PIENIÄ SALAISUUKSIA

Meidän pihaan mennään neljän ison kuusen välistä, sukelletaan omaan maailmaan.

Lumisina aikoina suoritetaan väylän käsinauraus -kolalla ja lumentyöntimellä tosin.

Puolison mielestä vallien tulee olla tasaisesti lapioidut ja suorat. Minun taidoillani se ei aina toteudu.

Tässä päivänä muutamana Neljäs Poika avasi kahvipöytäkeskustelun:

"Meinaakkos jaksaa vielä kauankin noita lumitöitä lapiolla tehrä?"

Puoliso (rehvakkaasti): "Tietysti, sehän on ihan kivaa ja saa hyätyliikuntaa samalla! Määhän oon ihan hyvässä kunnossa."

Kun Puolison silmä vältti tuli Neljäs Poika vierelleni supisemaan: " Me ollaan velipoikien kanssa mietitty mitä sille oikein ostais syntymäpäivälahjaksi, käyttötavaraa vai henkilökohtaista? Oltiin ajateltu lumilinkoa, mutta ei se näköjään siitä välitä."

Puoliso täyttää huhtikuussa pyöreitä vuosia,  saavuttaa lähes ikämiehen iän. Minä sitten tulevassa tammikuussa.

Lupasin pohtia pojille sopivan idean. Saunan lauteilla se taas välähti. Puoliso oli syksyllä katsellut uutta pihagrilliä, minä sen ostamista estelin. Tutussa rautakaupassa puhutin vakimyyjäämme ja juuri se Puolison havittelema grilli olikin vielä varastossa.
 Sen varasin.
Uskon, että valintamme on Puolisolle mieleinen, hänelle kun tuo ulkokeittiö on oma paratiisi.

Tai makkarabaariksihan se on nimetty.