Ruutufiltit on pakattu sotilaallisella täsmällisyydellä ja parhaissa juhlatamineissa matkalle lähdettiin, me tytöt huopahatut päässä.
Sen ainoan kertani, puoli kesää, olin Vehkalinnan kesäsiirtolassa.
Sattumalta löysin blogin "Purjeen viemää", jossa on upeita kuvia nykyisestä Vehkalinnasta. Käykääpä katsomassa.
Osoitteen muistan: "Vehkalinna, Pohjaslahti". Sinne saatiin silloin tällöin paketteja kotoa.
Kesäsiirtola oli Tarjanne-veden rannalla ja laivareitti Tampere-Virrat meni sen ohi.
Kaunis paikka, lapsenkin silmin.
Siirtolan johtajana oli muistaakseni opettaja Aarne Satama. Iltanuotiolla laulettiin aina "Oi Herra luoksein jää, jo ilta on." Tai "On meillä Aarne verraton." Ne virret muistan vieläkin ulkoa jos niitä joissakin tilaisuuksissa veisataan.
Satuin olemaan siinä iässä, että pojat kiinnostivat. Muistankin muutaman illan kun piti harjoitella esitystä johonkin nuotioiltaan ja poskia niin kuumotti kun juuri se ihastus sattui esiintyjäpariksi.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Useimmiten syötiin ulkona pitkien pöytien äärellä.
Kotiintuomisiakin sieltä saatiin, täitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti