tiistai 11. elokuuta 2015

KOIRANIKÄVÄ

                  Toukokuussa menetimme melkein 9 v berninpaimenkoira Hymyn pilvien toiselle puolelle.

                                                 Ikävä ei ole hellittänyt meidän huushollissa.
Nyt ei kukaan ole kotiintullessa vastaanottokomiteassa paukuttamassa häntää eteisen seinään. Siitä ovat maininneet perheenjäsenetkin.

Kompostikin on täyttynyt odotettua nopeammin.
Pöydänalustakin on nykyään jopa eläväinen kun vuosikaudet totuttiin, että nopsasti sieltä pudokkaat ja syömäjäännökset hävisivät.
Eikä jääkaapin oven avaus tuo hiipivää karvakuonoa odottamaan herkkupaloja anovalla katseellaan.

Koiralenkkivaatteet ovat olleet koskemattomina vaatekaapissa -toukokuusta asti.
Pannat, turvavaljaat ja vetovaljaat ovat tallessa kaapin ylähyllyllä.

Automatkoilla Puolison kanssa puhetta tulee joskus ylläpidettyä vakuuttelulla:
"Ei kai me enää  koiraa oteta ja jos vaikka otettaiski niin se ei vois olla muu kuin berninpaimenkoira."
" Emmääkään vois muuta rotua ajatella."
Ja taas ollaan miettivässä hiljaisuudessa kymmeniä kilometrejä.

Näitä samankaltaisia keskusteluja käydään yhä toistuvammin.
Ehdoton ei on kuitenkin jäänyt keskusteluissa taka-alalle.
Kun jäimme olemaan ilman koiraa, ajattelimme, että voimme vaikka matkustella ja tehdä kaikkea mukavaa.
Ja kattia kans`.
 Missään ei olla entistä enempää kuljettu. Olo ja elo on käynyt  tylsemmäksi kun poikien lapsetkin ikääntyvät ja vähentävät mummolakäyntejään omien menojensa takia.

Netistä olen salaa katsellut odotettavia pentueita.
Vakuutuksistakin olen ottanut selvää, aiemmin meillä ei lemmikkivakuutusta ollutkaan.

Uuden bernin hankinnan estelyä olen vakuutellut itselleni, ettei valistunut kasvattaja enää vaativaa koiranpentua seitsenkymppisille myy.
Onko näin?

Onneksi bernipentueita ei näytä tällä hetkellä montaakaan olevan myynnissä.
Jospa haikailu uudesta bernistä lieventyisi syksyn mittaan.

Hymy meille otettiin  kun edellinen Berry-berni menehtyi 7,5 vuoden ikäisenä 2006 elokuussa.
Olin jo eläkepäivillä kotona, Puoliso teki vielä teki työrupeamaansa ja oli viikonloppuisin ja iltamyöhällä työpaikoillaan. Halusin uuden koirakumppanin seuralaisekseni yksinäisille illoille. Ja muutenkin.
Hymy tuli meille syyskuussa 2006. Siitä on muistelut Hymyn tarina-blogeissa toukokuulta.


                                                                    Pentuikävä!

1 kommentti:

  1. Ei se ikävä hellitä, etenkin Puoliso on jäänyt kiinni isännän ja koiran yhteisiin rituaaleihin, hänhän jo v -99 teki aloitteen koiran hankinnasta. Kuinka teillä kävi, otitteko uuden pennun?

    VastaaPoista