Tänään tein retken Litukan siirtolapuutarhalle entistä mökkiämme katsomaan.
Tämännäköisenä se jäi 1957.
En ole käynyt aikuisiälläni Litukalla vuosikymmeniin. Kuudenkymmenen vuoden takaa kuitenkin muistin mökin ulkonäön ja tarkan sijainnin. Ei tarvinnut etsiä paikkaa.
Omenapuiden alla näin vilauksen puutarhassa hääräilijästä ja huhuilin polun päästä:"Anteeksi, saanko kurkistaa, tämä oli 50-luvulla perheeni mökki." Sainkin ystävälliseltä rouvalta kutsun peremmälle.
Polun tienpuoleisessa päässä kasvoi edelleen parsat, nyt jo vähäisempiä kuin muistamani tuuheat isot puskat. Sinisiä orvokkejakaan ei enää ollut, mutta sammalleimut täyttivät polun rehevinä molemmin puolin. Polku oli nyt kengän levyinen, "mannekiiniastelulla" käveltävä. Ei kaipaa enää iltaharavointia kuten meidän aikana.
Samat omenapuutkin siellä kasvoivat. Nykyinen rouvakin oli kiipeillyt omenapuussa (ja jopa pudonnutkin sieltä) kuten äitinikin aikoinaan.
(Sama kuva kuin ÄITI OMENAPUUSSA-blogissa.)
Mökki oli samanlainen ulkoapäin, vain kuistille oli laitettu ikkunat.
Mökin auringon lämmittämillä portailla me lapset istuttiin usein aamupalalla. Herkkua oli näkkileipä ja sen päällä Vesta-sillin suikale tai avomaankurkun siivu ja tillinoksa.
(Tämäkin kuva ÄITI OMENAPUUSSA-blogista)
Mökin edustalla kasvoi edelleen sireeni kuten lapsuutemme aikana.
Mökin pihapiiri ei näyttänyt kokeneen suuria muutoksia näinä vuosikymmeninä. Samat pienet leikkipaikat olivat nähtävissä muuttumattomina edelleen.
Siirtolapuutarhan alueella on paljon 60-luvun jälkeen rakennettuja mökkejä, ei näyttänyt olevan montaakaan meidän entisen ikäisiä mökkejä.
N.300 neliöiset palstat olivat pääosin hyvin hoidettuja ja täynnä rehevästi kasvavia entisajan perennoita.
Alue on perustettu viimevuosisadan alkupuolella 20-luvulla lapsiperheiden sosiaalisiin tarpeisiin ja on aktiivisessa käytössä edelleen. Paikka, kuten Tampereen muutkin siiirtolapuutarha-alueet, on hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Jos elämäni ei olisi niinkuin se on nyt, palaisin halusta päästä itsekin pikkupalstalle möyrimään.
Kiitos pääsystä lapsuuden muistoihin, nykyinen asukas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti