Viikko sitten aloittelin eteisen tapetointia ja sain sen siltä osin valmiiksi. Halusin eteiseen piirongin ylälaatikon. Sellaista meillä ei aiemmin ole ollut. Ja sellaisen pitää kuulua jokaiseen talouteen. Sieltä pitää löytyä kaikki tarvittava; aikataulut, avaimet, laturit ym tietämättä tarpeellinen esineistö. Piirongin ylälaatikkona on toiminut keittiön mikron alle sijoitettu vanerilaatikosto joka oli päällystetty eteisen entisellä tapetilla. Laatikosto kätki sisälleen lattialta löydetyt ruuvit, ylimääräiset kynät, kumit ja teroittimet, muinaisesta Tiimarista ostetut kirjekuorenavaajat, vanhat koiran matolääkepakkauksen kuoret, hillopurkkitarrat, erilaisia koukkuja, lastenlasten muinaisia legoja ja leikkiautoja, monet pienet korruptiolahjukset ja paljon muuta alle kymmensenttistä tilpehööriä, mitä nyt kukin käsistään jonnekin lykkää. Kaksi isoa karkkilaatikollista niitä oli kun laatikoston tyhjensin. Toinen samanlainen oli työhuoneessani. Sekin sisälsi monenmoista, etupäässä jo edesmenneitten puhelimien latureita ja kuulokkeita. Kierrätykseen menivät. Surutta.
Piirongin ylälaatikkoa kierrätysreissulla etsin ensin Kontista, ei löytynyt sopivaa. Paikallinen Jysk oli matkan varrella ja katsastin sen valikoiman. Sopiva löytyi, piti vähän käydä kotona mittailemassa josko mahtuu.
Yön yli nukuin ja tein päätökseni.
Puoliso -herra Kukkaro oli mukana kun piironkiani hain:
"Ei tätä, täähän on ihan rimpula tähän toiseen verrattuna."
"Mutta kun minä haluan tämän, tässä on oikeat mitat ja oikea väri!" (Kuvitelkaa näkymätön jalan poljenta.)
Puolison ehdottama oli kolme senttiä liian leveä ja siinä oli tumma kehys jota minä en halunnut.
Tässä se on. Juuri sopiva ja tarpeeksi piironginlaatikoita. Vielä täytyy poiketa Ikeaan -yksin- ja hakea sieltä juuri mittoihin sopiva pikkujakkara.
Ja väritykseen sointuva matto.
kaunis piironki ja peili.
VastaaPoistaMilloin nuo miehet ovat mei naisten ostoksia ymmärtäneet :))