UUPUMUS JA SEN TORJUNTA

Vietin eilisen päivän Kipsijalkaisen kanssa Hatanpään sairaalassa. Kyseessä oli kipsijalan tarkistus ja kontrolli. Kipsijalkainen on saanut? pitää kipsiä jo huhtikuusta asti. Pitkittynyt piina alkoi huhtikuussa, kesäkuun alussa poistettiin kuntoutuneesta nilkasta kipsi ja jo seuraavanan aamuna tapahtui uusi kömmähdys ja samasta nilkasta löytyi uusi murtuma. Uutta kipsiä lääkäri suositteli pidettäväksi 10 viikkoa. Nyt olikin toinen lääkäri, joka meitä kuulutaan päätteli, että tukilasta riittänee kun potilas ei ole enää aktiivinen kävelijä.
Siinä kävi kuitenkin niin, että uusi kipsi oli ehditty jo laittaa. Poislähtiessämme mainitsin, että nyt on kahvikupillisen paikka kyytiä odotellessa. Kahvilasta meidät löysi kipsaajahoitaja ja pyysi palaamaan takaisin hoitohuoneeseen. Olin jo taksin tilannut ja kipinkapin sitä perumaan.
Uusi kipsi poistettiin ja jalkaan tuli tukilasta, helpottaa potilaan oloa huomattavasti.
Aikataulumme petti pahan kerran, kuljettajakin ajoi päätepaikkamme ohi, onneksi emme olleet moottoritiellä ja kotiuduinkin vasta myöhäisellä iltapäivällä.

Siitä seurasi se, kun olin päivän saanut olla lehmänhermoinen, että olin toimintatarmoa täynnä. Olin edellisenä päivänä käynyt yläkaapilla ja sain tapettikassin silmilleni. Sitä korjatessani sain oivalluksen: tapetoinkin eteisen uudelleen. Viime viikolla maalattiin Hymyn raapimat eteisen ovet.
Vanhan tapetin olin laittanut muutama vuosi sitten, nyt se pomppasi liikaa silmilleni ja halusin sen vaihtaa.

Tapetin jämillä päällystin puisen arkun, lampunvarjostimia ja pikkulaatikostoja. Ne saavat jäädä ennalleen, mutta tapetin poistan.
Uuden tapetin löysin pudonneesta kassista. Ajattelin ottaa tapetoinnin omaksi projektikseni, mutta toisin taas kävi, apumies/työnjohtaja säntäsi neuvoillaan paikalle.
Kun käytin suorakulmaa, sain kommentin:"Mitä sää tollain, eihän sitä noin mitata!" Minulla kun sattuu olemaan vähän luovempi tuo työskentelytapa. Ja sitten sainkin taas seisoskella työn ääressä tumput suorassa.

Työpöytänä oli keittiön pöytä ja yhtenä apuvälineenä sahanterä.

Leikkuhommat tuli tehtyä illalla ja aamulla aloitinkin tapettien seinäänlaiton. Se kävi sujuvasti, puoliso kun oli omissa töissään kylällä.

Viimeistelytöihin sain apua, en osaa käyttää naulakompressoria -vielä.

Hankaluuksilta en kokonaan välttynyt: nyt on jalat maitohapoilla kun kiipeilin moneen kertaan keittiötikkailla. Lyhytjalkainen kun olen, astuin muutaman kerran keittiötikkaitten toiselta askelmalta alas ja hamekin repesi.  Samainen hame oli päälläni kun kiipesin tikapuita pitkin ulkovintille mattoja viemään. Silloin sen ymmärsin nostaa vesirajaan asti, onneksi Puoliso ei sitä havainnut. Tai valitettavasti!

Nyt on eteisen osatuunaus tehty, kalusteita pyörittelen vielä.

Tapettirullia vielä jäi, mutta huoneet loppuivat kesken.