torstai 23. heinäkuuta 2015

JÄÄSKEN PUKUA TUUNAILEMASSA

Jo kaukaisina virkeyttä ja toimintaa täynnä olevina vuosina 80-luvulla ompelin itselleni Vuorelman tarvikkeista Jääsken kansallispuvun.

Vanha Rouva-äitimme -oli kotoisin Jääsken Kuurmanpohjan Hiirenmyllyltä. Synnyinseutu oli äidillemme sydänveressä ja silläkin kunnioituksella pukuni valitsin. Yhteiskäyttöä sille ajattelimme. Isänikin oli karjalajuurinen, Viipurista joten vahvat perimät sinne suunnalle perheessämme on. Puolison-herra Kukkaronkin suku on luovutetusta Karjalasta kotoisin.
Pukuani olen käyttänyt perhetilaisuuksissa: ylioppilasjuhlissa, rippijuhlissa ja muutamassa muussa juhlinnassa. Puku päällä olo on erityisen juhlava, jopa totinen karjalaisjuurisellekin naisihmiselle.

Nyt on tulossa Jääskipäivät elokuussa. Lappeenrannassa ne pidetään. 90-luvulla olimme juurikin Lappeenrannassa samaisilla päivillä sukulaisten kanssa. Silloinen iltajuhla vietettiin Linnoituksen alueella olisikohan ollut joku ratsuväen Casino? Korsuorkesteri siellä ainakin soitti tanssimusiikkia.
Me -Puoliso ja minä- jatkoimme illanviettoa paikallisessa yökerhossa, nuoria kun vielä olimme.
Yökerhon kadulta Puoliso löysi jonkun pudottaman paksun lompakon.
"Viedään tää poliisilaitokselle, kyllä sen omistaja sieltä saa." Siihen maailmanaikaan oli poliisilaitoksellakin yöpäivystys ja ovet auki.
Kulku laitokselle vei hautausmaan läpi. Taivaalla paistoi elokuinen täysikuu ja tunnelma keskiöisellä hautausmaalla oli unenomainen.
Muutamaa päivää myöhemmin Puoliso sai pikkupaketin ja kortin Lappeenrannasta:
                                                 Kortissa luki: "Oli enkeli maantiellä!"
                            Mukipakkaus kulkee vakiovarusteena edelleen auton varusteissa.

Tulevana viikonloppuna vietetään Rippikoululaisen juhlia meidän pihapiirissä. Se juhla ansaitsee kansallispuvun käyttöä kun sellainen kaapissa on. Vähän on puku käynyt ahtaaksi ja aiheutti tuunaustarpeen.
Jonakin yönä sitä intensiivisesti mietin kuinka sen saisin taas itselleni sopivaksi. Pyörittelin mielessäni tekotapaa ja silmäni ihan revähtivät auki kun oivallus iski mieleen. Liivihän on kaavoitettu ja ompeluohjeistettu niin, että kaikki kappaleet tehdään umpipussiksi. Sivu- ja olkasaumat ommellaan (käsin) levein saumanvaroin käyttäjälle sopivaksi. Tarpeen tullen niistä voi sitten päästää lisäleveyttä.
Minulla tuo mitta oli jo käytetty, joten jouduin tekemään kiiloja. Tein nekin umpipussiksi ja ompelin käsin sivusaumoihin. Kankaan kudoshan on sellainen, ettei pistot siinä näy.
Nyt liivi on sopiva, hame ei. Siinäkin on onneksi ylimääräiset laskokset laitettu vyötärönauhan alle, ja ne päästämällä saan hameenvyötärönkin sopivaksi.
Kiitos ompeluohjeita laatineet taitajat!
                               Puoliso-herra Kukkarokin sai tehtävän: kilpeni kiilloituksen.
Kansallispuvun 130-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna ja pukujen omistajia kannustetaan tuulettamaan pukujaan julkisissa tilaisuuksissa.

Omaani tuulettelen tulevana sunnuntaina Viljakkalan kirkossa ja kotipihan sukulaisjuhlassa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti