torstai 26. helmikuuta 2015

"OLETKO VIRKEÄ ELÄKELÄINEN?"

"Varaudu siihen, että puhti ei kestä ikuisesti".

Tämä teksti pomppasi silmilleni FB-sivultani  Yle uutisista ja tietenkin aloitti juurtumisen mieleeni.

"Suomalaiset valmistautuvat vanhuuden tuomiin ongelmiin liian myöhään -usein vasta kun on liian myöhäistä. Viimeistään seitsemänkymppisenä kannattaisi ryhtyä miettimään, missä pystyy vanhana asumaan, pääseekö kotoa liikkeelle ja onko palveluita lähellä"

Niinpä, meillä ollaan ikämme puolesta juurikin tuossa vaiheessa, asutaan maaseudulla omakotitalossa, palvelut kymmenen kilometrin päässä jne.

"Pohdi, pärjäätkö nykyisessä asunnossasi vielä 10-20 vuoden kuluttua."

Tätä on meillä pohdittu ja kartoitettu silloin tällöin. Pohdinnan tulos: talo on yksikerroksinen, väljä, kunnostustöitä vuosien varrella on tehty, pihapiiri on tasainen vaikka rollaattorilla tai pyörätuolilla kulkijalle, pesutiloihin pääsee apuvälineillä eli perusasiat konkreettisella tasolla ovat kunnossa ikäihmistä varten.

Tapasin eilen lapsuudenystäväni Tampereella kahvittelun merkeissä. Viime kevään tapaamisellani kerroin, että olen halukas jo muuttamaan tästä talosta pois ja etsimään asuntoa vaikka Hervannasta kaikkien palvelujen vierestä. Ystävätär asuu itse Hervannassa ja ilahtui ajatuksestani. Nyt jouduin peruuttamaan lupaukseni muuttaa Hervantaan. Viime keväänä tein vielä surutyötä edellisenä keväänä poisnukkuneen Vanhan Rouvan- äitini jälkeen. Tuntui, että jotakin uutta saisi elämässä tapahtua. Sitä se muuttohankekin oli. Nyt sen ymmärrän.

Meitä kun on samassa taloudessa kaksi, on noinkin ison päätöksen kuten talon myynti ja uuden kodin etsiminen monien keskustelujen aihe. Ei sitä päätöstä vielä viime keväänä syntynyt vaikka kiinteistövälittäjäkin meillä poikkesi.

Ei tänäkään keväänä.

Ja vaikuttaahan päätösentekoon tuo Hymy-koirakin. Koira on hyvä veruke siirtää poismuuttoa.

Nyt, kun vielä on ymmärrystä, olen seurannut kotiintuotavien palvelujen saatavuutta:

kauppatavarat saa kotiintuotuna, palvelubussi hakee pihasta, siivous- ja pihapalveluita saa tilattua jne

Naapurin iäkkäällä -talvella edesmenneellä- veteraanilla kävi kotipalvelu useita kertoja viikossa. Arvostan kotipalvelua ja toivonkin sen kehittymistä kun me suuret ikäpolvet tästä vielä vanhenemme.

Jos me -Puoliso ja minä- ikäännymme samaan tahtiin vanhempiemme esimerkin mukaan, ei meillä pitäisi olla hätäpäivää.

Poikiemme jokapäiväiseen apuun emme tulevaisuuttamme laske, heillä on omat elämät muualla.

Artikkelissa oli kartoitettu mitä näillä myöhäisillä ikäkymmenillä on ihmisten tarpeet asumisensa suhteen.

Pidän sitä ohjenuorana kun meillä tehdään päätöksiä.

Nyt, kun artikkeli herätti ajatuksia, pikainenkaan luopuminen ei synnytä katastrofia mielissämme.

Niin kauan hyvällä mielellä tässä asutaan kun jaksetaan.

Nyt on vuosia takana 38.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti