sunnuntai 30. elokuuta 2015

UKKOSPILVEN VÄRISTÄ

Eilen käytiin Puolison kanssa kylällä tai naapurikaupunkihan se. Oli taas urheilukaupan telttamyyntitapahtuma ja sieltä Puoliso katseli itselleen talveksi varusteita. Ja ostikin sopivat. Minä kun en urheile, niin ostopakkoa ei syntynyt.
Poislähtiessä Puoliso bongasi ehkätuttunsa ja kirmaisi perään katsomaan ja yhyttikin luulemansa, vanhan kouluaikaisen kaverin. Autonavaimet ennätti minulle jättää.
Istuin ja odotin kärsimättömänä kun näillä koulukavereilla näytti juttua riittävän, kuulumisia puolin ja toisin kuudenkymmenen vuoden ajalta.
Olin jättänyt uuden Lumiani kotiin ja sitä harmittelin. Olen sen hankkinut juuri näitä parkkipaikoillaodottamisia
virkistämään.
Käsiäni siinä hameenhelmassa pyöritellessäni sainkin oivalluksen: en ostakaan tänään oksasaksia vaan poikkean Eurokankaassa kun se samoilla kulmilla oli.
Vihdoin se koulukaveri ja Puoliso saivat elämänkertansa toisilleen selvitettyä ja niissä höyryissä sain kangaskauppareissun itselleni. Nyt oli Puolison vuoro istuskella ja odottaa.
Olen ostanut jo lähes kymmenen vuotta sitten yhden luottovaatteen: NP:n ukkospilvenharmaan farkkuasun. Ostin sen alennusmyynnistä, sekin hinta oli mennä jo yli sietorajan.
                                                                    Näin se on eestä
                                                                  ja näin se on takaa.
                                         KappHalista löysin siihen samanväriset istuvat farkut.
Vaate on pelkistetyn yksinkertainen pienillä yksityiskohdilla, todellinen mielivaate. Mutta: näiden kymmenen vuoden aikana olen onnnistunut kasvamaan C-kupista D:hen joten epämukavaa ahtautta on todettavissa jakun yläosassa. Samantyyppistä uutta asua en ole onnistunut löytämään.
Siispä: teenkin itse uuden, samanmallisen.
Eurokankaasta löytyi oikein mustanmusta joustofarkkupala ja siitä pitäisi saada syntymään uusi luottovaate koristuksineen päivineen.
Kiva musta pitsikangaskin kassiin löytyi. Myyjä antoi varoituksen sanoja: "Musta farkkukangas päästää uutena väriä." Hyvä muistutus etten istu yönmustan V-70-kymppiseni valkoisille istuimille tai ystävän valkoiselle nahkasohvalle.

Jokasyksyinen Karjalan Apu-keräys on  tulossa ja pidin kaappientyhjennysiltapäivän. Monta laatikollista tavaroita ja vaatteita taas kertyikin.
Samalla pakkailin kesävaatteita talvisäilytykseen. Siinä tuli tuumattua, että on aika väritön tuo vaatekaappini sisältö, enimmäkseen harmaata, mustaa ja musta/harmaa/valkoista. Ja sateenjälkeisenmaantiekuranväriä.
                       Kuten tämä mohairjakku myssyineen. Hame ja pusero ovat kuranväriset.

                                             Me jotkut vain olemme tällaisia, värittömiä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti