keskiviikko 31. joulukuuta 2014

"RAKASTETTAVAN OMALAATUINEN"

-sanottiin eilisessä Phil Spector, syytön vai syyllinen- elokuvassa. Katsoin sen Al Pacinon ja Helen Millerin, ovat eräitä lempinäyttelijöistäni- ansioista. Al Pacinon maneerit, pienet ilmeet, kielellinen raaka ilmaisu ovat iskeneet minuun monissa elokuvissa, ei vähiten "Naisen tuoksussa". Helen Millerìn eilinen roolityö oli poikkeava, harvoin päänäyttelijä tekee sen arkisesti ilmaistuna räkätautisena ja nenäliinat koko ajan käsillä. Sopi tähän kokonaisuuteen.

Rakastettavan omalaatuinen on myös koirani Hymy näin Uuden Vuoden aattoiltana. Ulkona jo hiukan paukutellaan ja koirahan on aivan "rikki". Taas on minun sääret kuolasta märkänä ja varpaat tallottuina. 
Koiran paukkupelkojen vuoksi emme ole voineet mennä kylille Uuden vuoden vastaanotoillekaan viime vuosina. Vaikka koiraa ei taputtelemalla tukisikaan ahdistuksessaan, on se ainakin minulle kova paikka seurata kivan kumppanin hätää. Nyt vain ollaan ja jokaisesa huoneessa on joku toosa auki, jospa vaikka Korisevan laulanta vähän ehkäisisi ulkoääniä.

Puolison (ja Hymyn) kanssa vietetään aikuisten iltaa. Nakkeja keitellään ja juustotarjotinta lisukkeena erilaiset hedelmät,   taatelit, suolakeksit ja piparit  nautiskellaan. Jouluruoista on vieläkin ähky olo, mitään herkkuja ei tee enää mieli. Eilen Puoliso avasi suklaarasian, tarjosi minulle omaa kerrosta, sain sanotuksi  "ei kiitos, ei maistu." Hämmästyttävää!
"Sata päivää jne"-tavoitettakin yritämme toteuttaa.

Kulunut vuosi on ollut tavallaan henkisesti raskas, se on itselle todettava. Ystävä- ja tuttavapiiri on pienentynyt pysyvästi, hautakynttilöitä saa sytytella vuosi vuodelta enemmän. 

Lähipiirin kuolinpesiä on selvitetty ja loppuunsaatettu. Viimeiset tilitykset sain tehdyksi tällä viikolla.
  Ongelmitta sekään ei sujunut: kaksi kertaa lähetin rahalähetyksen lopetustililtä ja kaksi kertaa se palautui takaisin. Pankki on toisella paikkakunnalla, selvittäminen vie taas puoli päivää. 
Jakokirjat on vielä tehtävä maistraatteja varten. Ja haettava allekirjoitukset lakimieheltä. Maksu niistä on jo otettu.
Onneksi muut perunkirjoitukset jakoineen ovat sujuneet jouheasti.

Lastenlapset ovat muuttuneet lapsista nuoriksi, osa jo teineiksi. Mummolaviikonloput ova harventuneet, nyt oli joululomailemassa kolme nuorta. Osalle tuli hauska Uusi Vuosi; ovat enonsa hääjuhlaa viettämässä suvun kesken.
Yksi pojanpoika aloittaa rippikoulun talvella, siitä alkaakin jokavuotinen "lastenjuhla"-kierros: rippijuhlia viitenä peräkkäisen vuotena, valmistujaisiakin siihen mahtuu, sitten on  parin vuoden väli seuraavaan ja taas pari vuotta seuraaviin.

Terveysrintamalla on ollut seesteitä: lääkärissä kävin vain vuositarkastuksessa tammikuussa. Kaikki Ok.
Loppuvuodesta oli mammografia, normaali kunnallinen. Yksi parin päivän nuha iski keväällä ja viikon verran podin keväistä fibromyalgiaa. 

Kuntoilu on ollut vähäistä- hyvin vähäistä. 
Koiran kanssa on vain ulkoiltu -joka päivä.
PS. Hymy on linnoittautunut saunan lauteiden alle.


KIITOS LUKIJOILLENI KULUNEESTA VUODESTA 
JA
ONNENTÄYTEISTÄ UUTTA VUOTTA

lauantai 27. joulukuuta 2014

45-VUOTTA PAPIN AAMENESTA

Niin se aika kuluu.

Tapaninpäivänä -68 tavattiin ja se oli siinä.

Kesällä -69 mentiin kihloihin ja samalla päätettiin yhteisen elämän jatkamisesta.  Häitä ajateltiin pidettäväksi loppuvuodesta. Silloin vielä verottaja armahti vuoden lopulla avioituvia koko vuoden verohelpotuksilla.
Sopivaa hääpäivää loppusyksyn viikonlopuille ei helpolla löydetty, oli vuorotyöni sanelimia työesteitä. Sopiva vapaa viikonloppu löytyi vasta Tapaninpäivän jälkeisestä lauantaista 27.12.
Koko syksyn olin virkannut puolentunnin ruokatauoilla ja automatkoilla itselleni vaaleanpunaista mekkoa  tähdistä. Neulekoneella kudoin siihen sopivat housut. Pienen baskerin virkkasin helmilangasta. Sille ei sitten käyttöä tullutkaan: mieskampaaja oli tupeerannut tukkani niin tuuheaksi, ettei soma myssyni enää tukan päällä pysynyt.
Vihkiminen tapahtui Kalevan kirkon kappelissa, kirkko oli silloin melko uusi. Vieraita oli muutama läheisempi ystävä perheidemme lisäksi.

Häävalssi tanssittiin paikallisen hotellin tanssilattialla.

Sormuksinani oli lapinkultaiset kapeat sormukset. Puolisolla leveämpi, enemmän miehekäs.

(Edelliset vuodelta 1963 olivat koko nivelen levyiset ja auttamattoman epäkäytännölliset arkikaskareissa. Pitkään niille ei sitten tarvetta ollutkaan.)

 Vähän ennen häitä sairaalassakäynnin yhteydessä sain tietää olevani raskaana, samassa yhteydessä sain tietää senkin, että minut oli hyväksytty vuoden alussa alkavaan hoitajakoulutukseen. Nuori kun olin, päätin hoitaa molemmat minulle tärkeät asiat samanaikaisesti- eli opiskelun ja lapsenodotuksen.
Tulevalle puolisollekin se sopi.

 Kodin perustaminen hiukan siirtyi, olimme syksyllä hakeneet kotia uuteen kerrostaloon, sen valmistuminen viivästyi  ja viivästyi, muuttamaan pääsimme viikkoa ennen yhteisen poikamme syntymää. Suurta haittaa viiveestä ei ollut, minulla oli hoitajakoulu käynnissä toisella paikkakunnalla ja tuore puoliso saattoi vielä asua lapsuudenkodissaan.
Uuteen kotiin ehdimme hankkia odotellessamme talon valmistumista huonekalut. Puusepällä teetimme sohvat ja sängyn. Matot kudotin opiskelupaikkani työtuvalla. Ne ovat vieläkin käytössä.

Kolme yhteistä poikaa on saatu hankittua. Ensimmäinen, eli neljäs poika on nuoruudenavioliitostani.

Tätä hääpäivää ei juhlisteta sen kummemmin, meillä ei ollut minkäänlaista halua poistua maailman turuille kotoamme. Joskus on hääpäiviä vietetty kylpylässä.

Kuohuviinipullo illaksi piti kauppareissulla ostaa, mutta sekin jäi: Puoliso kuunteli urheiluradiota niin intensiivisesti, että ajoi kaupan ohi.
Lohduttelin, että onhan meillä vaikka kuinka paljon muuta nautittavaa, suklaarasioitakin on avaamatta vaikka kuinka monta. Ja montä pönikkää viiniä.

Toivottavasti saadaan vietää toistemme kanssa vielä monet vuodet.

Kuka sitä nyt hyvää kaveria jättää, en minä ainakaan.


perjantai 26. joulukuuta 2014

JOULUPÄIVIEN VIETTÄMISTÄ

Joulupäivien vietossa Puolisoa ja minua ovat avustaneet Kolmas ja Neljäs Poika perheineen ja lapsineen. Joululounaalla pöydässä istui kahdeksan ruokailijaa, kaksi teiniä puuttui. Toisen kanssa lounastettiinkin jo tiistaina ostosten lomassa Tampereella.

   Puoliso halusi näytellä Joulupappaa. Pukkihan oli liikkeellä edellisenä iltana.
                           Hymykin sai oman herkkupaketin.

Kahvipöydässä muisteltiin vanhoja ja lähivuosien jouluja. Poikien kotoamuuttamisten jälkeen ovat lähes aina viettäneet joulunsa meillä perheineen. Vasta viime joulu oli hiljainen, aattona kävi yksi poika perheineen Joulupukkia tapaamassa ja illaksi menivät kotiinsa.
Tänä jouluna vietimme aattoillan kahdestaan + Hymy.

Serkuspojat -11-vuotiaat ja 8-v P.Sylvi.S jäivät yöksi seuraksemme. Pojat taas kyllästyivät toimettomuuteen Joulupäivän iltana ja keksivät itselleen askaretta: rikkinäisistä nukenvaunuista olivat irrottaneet pyörästön ja niistä kokoilivat mäkiautoa -kuulemma. Käyttöön oli otettu Papan porakoneet, pellinpaloja ym tarpeellista. Materiaalipulaa ilmeisesti oli kuitenkin tullut kun tekele oli jäänyt vaiheeseen.

P.Sylvi.S:n kanssa yritimme askarrella LOOM BANDS- kuminauharannekkeita. Otimme ihan "Juutuubin" videoista mallia. Tällä iällä ei tuo käden ja silmän koordinaatit tahdo täsmätä. Sitkeän yrittämisen jälkeen sekin alkoi sujua.

Tapanina tuli Kolmas Poika Järvenpäästä hakemaan lapsiaan lomanviettoon.
Lounaalla oli neljä lasta ja kolme aikuista.

Kuuden jälkeen talo hiljeni kun vieraat pääsivät lähtemään koteihinsa.

Huomasin, etten ole pistänyt nokkaani ulos kahteen päivään. Korjasin tilanteen pienellä koiralenkillä.

Hymykin päästi syvän huokauksen ja venytti itsensä olohuoneen pehmeälle matolle.


Minä otin hyppysiini kutimen ja opettelin aloittamaan sukankutomista kärjestä alkaen.
 Opinkin sen heti.



keskiviikko 24. joulukuuta 2014

HAUTUUMAILLA

Hautuumailla sanoivat vanhat sukulaistädit.
Siellä mekin -Puoliso ja minä- tänään kiertelimme. Kolmella hautuumaalla piti poiketa. Puolison omaiset lepäävät Messukylän kauniilla vanhalla hautausmaalla.
Omat omaiseni lepäävät Lamminpään hautausmaalla. Sinne on isäni ja äitini haudattu.
Tapanamme on ollut käydä iltamyöhäisellä omaistemme haudoilla, nyt teimme kierroksen valoisampaan aikaan. 
Ylöjärven hautausmaalle ei ole vielä lähisukuamme tarvinnut haudata. Puolison Papan veljen hauta siltä löytyi ja sinnekin veimme kynttilän.

Valoisa ei päivä kuitenkaan ollut, ilmassa oli sankka lumisade, ei pyry. Lumihiutaleet olivat pumpulinpehmeitä.
Tiellä oli lähes olematon näkyvyys.

Tämä on sellainen Jouluaatto, että vietämme sen kahdestaan Puolison kanssa. Tai Hymy kolmantena.
Puhelimen välityksellä ollaan oltu lähiomaisiimme yhteydessä ja toivoteltu Hyvät Joulut.
Kuusenalusmatonvaltaaja, siinä Hymy oleskeli pari päivää ennenkuin kuusi valtasi sen.
Pari päivää touhusin leipomisten ja muun valmistelun kanssa. Puoliso paistaa aina kinkun leivinuunissa, se tehtiin eilen. Omien touhuamisteni lomassa ohjeistin Puolisoa lohen graavaamisessa, omat käteni olivat taikinassa. Tänään joululounaalla Puoliso sitä kehui.

Sytyttelin pihalla kymmenen kynttilälyhtyä, nyt ne näkyvät kauniisti puiden oksilla ja kasvihuoneissa.

Huomenna, Joulupäivänä tulee tupa täyteen jouluvieraita, osa yöpyykin. Pyhien jälkeen saadaan taas tyttöjoukko poikien kaveriksi lomanviettoon. 

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA BLOGINI LUKIJOILLE!

VÄHÄISTÄ JA VAATIMATONTA TOIMINTAA

Pimein marraskuu ja joulukuukin on mennyt lievää tylsyyttä potien. Vaihtelua on tuonut entisten työkavereiden pizzalounastapaaminen joulukuun alussa. Meitä oli paikalla taas lähes parikymmentä eläkeläistä.  Todettiin ja päiviteltiin  -jopa 40:n vuoden- yhteisiä työvuosia. Kaikilla on pitkä työura, -nyt sen paljastan - kehitysvammahuollossa ja nyt loppumassa olevassa yli 50-vuotiaassa laitoksessa. Kukaan ei muistele entistä työtään katkerasti. Työmme oli nykysanastoa mukaellen haastavaa. Vuorotyökin toi omat haasteensa perheillemme. Oppisuuntia aikanamme oli monenlaisia, jotkut niistä nopeasti unohdettiin, toisia kehiteltiin eteenpäin. Ja tulosta syntyi. Asukkaiden paremman elämänlaadun parantamiseksi.
Olen ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä virastani enkä enää ole seurannut hoitotyön kehittymistä.
Aikaisempina vuosina kirjoittajapiirissäkään en rohjennut kirjoittaa kokemuksistani vaativan ja antoisan työni parissa. Koin-ja koen sen vieläkin niin intiiminä ja henkilökohtaisena elämänjaksona, etten halua sitä kirjata ulos.

Tallinnassakin tuli poikettua paikallisten Eläkkeensaajien joukonjatkona. Merelle oli uutisoitu kovaa myskyä, mutta meri olikin melko tuuleton. Tallinnassa oli kylmä, ei innostanut liikkua keskustaan ja aikaakin oli vain muutama tunti ostosten tekoon. Puoliso hankki joulujuomia sataman aarreaitasta. Minä tyydyin katselemaan paikallisen marketin myymälöissä. Pari kerää kimallelankaa taisin ostaa.
Laivamatkalla kudoin lankakopastani löytämistäni Teddy ja Soft-keristä tytöille kaulaliinat,  helmineuleella tein.
Toinen valmistui meno- ja toinen tulomatkalla.



Onneksi saatiin vähän lumipeitettä heinikoille. Hymy oli innoissaan löytämistää jääkimpaleista, herkkua oli.
Auringonvaloakin nähtiin pilvenraoista.

Joulukuun viikot ovat menneet nopeasti erilaisssa toimissa. Monta päivää olen saanut kulumaan omaisteni asioita hoidellessa. Omaisen hoitokodin joulujuhlassa vietin yhden iltapäivän. Toinen taloutemme auto lähti Kolmannelle Pojalle työautolainaksi muutamaksi viikoksi ja yhdellä autolla pärjäämistä on nyt harjoiteltava. 
Kahdella bussilla kulkeminen ollut jännittävää. Onneksi yhdelle matkalle viereeni sattui istahtamaan puhelias vanhempi (ikäiseni) rouva ja matka kaupungin halki sujui rattoisasti jopa opettavaisesti. Nyt tuli katseltua vanhemman asuinalueen rintamamistaloja ja ihastuin niiden "arkkitehtuuriin". En ihmettele niiden suosimista.
Niissä on selvästi "henki".

Toinen omainen tarvitsi konkreettista apua huushollinsa kunnostamiseen. Nyt oli ostettu ammattisiivooja avukseni. Samassa hötäkässä sain järjestettyä lähes avuttomaa tilaan vaipuneelle omaiselle kuntoutuspaikan muutamaksi viikoksi. Helpottaa minun arkeani.

Käsityökoppa on pullistellut valmiita lahjapakettiin siirtyviä tekeleitä.
P.Sylvi.S saa nämä Hile-langasta kudotut myssyn, lapaset ja kaulaliinan. 
Nämäkin on paketoitu.
Piirakkasukat ja Teddy-lapasetkin löytävät saajansa.

Nyt on lankakeräaatikot huvenneet kiitettävästi. 

Lanka-alennusmyyntejä odotellessa