MUISTIN PITUUS, 10 KILOMETRIÄ

Viikolla alkoi odottamani valokuvauksen alkeiskurssi. Uuden kamerani käyttöönopastusta ja valokuvatermejä halusin oppimaan. Kuvia olenkin ottanut ihan omatoimisesti, mutta tarkoitus on syventyä valokuvamaailmaan syvemmin.
Omatoimisesti sain kameran sellaiseen tilaan, että se lukittui ja kun sen sain auki kamera kysyi "alustetaanko" ja minä tietenkin vastasin "kyllä" ja niin poistui kaikki ottamani kuvat...
Onneksi olin ne jo tallentanut tietokoneelle.

Samalla kurssilla oli entinen työkaveri, muistin hyvin kaiken yhdessäkoetun ja kahvipöytäkeskustelut yli kymmenen vuoden takaa mutta: kuka hän on?

Koko kotimatkan sitä pohdin ja kotipihassa, kymmenen kilometrin päässä muistin: Liisa, Liisahan se!

VÄRIKÄSTÄ SATOA

Tänä kesänä tomaatit kypsyvät näköjään hitaasti. Määrää on ihan kohtalaisesti, mutta kasvu on epätasaista. Samassa varressa on isoja ja pieniä sekaisin. Olen tottunut tomaateissa tasalaatuisuuteen ja -kokoisuuteen. Nyt olen saanut tottua vaihtelevaisuuteen. Keväällä kylvin montaa erilaista uutuutta ja pari tutumpaakin lajiketta.
Tarjottimella kypsymässä mustaa, vihreää, keltaista, tavallista runko-, luumu-, pensas-, raidallista tomaattia.
Kasvihuoneissa on tulollaan vielä runsaasti tomaattisatoa.

Tämänkesäisen kokemuksen perusteella taidan pitäytyä tavallisessa Tanskan viennissä tai Moneymakerissa. Ne ovat tehneet minun hoivissani aina runsaan ja maukkaan sadon. Epäonnea kasvatukseen taisi tuoda tuo kylmä kesäkin.

Takapihan kasvimaalle kylvin keväällä yhden pussillisen porkkanoita. Viiden kilon sadonkorjuupussi niistä täyttyi. Hyviä olivat. Takana kurkistelee fenkoli, mangoldi ja purjo.

Jos pääsen vielä hyvään puutarhavireeseen saatan kylvää nyt syksyllä pussillisen porkkanan ja palsternakansiemeniä kevättä odottamaan. 

Talvivalkosipulitkin istutan piakkoin.

Tässä jo pohdinkin onko minulla innostusta kasvimaanhoitoon tulevana keväänä.

Tarpeet ovat jo niin vähissä. 

Eikä tuosta kunnostakaan niin tiedä vaikka kaikenlainen puutarhanhoito on mitä parhainta mielen ja ruumiinkin virikettä.

Mutta ei se hyvä mieli paljon taida auttaa jos on juuttunut jäykkien polviensa kanssa polviasentoon kukkapenkkiin nyrkit kyynärpäitä myöten mullassa eikä omin avuin pääse ylös.

Kokemusta on.

KUKKAPUSKIA JA SADONKORJUUTA

Alkaa se tämäkin kesä olla lopuillaan. Syksyinen sumu peitti kotimaiseman suunnuntaiaamuna.

Olemattomat sadot kasvimaalta on jo kerätty. Siikliä istutin viiden kilon verran ja nyt ne komeat mukulat onkin syöty. Kasvatin ne hyvässä hiekkamullassa, mullitin  ruohosilpulla.

Näitä mansikantaimiakin olen ruokkinut ruohosilpulla ja kas kummaa, niistä on tullut viisilehtisiä!

Talvivalkosipulin kukkavarret nyökyttelevät myös ruohosilppukatteen alla.

Talvivalkosipuli teki ison ja hyvälaatuisen sadon. 

Porkkanat saavat olla maan uumenissa vielä tovin.

Fenkoli ei levinnyt tyvestään niinkuin olisi pitänyt. Varsia olen lisännyt keitoksiin ja paistoksiin mangoldin ja porkkanan kaveriksi. Kivan kirpakka maku niistä lehdyköistäkin on irronnut.

Kukkapuskat antavat parastaaan mehiläisille, perhosille ja muille medenkerääjille.

Neitoperhot ovat palanneet isona parvena, eräänä lämpimänä iltapäivänä niitä parveili yli kymmenen yksilön joukko kukkapuskissa.

Kaunopunahatuissa perhoset viihtyvät pitkään.

Liljoihin perhoset eivät asetu.

Kun työntää nokkansa liian lähelle tiikerinliljaa saa hienot mustat juovat nenänvarteensa- tietämättään.

  

Hortensia antaa illan hämärässä valoisuutta kesäkatoksen nurkalla.

Yksi syksyinen toimi kesti yhtäjaksoisesti kolme päivää.

Uima-altaan tyhjennys ja talviteloille siirto on aikamoinen rupeama kun se puhtaana ja kuivana varastoon viedään.

Hyvinpalvellut tramppakin pääsee talveksi lämpimään suojaan.

Aiemmin se on saanut olla kesät talvet paikoillaan, mutta nyt on suunnitelmissa, tosin vasta ajatushautomossa, isojen puiden kaato trampan ympäristöstä.

Olen leikellyt ja silpunnut ison määrän puskia matalaksi eri puolilla pihaa. 

Tuijatkin kaipaavat karsintaa ankaralla kädellä, apumieheltä kun olen mielipidettä kysellyt on vastauksena ollut: "Ynh." Nyt senkin kuulin.Voi harmi.

Itselläni tuo ajatushautomo aktivoituu näin syksyisin: vieläköhän seuraavana syksynä näitä kanniskelen ja siivoilen?  

Ei, en ajattele mitään dramaattista, kunhan haaveilen näistä hommista luopumista.

 Joko jo tulevana vuotena?

JO KUULUU

Sain uudet kuulokojeet, vihdoinkin. Jo elämä olikin yhtä "Mitä?" "Anteeksi, en kuullut?" "Voisitko toistaa?"
"Ymmärsinkö nyt oikein?"
Keväällä kävin tarkistuttamassa kuuloni ja alenemaahan siinä todettiin. Uusien kuulokojeiden odotteleu kesti melkein puoli vuotta.

Nyt on ääntä, jos minkälaista, ympäristössä. Ulkonakin kuulee jopa ampiaisten pörinän ja lintujen viserryksen.

Tässä päivänä muutamana kuljettelin Puolisoa-herra Kukkaroa johonkin tapaamiseen ja kotimatkalla ihmettelin jatkuvaa pulinaa viereiseltä penkiltä. Puolisohan se siinä minulle jotakin höpötteli. Aiemmin en ole juttuja noteerannut, en ehkä ole kuullut, mutta nyt oli pakko kun ne kuulokojeen kautta kuulluksi tulivat.

Muutoksia meidän yhteiseloon on jo syntynyt. Nimittäin: meillä (lue minulla) on ollut tapana tehdä ehdotuksia yhteisistä asioista ja toimista etenkin pihapiirissä. Olen tuonut ajatukseni julki ja kun en ole kuullut vastausta, niin olen olettanut, että oma ehdotukseni on läpäissyt Puolison vastahankaisen seulan. Ja jos olen ehtinyt toimeen tarttua niin olenkin saanut kuulla: "Mitä sää tollain, eihän sitä noin pitänyt tehrä jne..." Lopputulema kuitenkin useimmiten on ollut, että minun mallini toteutetaan kun muutakaan ei enää voi. Kun en ollut kuullut vastalausetta.

Nyt ei siihen enää voi vedota.

Kuulen jo kuiskauksenkin.