sunnuntai 1. helmikuuta 2015

STATUS-ELÄKELÄINEN

                                              1.2 2005 sain uuden statuksen -eläkeläinen.

Nyt olen siis jo kymmenen elämyksellistä vuotta saanut nauttia hyvistä eläkeläispäivista.
Toimin ammatissa, jossa alunperin eläkeikä vuorotyön ja henkisen kuormittavuuden johdosta oli määritelty 57 vuoteen. Eläkeuudistus sitä siirteli kahdella vuodella ja pääsin eläkkeelle 59-vuotiaana. Samaan aikaan jätti työmaansa kaksi kollegaanikin. Sattuikin niin, että 1.2 2005 astui voimaan suositus? laki? asetus? että olisimme voineet jatkaa viroissamme niin halutessamme. Kukaan meistä sitä ei tehnyt, olihan kaikilla pitkä työura takana ja elämä sellaisessa järjestyksessä, että eläkkeellejääminen oli paikallaan. Työvoimastakaan ei sillä hetkellä ollut pulaa.

Itse olin ollut jo koko vuoden 2004 vuorotteluvapaalla, sen mahdollisti syksyllä 2003 voimaan tullut vuorotteluvapaaudistus. Vuorotteluvapaata otin kun poikien perheisiin syntyi kolme pikkuista puolen vuoden aikana. Mummin käsiparia tarvittiin siellä sun täällä.

Täyttä elämää tämä kymmenen vuotta onkin ollut.
Heti helmikuussa aloitin kunnan palkkalistoilla Neljännen Pojan poikien päivähoitajana. Rikosrekisterikin piti kuntaan toimittaa.
Joskus kuitenkin piti hiukan rajoittaa, vartija ovat uuvuksissa.
Yhteisleikit sujuivat.
Ongellakin on rauhoituttu.
Juhannuspäivän aamuna, yksi uupunut nukkuu leikkimökissä.
Uimala alkaa käydä ahtaaksi, mutta kivaa on.
Pakolliset iltaleikit.
Ja sitten nukuttaa.
Yksi isistä työnohjaajana.

Poikien leikit.
Riittäkö kaikille?

Yllä vain pienenpieni otos eläkepäivien alkutaipaleelta. Tätä riemua lastenlasten (yht 12, neljä poikaa ja kahdeksan tyttöä) on saanut nauttia näihin päiviin asti. Nyt on sillä rintamalla hiljaisempaa, enemmistö alkaa olla jo teini-iässä tai ainakin varhaisteinejä ja omat menot ja harrasteet etusijalla.

Oma aikuisten elämä on jäänyt hiukan sivuun, tavallinen kotielämä on hyvin riittänyt. Puoliso jatkaa vieläkin silloin tällöin töitänsä vaikka vakituinen työ onkin jo jäänyt. Matkustelua (Tallinnaa ja Tukholmaa lukuunottamatta) ei olla harrastettu, koirani Hymy hiukan rajoittaa sitä.
Entisten työkavereiden kanssa pidetään yhteyttä muutaman kerran vuodessa kulttuurin, lounastapaamisten tai muun syyn johdosta.
Eläkkeelle jäätyäni luovuin kaikista luottamustoimistani, vain vaalilautakunnassa olin pari kertaa.
Kuulon aleneminen on ollut sellainen este, ettei ole ollut halua osallistua moneenkaan minua kiinnostavaan harrasteeseen.

Työväenopiston kirjoittajapiirissä olen käynyt muutamina vuosina. 
Kirjoittelemiseen minua innosti Vanhan Rouvan- edesmenneen äitini elämänkerran tallentaminen. Se osoittautuikin kohtalaisen tunnepitoiseksi ja kun kirjoittajapiirin nimi oli "Muistot tarinoiksi" kirjoittelin enimmäkseen muistojani lapsuuteni ajoilta Tampereen Lapintien tuntumasta.

Käsityöt ja muu näpertely puutarhanhoidon ohella ovat aina olleet minulle mieleisiä, niitä tuleekin harrastettua aivan riittävästi. 
Ajattelin aikoinaan, että alan kirjoitella enemmän, ettei kaapit täyty tekeleistä, mutta ei ole auttanut. Nyt teen edelleen käsitöitä, näpertelen ja kirjoitan. 

Vielä on virtaa- vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti