Piti nukkua yön yli ja toisenkin, kyllä niin harmittaa tämäkin tapaus.
Lähipiiriläinen kömpelön vartensa kanssa tässä kevään korvalla mukkasi yöllisellä vessareissullaan ja sai nilkkaansa kipsin. Ja kun kyseessä on nuoruutensa voimissa elelevä muistihäiriöinen, niin eihän se yöllä ole mielessä, että sängystä ei voi nousta kipsatulle jalalle ja kun muutenkin tasapaino on huojuvaista laatua. Omahoitajan kanssa pohdittiin ongelma ulos ja päädyttiin lattiamakuuseen, eli patjat lattialle ja sänky toistaiseksi pois. Ei Lähipiiriläinen ainakaan putoa tai kaadu. Nostolaite liinoineen saatiin lainaksi apuvälinevarastolta, helpottaa hoitajien työtä painavaa kaveria autellessa.
Kipsijalkaisen kanssa kävin kolme kertaa tarkastuskäynnillä Hatanpäällä ja kaikki oli lopulta niin hyvin, että kipsi voitiin poistaa ja jalalla saattoi nyt varata ja astua entiseen malliin.
Taas mietittiin omahoitajan kanssa sitä normaaliin elämään palaamista ja sängyn käyttöönottoa. Näin toimittiin.
Seuraavana aamuna Omahoitaja soitti: "Arvaa mitä? E. oli yöllä lähtenyt vessaan ja astunut ilmeisesti huonosti kun nilkka -se sama- on taas turvoksissa ja nyt E. on Acutassa."
Sepä sitten selvisikin, murtuma samassa nilkassa, kipsaus kuudeksi viikoksi. Siis kesäksi. Voi harmi!
Kun ihmisellä on vakava häiriö muistamisen kanssa on siitä leikki kaukana.
Oma Lähipiiriläiseni on menettänyt kykynsä muistaa nykyhetkeä tapaturman seurauksena, jo 30 vuotta sittten. Puhekyky on säilynyt entisellään ja asiat ennen -v 85 muistuvat lähes kristallinkirkkaana mieleen.
Toimintakyky liikuntarajotteen vuoksi on heikko. Sitä itse pahoittelen kun Lähipiiriläinen oli ennen kova lukemaan, mutta nyt ei kirja eikä lehti tartu käteen. Olisi ajankulua. Onneksi TV-tä voi katsella.
Tämä yli kymmenen viikon yhtäjaksoinen kipsissä oleminen ei liene helppo rupeama hoitajille eikä Lähipiiriläisellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti