä on valittanut. Syy?

Kaivoin taas koiralenkkivaatteeksi 80-lukulaiset nahkahousuni, pitkävartiset kumisaappaat ja pari syksyä sitten tekemäni "takiaisimurin". Samalla tuulettelin alimmaisia neuleita.

Sateenkaarenvärisen neuleen olen tehnyt pari vuotta  sitten Lankaideasta ostamastani mohairlangasta. Vähälle käytölle on tämäkin nuttu jäänyt, vaikka onkin mukava päällä.

Joskus oli  tarvetta saada nopeasti lämmin jakku mekon päälle ja ruutuvirkkauksella mohairlangasta se valmistuikin nopeasti. Se kuitenkin kaipasi ryhtiä. Virkkasin toisesta mohairlangasta pötköä ja pujottelin sen ruutuihin. Kiva tuli jakusta ja myssystä, paljon olenkin tätä pitänyt.

Viivähdin koiralenkin jälkeen pihatöissä huomaamattani pari tuntia ja olikin tulla kova hoppu laittautua kaupunkireissulle. Eli mammografiakuvaukseen. Siihen kunnalliseen jokatoinenvuotiseen.

Olin ajatellut -taaskaan en ollut aikeistani Puolisolle sanaakaan maininnut- että samalla reissulla kävisimme Hulluilla Päivillä. Pidän useimmiten itsestäänselvyytenä, että ajatteluni ilman ääneenlausumista toteutuu. Näin ei käynyt tänään. Puoliso ehtinyt järjestää itselleen muita toimia. 

Tein kaupunkireissun yksin, auton vein aseman ilmaiseen noutoparkkiin, koko reissu kesti vain tunnin ja vartin, ehdin katsomaan "Vielä virtaa"-ohjelmankin.

Hullut Päivätkin unohdin.

VILKAS VIIKONLOPPU

Ensimmäisen pojan vihreä kupla tuotiin taas talvilepoon meidän talliin kesäkalusteiden, polkupyörien, lumilapioiden ja pulkkien ym joukkoon. Siinä se odottaa taas uutta kevättä. On oleskellut meillä jo 15 vuotta.
Mäntsälästä jostain kuusen alta se haettiin ja lähes jarruttomana se tänne ajettiin, Neljännen Pojan autoksi se ostettiin. Välillä se taisi olle minunkin nimissäni. Paljon sitä pojat ovat jaksaneet tuunata ja puunata.
Ensimmäinen poika sitä nyt omistaa ja käyttää täällä ollessaan kaiken aikansa vihreää vanhusta korjaillen.
Kolmas Poika vei mustan kuplansa Järvenpäähän ja kunnostelee sitä siellä.

Koirallemme Hymylle volkkarin pörinä kotitieltä aiheuttaa hillittömän "itkunpuuskan". Auton ääni kuului jo kaukaa, koira hyppäsi sohvalle katsomaan ikkunasta ja itki, vinkui ja ulvoi kun tiesi, että tulee rakkaita vieraita. Näin on ollut koko koiramme 8-vuotisen elämän ajan.

Nyt tuli viisi yökyläläistä ja koiralla riitti paimennettavaa.

Neljäskin Poika vaimoineen pyörähti tuomassa autoansa näytille jospa Isoveli saisi sitä tuunattua hiukan paremmaksi. 

Ei saanut, ei näitä nykyajan autoja enää ihan näppituntumalla saa korjailtua, toista on nuo 70-lukulaiset.

Ensimmäisen Pojan puoliso viihtyi haravanvarressa lauantaipäivän, mikä oli viihtyessä kauniissa syysilmassa.

Lehtikasat siirtyivät hyvässä järjestyksessä kompostiin.

E.Riitta.A jaksoi taas pomppia trampalla.

J.Petri .P ja R.Mikael viettävät syntymäpäiviään näin lokakuussa. Iltapäivällä nautittiin yhdessä omenapiirakkaa ja suklaakakkua poikien kunniaksi. On se jännää, pojista tulee murrosiän myötä puhumattomia, tai ainakin yksisanaisia. Näin ovat todenneet niin omat vanhemmat kuin me vanhatkin.

Lauantai-illan me aikuiset ja  osa lapsista vietimme rennosti yömyöhään rupatellen. Kävi pieni vahinkokin: punaviinilasista heilahti vaalealle sohvalle aika läiskä. Nopeasti suolaa perään, annoin sen olla aamuun asti, imuroin suolan pois ja ihme ja kumma punaviinistä ei ollut jäänyt jälkeäkään. 

E.Meri E valitsi kopastani lämpimät tumput koulumatkapyöräilyyn.

Kiva viikonloppu!

NEULEITA SYYSPÄIVIIN

Tulin katsoneeksi alkusyksyllä Strömsö- ohjelmaa, juurikin sitä missä näytettiin virkatuista kuusikulmioista tehtyä vauvannuttua. Tekotapa kiinnosti minua kuten satoja muitakin käsityöihmisiä ympäri Pohjolaa.
Jo samana iltana pengoin lankalaatikkoani ja sieltä löytyikin vuosia sitten hankittua Pirkanmaan Kotityön Lenkkimohairia, oli mustaa, valkoista ja tummanpunaista. Mustan ja valkoisen arvelin riittävän tulevaan tekeleeseen. Aioin tehdä Strömsö- vauvannutun omille mitoilleni. Pari iltaa virkkailin ja huomasin, ettei lanka taidakaan riittää. Onneksi oli asiaa Tampereelle ja sainkin samaa lankaa, värikään ei poikennut omasta mustastani. Totesin, että aika hintavaa tuo Lenkkimohair on, maksaa melkein 120€ kilo. Nuttuuni meni lankaa 750 g, joten hinnaksi neuleelle ja myssylle tuli n 80€! Aika paljon!

 Lankana lenkkimohair on helppoa neuloa vaikka neulekoneella tai virkata ja vaate on miellyttävä pitää.
Kaapistani löytyy muutama muukin Lenkkimohair-vaate ja siitä kudoin puseron pojantyttärellekin.

Rohkeana päivänä rusetin voi laittaa vaikka etupuolelle.

Minulla -kuten muillakin käsitöiden harrastajalle -on aina pikkunöttösiä lankakerien loppuja. Kesällä innostuin virkkaamaan niistä puseroa pihatöihin. 

 Langanloput ovat pääosin melkein villaisia Novitan 7-veljestä jne.

Virkkasin puseron pyörönä, aina yksi kerros samaa väriä ja koukaten silmukan takareunasta. Hihoja virkkasin samanaikaisesti rivi kerrallaan, näin sain symmetriset raidat hihoihinkin.

Pikkupipoonkin riitti lankoja.

Värikäs pusero on mukava asu koiralenkillä.

TUUNATTIIN LEIKKIMÖKKIÄ

Lähipiiristä loppui lapset. Tai on pari leikkivää tyttöstä vielä jäljellä.
Tarvittiin kesäistä nukkumatilaa kasvavalle nuorisolle. Muutama vuosi sitten rakennettu leikkimökki sai kelvata tuunattavaksi. Mökissä oli vanha laverisohva, siinä pojanpojat kavereineen nukkuivat muutaman yön viime kesänä. Joku joutui tyytymään lattiamajoitukseenkin.

Minä tein suunnitelman ja tapani mukaan en sitä Puolisolle tarkentanut. Hänkin oli tehnyt suunnitelmia,  eikä kertonut minulle. Kiivassanaisen keskustelun ja ruutupaperiluonnoksen jälkeen sain oman versioni toteutettavaksi. Vuoteet tulivat seinään kiinni ja kulmittain kuten tukkikämpillä.

Puutavaraliikkeestä haettiin materiaalit, minä  maksumiehenä. Yhdessä taas äänettömänä tuherrettiin pari päivää ja runko oli valmis. 

Kaapistani löytyi käyttämätöntä sänkypeittoa riitävästi, sain niistä ommeltua patjoille päälliset. Selkänojatyynyillekin riitti samaa kangasta. Väri on hiukan erikoinen -sammaleen/armeijanvihreä, mutta materiaali on mukavan samettimaista.

Makuupussit saavat toimia nukkuma-alustoina, ei tarvitse petivaatteiden kanssa touhuilla.

Uudet pellavatyyppiset verhot ostin Eurokankaasta.

Leikkimökin terassilla on pyörinyt vuosia haiseva säkkituoli. Nyt senkin sain uudistettua. Taas pengoin varastojani ja saman vihreänsävyistä kangasta riitti säkkituolinkin ehostamiseen. Tein siitä tetramallisen. Vähän jäi rakeita käyttämättä ja niistä tein lattiatyynyn.

Samansävyinen tarpeettomana pyörinyt villalangoista virkkaamani mattokin sopi väreiltään uuteen kesämajaan.

Puoliso lupasi vetää sähkötkin mökkiin tulevana kesänä.

Kaikkine hankintoineen euroja kului vähän toista sataa. 

Kannattaa säästää kaapinperälle vähän tarpeetontakin, aina se joskus paikkansa löytää.

Leikkimökin edustalta poistin liuskekivet ja kylvin tilalle nurmea. Sivuseinälle istutin villiviinin taimen.

MUISTIN TUEKSI

Huomasin, että en ole kirjoitellut tähän blogiini pitkään aikaan, yli kahteen kuukauteen.
Paljon on touhua ja menoa ollut, mutta se ei ole ollut kirjoittamattomuuden syy.
Olen ollut "pysähtyneisyyden tilassa" tai oikeammin saamaton.
Viimeisen kirjoituksen aikaan heinäkuussa olimme lähdössä pikkulomaselle Tallinnaan, siellä vietimmekin mukavan paripäiväisen 30 asteen helteessä.

Espoossa on poikettu ja muissa tapahtumissa kuten Ylisfestareilla Elastista ja Hevisaurusta ym kuulemassa

Pojantytär E.Riitta A oli seuralaisenani.

Muitakin merkittäviä eläkeikäisen tapahtumia on ollut tarjolla:

Kuten Vahannan Nuorisoseuran järjestämä Peltokerroin. Siinä paikalliset "kuuluisuudet" ajavat mopoilla paikallisen viljelijän pelloilla kovaäänistä rundia.

Koirani Hymyn kanssa lähdimme vartavasten tälläkin tapahtumalla virkistämään yksitoikkoiseksi käyneitä päiviämme.

Maantien laitaan oli pysäköity paljon autoja.
Ylisfestaripaikan ja Peltokerroinpaikan väliä on kaksi kilometriä ja meidän koti sijaitseen niiden välissä. Eli vilkasta maalaiselämää on meidänkin nurkilla.
Vähäiseksi käy nämä eläkeläisen huvit, näköjään.