Nythän on niin, että olen toivoton yhdellä kerralla onnistuneesti pysäköija. Nytkin ajoin ruutuun ja poisnoustessani huomasin, että olin vallannut kaksi ruutua. Ei kun korjaamaan. Ensin peruutin ja käänsin ja onnistuin sivulla ollutta autoa varoen saamaan autoni suoraan ja viivojen väliin.
Yhteenotto oli kuitenkin tapahtunut.
Siinä sitten tarkastimme vaurioitamme kahden kauppakeskuksen vartijan tukemana.
Vaihdoimme tietojamme ja otin kuvia todisteeksi autoista, yhteystiedoista (oli kirjoitettu lottolappuun) ja annoin oman käyntikorttini "uhrille".
Ymmärsin heti "uhrin", vanhemman herran, huolen uudehkon autonsa naarmuista, todellisuudessa ne olivat juuri silmin havaittavia, mutta naarmuja kuitenkin. Oman auton kolhut saatiin pois kurat pyyhkimällä.
Me vanhempi väki kun nykyään hankimme automme oletamme sen olevan viimeisemme ja pienetkin kolhut ja raapaleet kismittävät.
Ymmärrän sen kun tässäkin taloudessa on "tätä piretään sitten kauan" henki.
Vaikka olenkin kehno pysäköijä olen ajokorttini aikana saanut aikaan -70-luvulla- yhden peltivaurion- aika ison kuitenkin.
Siinä kävi niin, että olin menossa helmikuun hangilla kylän koululle jumpalle, päälläni vain jumppa-asu ja turkki kun se tapahtui.
Tiet oli aurattu kapeiksi ja lumivallit olivat korkeita. Tien reunaa käveli joku rouva ostoskassiensa kanssa ja väistin autolla keskemmälle. Samaan aikaan sivutieltä tuli auto ja törmäsi autoni vasempaan kylkeen. Poliisithan siihen kutsuttiin ja kova pakkanen kun oli vaati poliisi:
"Myöntäkää vaan rouva syyllisyytenne!"
Parin päivän kuluttua sain kutsun paikallisen ylikonstaapelin juttusille.
"Kyllä tässä nyt on tapahtumassa oikeusmurha."
Ylikonstaapeli oli tutkinut "Liikkuvien" laatimaa raporttia ja oli sitä mieltä että en ole syyllinen. Todistajatkin löytyivät.
Auto kyllä sai pahat vauriot, mutta vakuutus, kun syyllinen muuttui, korvasi vahingot.
Tänään kaupunkiin päin ajellessani huomasin, että vaalimainokset ovat ilmestyneet tienvarsille.
Niitä oli ojanreunoilla ja sähköpylväissä. Huoltoaseman ohi ajellessani en ollut varma liehuuko sen liepeillä vaali- vai lihapiirakkamainos.
Takavuosina kuului meidänkin perheen elämään passiivisaktiivinen poliittinen elämänvaihe. Silloin joitakin vaaleja edeltävänä aikana oli hangetkin korkeita. Muistan sen siitä kun niitä vaalimainoksia kiivettiin kinosten päälle pystyttämään.
Joskus meilläkin- Puolisolla ja minulla- oli pyrkyä kunnanvaltuustoon. Tai johonkin luottamustoimeen. Ammattilainen laati vaalimainokset ja satamäärin niitä käytiin kylän kerrostalojen postilaatikkoihin pudottamassa.
Vaalien jälkeen tutkittiin eri alueilta annettuja ääniä. Niinhän siinä kävi, ettei kerrostaloalueelta saatu yhtä ainokaista ääntä. Siihen loppui meidän perheen pyrkimykset vallankahvaan.
Nyt pidämme valtaa täällä kotona, kumpikin vuorollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti