lauantai 31. tammikuuta 2015

MUISTOTILAISUUDESSA



Tänään oli hyvästijättöpäivä viimevuoden lopulla poisnukkuneelle serkkupojalla.

Äitimme olivat sisaruksia ja nyt tästä sukuhaarasta meitä on enää jäljellä kaksi serkkua ja omat sisarukseni.

Jossakin lapsuutemme ja nuoruutemme vaiheissa kanssakäymisemme oli tiivistä, aikuisina tapaamisia oli merkkipäivien ja muistotilaisuuksien puitteissa.

Serkuilla on suuri merkitys elämänkierrossa. Samaa tunnetta toivon omien lastenlasteni kantavan omien serkkujensa olemassaolosta.

Muistot ovat kultaa.

Tuli ikävä.

MATKAPÄIVÄ

Matkustin tänään Tampereelta Helsinkiin muistotilaisuuteen julkisilla kulkuneuvoilla.
Menomatkan tein junalla.
Olin varannut itselleni pientä puuhaa matkalle. Eilen illalla aloitin kutomaan "kaksi sukkaa samanaikaisesti kärjestä aloittaen". Onneksi jo eilen. Junassa työn aloitus olisi ollut epätoivoista. Aiemmasta kaksi sukkaa jne. opettelustani on jonkin aikaa, eikä aloitus ensimmäisellä kerralla oikein onnistunut. Ei toisella eikä kolmannellakaan kerralla. Neljäs aloitus jo onnistui ja sain sukat hyvään alkuun. Jossain vaiheessa langat olivat menneet sykkyrälle ja Lempäälästä Toijalaan selvittelin niitä.
Sanovat nuo paljon kutovat, että tämä "kaksi sukkaa jne pyöröpuikoilla on nopea ja helppo tapa kutoa sukkia. En tämän kokemuksen perusteella ole aivan samaa mieltä. On tuo pitkän pyörön veteleminen melkoisen tylsää. Matkakutimena menettelee, ei tarvitse harmitella puikkojen putoilua.

Muistotilaisuudesta palasin taksilla Kamppiin. Toinen Poika tuli tyttäriensä kanssa minua tapaamaan.
Käytin tytöt Burgerilla, muuhun ei ollut aikaa.

Paluumatkalle olin varannut matkan Onnibussilta. Ihan kokeeksi matka sujumisesta. Lippu Helsinki- Tampere maksoi 11€, eli kympin vähemmän kuin junalippu.

Alkumatkalla yritin taas jatkaa sukkienkutomista, mutta Keimolan jälkeen kuljettaja sammutti valot ja pimeydessä ei kutominen onnistu.
Takanani istui miesporukka, aika monta äänistä päätellen. Samoista harrasteista tai työpaikasta. Äänekäs puheensorina alkoi Kiasmalta ja päättyi Tampereelle. Puhenuotista päätellen joukko oli lähtenyt alunperin Ylöjärvi-Ikaalinen väliltä. 
Edessäni istui neitokainen läppärinsä kanssa ja katseli koko matkan "Täydellisiä naisia". Sain katsella samaa ohjelmaa ikkunan kautta. Tekstiä siinä ei ollut ja jos olisi ollut se olisi näkynyt nurinpäin. Pelkkää kuvaakin seuraamalla juonet selvisivät.
Jossain vaiheessa matkaa avasin oman tablettini ja luin muutaman kymmenen sivua Tuomas Kyrön "Mielensäpahoittajaa". Enempää en jaksanut. 

Matkat sujuivat hyvin, vaikka matkan  aihe olikin surullinen.

Kotoinen kuljetuspalvelukin toimi: Puoliso haki minut Hakametsän pysäkiltä.



torstai 22. tammikuuta 2015

KORUJA JA KULTTUURIA

Tehtiin koirani Hymyn kanssa hikeä ja sykettä nostattavaa umpihankilenkkiä takapihalla, kestoltaan kokonaisen tunnin ja pituudeltaan kilometri. Huh, huh.
Olen pari päivää potenut pientä polvivaivaa, ja ajattelin, että en ainakaan liukastu kun mennään umpihankeen eikä koiraakaan tarvitse pitää hihnassa.
Polvivaiva alkoi kun päivänä muutamana tehtiin potkukelkkalenkki liukkaalla ja lumisella tiellä. Oli liiaksi vauhdin hurmaa. Ja kivaa. Koirasta ja minusta.
                                            Talvinen aurinkokin jo paisteli naapurin metsän takaa.

Maanantaina kävin taas omalääkärillä vuotuisessa terveystarkastuksessa. Tammikuun käynti on sopivasti syntymäpäiväni aikoihin. Nyt tuli vuosiksi 69., seuraavaksi sitten tasavuodet.(Mihin se aika on kulunut, vasta äskettäin oli nuori tyttö?!)
Joulukuussa otettiin verikokeet.Vain kolesteroliarvot olivat sillä huonommalla puolella, ruokavaliolla arvot eivät pysy paremmilla lukemilla, joten aloitan kokeeksi kolesterolilääkityksen. Muuta vähäistä lääkitystä vähennettiin edelleen.
Lääkärissäkäyntejä viime vuotena tavanomaista tammikuun käyntiä lukuunottamatta ei ollut muita. Olen tyytyväinen.

Meillä- Puolisolla ja minulla- on meneillään joulukilojen karsintakuuri ja se onkin tekemässä tepposiaan  (vai kepposiaan?
On tullut ylimääräistä energiaa hävitettäväksi asti.
Puoliso on käyttänyt sitä WC:n katon uudistamiseen. Alkuperäiset tummentuneet laudat peitettiin valkolakatulla panelilla ja valaistus upotettiin lautojen lomaan. Aiemmin on uusittu kokopeiliset yläkaapit, ne ostin Ikeasta.
 Puoliso oli pukenut maaliset remppavaatteet päälleen ja siitä paikasta Hymy alkoi läähättää ja paeta selkäni taakse turvaan. Paniikki lisääntyi kun kompressori tuotiin sisälle.
Me- Hymy ja minä- linnoittauduimme perähuoneeseen katselemaan tallennettuja filmejä.

Oman energianpurkuni olen siirtänyt koiran kanssa ulkoiluun, pikkuhuoneeni siivoukseen ja tietenkin käsitöihin.
Nyt olen innostunut virkkaamaan Afrikankukkalappuja, valmiina on 120, vielä on tulossa 80. Iltaisin saan niitä tehdyksi 20.
Korujakin pitäisi saada taas tehdyksi, korutyöt ovat olleet paitsiossa yli vuoden. Tänään kävin hakemassa muutaman pussillisen helmiä omalta kylältä HELMIQ;lta. Kaikenlaista tarjontaa oli vaikka kuinka paljon, ostin tilausteni lisäksi vain muutaman punaisen kristallin ja ensi joulunaikaa varten tähtipohjia. Kun halvalla sain.

 Kirjan ostin alemyynnistä OMPELIJANMAAILMASTA kun hain ompelukoneen puolia. Kirja minua taas innosti näihin korutöihin. Näin joskus kuvan kaulanauhasta, joka oli koottu turkoosinvärisistä ja ruskeista helmistä, ja nyt sen aion toteuttaa. Nämä ovat "turkoosit" ovat värjättyjä howliitteja.
Jonkunverran noita helmiä ym on tullut väkerrettyä, joka päivä niistä joku setti onkin kaulallani. Puukoruja käytän neuleitten kanssa, muita sitten muulloin.
                 Yksi lempikoruistani on nahkanauhaan ja puuhelmiin ripustettu vanha vyön solki.
                                          Neuleasukoru parhaimmillaan. Mielestäni.

Nykyään noita edustus- tai muitakaan menoja missä voi koruja käyttää on aivan liian vähän.
Tänään menen kylän entiselle lukiolle elokuviin, siellä näytetään "Eila, Rampe ja Likka".
Puolisokin lupasi lähteä kulttuuria katsomaan.
Minä tarjoan tämän huvituksen.




torstai 15. tammikuuta 2015

KUN HALVALLA SAIN

Me, jotka asumme taajaman ulkopuolella, jäämme lähes täydelliseen mainospostipaitsioon. 
Posti tuo enää City-marketin, K-kaupan ja Bauhausin mainokset kerran viikossa. Pohjanmaalainen Ykköset -lehtikin tulee ilmaisjakeluna viikottain. Sen tarjonta ei oikein meikäläistä koske, on hiukan turhauttavaa lähteä tarjousten perään parinsadan kilometrin päähän.
Taajama-asukkaat kuulemma saavat mainospostia pilvin pimein. Minä, joka olen ahkera lehtien lukija ja selaaja, olen hiukan harmissani tästä paitsiosta.
HobbyHall:kin oli laittanut tänään ohuen kuvastonsa tulemaan. Vuosikausiin en ole sieltäkään mitään ostanut.

Tänään tuli City-marketin mainoslehti ja sitä aamiaisella selatessani vahingossa hoksasin lankatarjouksen: Rose-mohairia myytiin 1€ kerä, normaalihinta n 2,5€. Puolisolla oli taas asioita kylälle ja minähän hyppäsin kyytiin.
Lankalaarissa oli muutamia värejä, kelpuutin vain mustan ja valkoisen. Vertailin tuote-erien numeroita kun mielestäni eri laatikoiden langoissa oli pieni ero. Ja olihan se ero: toisen laatikon erät olivat harjatumpia, ja toisen kierretympiä. Olisi ollut harmittavaa, jos valmiissa esim. valkoisessa neuleessa olisi ollut suunnilleen samanvärinen, mutta kuitenkin hiukan poikkeava osio.
Vielä en tiedä mitä näistä langoista saan valmistumaan, odottakoon kopassa inspiraatiota.
Kauppakeskuksen Tigeristä ostin pari hilelankaa 2€ kerä.
Ja käsityölehden, olikin tällä kertaa monipuolinen lehti sisällöltään, paljon yksinkertaisia asusteita ja virkkausmalleja.

Lidlkään ei enää lähetä mainoksiaan meille peräkulmalaisille.
Juomavarastoa piti täydentää ja poiketa Lidlissä. 
Tavarapöytiä kierrellessä satuin pitelemään pahvilaatikkoa jossa oli jumppapallo -halvalla.
Selkäparkani on joskus heikossa kunnossa jos istuskelen pidempään tietokoneella.
Ovat nuo fysioterapeutit maininneet, että jumppapallolla istuskeleminen auttaa ristiselän alueen verenkiertoa joka taas helpottaa selän rentoutumista.
Koululaisillakin pallolla istumista koulutuntien aikana on tutkittu ja hyväksi havaittu.
Nyt kirjoitan tätä juttua pallon päältä.

On rento olo -toistaiseksi.

tiistai 13. tammikuuta 2015

PIENEN POJAN KASTETILAISUUDESSA

Veljen tytön perheeseen syntyi lokakuussa poikavauva.
Sunnuntaina oli kastetilaisuus.
Lielahden kirkossa on kaunis alttari.

Tarpeellista rekvisiittaa saa tuore mummu vartioida.

Kastepappina oli tuoreen papan lapsuudenystävä, rokkipappi Tarvo Laakso.
Tarvo laulatti yleisöä tapansa mukaan kitaransa säestyksellä.
Pieni päivänsankari oli tästä niin hämmästynyt, että pari kertaa meni suu mutrulle, mutta ei sen enempää kommenttia pieneltä tullut.

Oliveriksi poika kastettiin.

Vierasjoukko oli runsas, oli nuoria ja varttuneempaa väkeä. 
Muutaman vierasperheen nuoria olen tuntenut heidän koko ikänsä ajan. On mukava nähdä heidän kehittyneen vauvoista nuoriksi aikuisiksi. Vieläkin käyvät vanhempiensa kanssa kummiperheensä juhlatilaisuuksissa.

Oma asemani näissä juhlissa oli olla isotädin asemassa. Isotäti olen neljälle muullekin lapselle.
Omasta lapsuudestamme sisaruksilleni ja minulle on jäänyt mukavat muistot omista isotädeistämme. Heitä oli kolme naimatonta sisarusta ja kesäisin he kävivät perhettämme tapaamassa.

Onnea pikkuperheelle, t, isotäti

NENÄNVARTTAKATSELUA VÄLTTÄÄKSENI

-tein lumitöitä.
Aamulla pöydällä minua odotti kirje, suklaarasian kanteen kirjoitettu.

Puoliso oli lähtenyt työkavereiden kanssa tiedonanto/jakamistilaisuuteen Kiljavalle varhain aamulla.
Kirjeen ensimmäinen lause tuli todeksi kun katsoin ulos ikkunasta.

Toinen viesti olikin enemmän salakieltä minulle, yli 40-vuotta autoilleelle. Päätin ohittaa viestin.

Olin saanut vapaapäivän omille menoilleni. Oli tärkeä hankinta: ompelukoneen puolia. Sekä muutakin vapaata kiertelyä itse valitsemissani paikoissa. 

Tein kierroksen Palavakassa ja Eurokankaassa Lielahden suunnalla. Puolia ei löytynyt. Ompelumaailmassa Pispalassa niitä oli, mutta vääränlaisia. Saan loppuviikolla. Hyvä.

Ehjille puolille tuli tarvetta kun eilen korjasin Puolison lempiarkitakin (yli kymmenvuotiaan) vetoketjua. Sen paikalleesaamiseen tarvittiin monta vaihetta:
1.Puoliso:"Voiks tän vetoketjun korjata tai laittaa uuden, on tää vähän vaikee."
Minä: " Ei tää niin kamalan vaikee oo, eiköhän se onnistu, ratko se entinen pois ja mittaa minkäkokoinen ketju tarvitaan."
2. Puoliso ratkoi vetoketjun irti.
3. Kauppareissulla ohjeistin Puolisoa Eurokankaaseen itse ostamaan vetoketjua. (Minä puikahdin samalla Eurokankaan peränurkkaan palalaareja penkomaan.)
4. Puoliso ohjeisti minua vetoketjun ompelemisessa: "Tikkaa se ketju ensin langalla kiinni näin ja näin (viittomia) ja sitten vasta ompele koneella."
Oli hyvä, että sain ohjeita, vastahan olen ommellut vaatteita vähän yli 50 vuotta.
Ohjeistettu ompeleminen toimi ja vetoketju saatiin paikoilleen.

Puoliso oli ennen aamullista lähtöään ehtinyt vähän lapioida lunta auton takaa.
Kauppareissun jälkeen minullakin sattui olemaan ylimääräistä virtaa ja päätin tarttua kolaan ja vähän siirrellä utulunta sivummalle.
Viimetalvena en tehnyt yhdenyhtäkään kertaa lumitöitä. En paljon muinakaan talvina.
Naapureilla on lumilingot apuinaan, meillä ei, vain pari kolaa ja minun itselleni ostama lumentyönnin.
Koirakin pääsi lenkin jälkeen omiin lumitöihinsä. Paras leikki näyttää olevan kuononupotus pehmeään lumikasaan.

Tunnin sain kulumaan lumitöissä, kaupunkihepeneissä, ei haitannut tahtia.

Nyt ei tarvitse odottaa Puolison nenänvarsikatsetta tekemättömistä töistä.

Kivaahan se oli kun ei sattunut mitään kremppaakaan olemaan.

maanantai 12. tammikuuta 2015

"EI VILLASIA, EI VILLASIA"

-parkaisi Emmi 5,5 v kun tarjosin kutomiani lapasia pihaleikkeihin.
Minun on tehnyt mieli kutoa tälle äitinsä kautta Lapin tytölle sellainen vanhahtava revontulipusero, mutta taidan odottaa pikkuneidin mielen muuttumista ennenkuin aloitan suurtöisen villapaidan neulomisen.

Ensimmäinen Poika oli kuopuksensa kanssa vapaapäivien vietossa mummilassa (oikea syy taisi olla Kuplan renkaiden kauppaaminen, ne kun olivat meidän varastossa.) Nopeasti menivätkin, hetimiten ilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Nyt on taas tilaa varaston nurkassa.

Siililapasetkin kuulemma pistelivät.
Siililapasia olen kutonut aiemminkin.
Tämä satsi kelpasi lapsille edellisen joulun aikaan.

Vihdoinkin saatiin lumipeite meidänkin kulmille. Takapihalla ei ollut sopivaa pulkkamäkeä lasketteluun. 

Enemmistölapsijoukon ollessa pulkkamäki-iässä teki Puoliso isosta kaapelikelasta ja vesivanerista lapsille muhkean liukumäen. Naapurit sitä naureskelivat. Liukumäki oli ahkerassa käytössä monta kesää ja talvea. Kesäisin siitä pojat laskettelivat pyörillä ja muovimopoilla. Tietysti -pojat.

Kotitie oli liukas ja luminen, otettiin Hymy, laitettiin valjaisiin ja tyttö pulkkaan. Hymyllä oli niin kova into vetämiseen, että tyttö putosi muutaman kerran kyydista ja siihen sekin ilo piti lopettaa.
Kävelyretki tehtiin kaadetulle koivulle, siinä viivähdettiin tovi.
Kelpaa tuo kantokin kiipeilypuuksi ja pikkulenkin kääntöpaikaksi.

Edellisenä viikonloppuna käytiin taas pikavisiitillä Espoossa Toisen Pojan perhettä tapaamassa. Serkkutyttö Tilda oli juuri ennen vuoden vaihtumista täyttänyt viisi vuotta.
Prinsessamekko käytiin yhdessä ostamassa.

Kotimatka Espoosta tehtiin sankassa lumimyterissä, ei ole enää ikäihmisen lempiajelukeli. 

Täytynee vastaisuudessa vahtia sääennusteita tarkemmin.

Tai matkustaa julkisilla...