VAUHDIKAS AAMULENKKI

Koirani Hymyn kanssa teen yleensä kävelylenkin läheisellä tiellä aamupäivisin 11-12 välillä. Koira nimittäin vetää aamupäiväunet noin yhteentoista. Paikallistie on ollut viimepäivinä peilijäällä, eikä minua ole saatu sille kaatuilemaan. Lenkitän näillä liukkailla koiraa ja itseäni takapihan umpihangessa. Tekee hyvää harppoa haaroihin ulottuvassa lumisohjossa. Meille molemmille, koiralle ja minulle.
Eräällä reissulla pellonlaidalla kävi pieni kömmähdys: upposin haaroja myöten tiukkaan lumeen enkä ollut päästä siitä pinteestä pois. Olin päästänyt koiran vapaaksi flexinsä kanssa ja sehän tietenkin tarttui puskaan kiinni ja koira jäi kiipeliin. Lemmikkikään ei minua jaksanut hangesta vetää. Olin jo tarttua puhelimeen soittaakseni Puolisoa pelastushommiin, mutta konttaamalla siitä pulasta selvisin. Meinasi mummo hukkua lumeen. Tuli ihan tuskainen olo.

Koirallani on hauskoja piintyneitä tapoja: lauantai on lepopäivä, eikä koira pyydä lenkille.  Pakolliset tarvelenkit käydään pikaisesti.

Tänään tehtiin pidempi lenkki räntäsateessa.

Kylätiellä ei taaskaan ollut yhtään vastaantulijaa.

Tämä lenkki oli Hymylle yhtä voimistelutuntia, jumppaliikkeitä tuli tehtyä muutamia kymmeniä kertoja.

Muutamaan päivään kun ei olla lenkkeilty, oli Hymyllä  niin kiire  posteja lukemaan että minunkin piti askeltaa tuplavauhtia, että olisin koiran perässä pysynyt. 

Hyvän hien se myssyn alle nosti.