YHTEENOTTO JA MUITA HUOMIOITA

Olin asioilla kauppakeskuksessa ja kuin sattumalta myymälän kuulutuksesta olin tunnistavinani tutun rekisterinumeron. Pyysivät INFOON.  Menin, ja koskihan se ( Puolison- herra Kukkaron autoa) juurikin minua. Vartija sitten saattoi minut autolle, jossa vanhempi (ikäiseni) herra jo odotteli. Silminnäkijä oli nähnyt kun olin kolhaissut toisessa ruudussa ollutta autoa. Siitä minulla ei ollut minkäänlaista havaintoa.
Nythän on niin, että olen toivoton yhdellä kerralla  onnistuneesti pysäköija. Nytkin ajoin ruutuun ja poisnoustessani huomasin, että olin vallannut kaksi ruutua. Ei kun korjaamaan. Ensin peruutin ja käänsin ja onnistuin sivulla ollutta autoa varoen saamaan autoni suoraan ja viivojen väliin.
Yhteenotto oli kuitenkin tapahtunut.
Siinä sitten tarkastimme vaurioitamme kahden kauppakeskuksen vartijan tukemana.
Vaihdoimme tietojamme ja otin kuvia todisteeksi autoista, yhteystiedoista (oli kirjoitettu lottolappuun) ja annoin oman käyntikorttini "uhrille".

Ymmärsin heti "uhrin", vanhemman herran, huolen uudehkon autonsa naarmuista, todellisuudessa ne olivat juuri silmin havaittavia, mutta naarmuja kuitenkin. Oman auton kolhut saatiin pois kurat pyyhkimällä.

Me vanhempi väki kun nykyään hankimme automme oletamme sen olevan viimeisemme ja pienetkin kolhut ja raapaleet kismittävät. 

Ymmärrän sen kun tässäkin taloudessa on "tätä piretään sitten kauan" henki.

Vaikka olenkin kehno pysäköijä olen ajokorttini aikana saanut aikaan  -70-luvulla- yhden peltivaurion- aika ison kuitenkin.

Siinä kävi niin, että olin menossa helmikuun hangilla kylän koululle jumpalle, päälläni vain jumppa-asu ja turkki kun se tapahtui.

Tiet oli aurattu kapeiksi ja lumivallit olivat korkeita. Tien reunaa käveli joku rouva ostoskassiensa kanssa ja väistin autolla keskemmälle. Samaan aikaan sivutieltä tuli auto ja törmäsi autoni vasempaan kylkeen. Poliisithan siihen kutsuttiin ja kova pakkanen kun oli vaati poliisi: 

"Myöntäkää  vaan rouva syyllisyytenne!"

Parin päivän kuluttua sain kutsun paikallisen ylikonstaapelin juttusille. 

"Kyllä tässä nyt on tapahtumassa oikeusmurha." 

Ylikonstaapeli oli tutkinut "Liikkuvien" laatimaa raporttia ja oli sitä mieltä että en ole syyllinen. Todistajatkin löytyivät.

Auto kyllä sai pahat vauriot, mutta vakuutus, kun syyllinen muuttui, korvasi vahingot.

Tänään kaupunkiin päin ajellessani huomasin, että vaalimainokset ovat ilmestyneet tienvarsille.

Niitä oli ojanreunoilla ja sähköpylväissä. Huoltoaseman ohi ajellessani en ollut varma liehuuko sen liepeillä vaali- vai lihapiirakkamainos.

Takavuosina kuului meidänkin perheen elämään passiivisaktiivinen poliittinen elämänvaihe. Silloin joitakin vaaleja edeltävänä aikana oli hangetkin korkeita. Muistan sen siitä kun niitä vaalimainoksia kiivettiin kinosten päälle pystyttämään.

Joskus meilläkin- Puolisolla ja minulla- oli pyrkyä kunnanvaltuustoon. Tai johonkin luottamustoimeen. Ammattilainen laati vaalimainokset ja satamäärin niitä käytiin kylän kerrostalojen postilaatikkoihin pudottamassa.

Vaalien jälkeen tutkittiin eri alueilta annettuja ääniä. Niinhän siinä kävi, ettei kerrostaloalueelta saatu yhtä ainokaista ääntä. Siihen loppui meidän perheen pyrkimykset vallankahvaan. 

Nyt pidämme valtaa täällä kotona, kumpikin vuorollaan.

KONTROLLIKÄYNTI

Tänään oli Hymyn kontrollikäynti Reviirissä. Neljäs Poika, eli Hymyn lemmikkikaveri, tuli avustajakseni kun Puoliso -herra Kukkaro kevätkokousti kylällä.

"Hymyn oikean takajalan sääriluun loppuosan luukalvon muutos on mennyt voimakkaampaan suuntaan ja reaktio alueella on lisääntynyt, kuitenkaan luu ei ole harventunut alueelta merkittävästi."

Karua kertomaa, piti vähän nieleskellä.

Hoitoon pääsy jännitti Hymyä niin paljon, että piti hypätä lemmikkikaverin viereen turvaan

Lääkitystä jatketaan vielä kolme viikkoa, uusi kontrolli ennen sen päättymistä. Jos vointi ei huonone. Nyt ei näytä huonolta.
Hyvin kulunut viikko pärjäiltiin antibiootin ja tulehduskipulääkkeen avulla.
Tänäänkin käytiin posteja lukemassa tienvarrelta.

Pitkäaikaisen lemmikin sairastuminen heijastuu väkisinkin perheen sisäiseen ilmapiiriin.
Vähäistä äreyttä on ollut ilmassa -puolin ja toisin.
Jonakin päivänä astioiden asettelu tiskikoneessa herra Kukkaron mielestä ei ollut niinkuin pitäisi, ja niitä kolisuttamalla parempaa asentoon kai mielikin vähän keveni.
Itsellänikin on tekemiset vähän lamaannuksissa, ajatukset tahtovat väkisinkin pyöriä Hymyn ympärillä.

Normaalia arkea tässä kuitenkin elellään -kaikkine iloineen ja murheineen.

Hymyn kanssa.

HYMYLLÄ OLI VIERAITA, NÄKI VIRPOJIA JA TUTUSTUI KISSAAN.

Ensimmäinen Poika oli viikonloppukylässä tyttärensä E.Meri. E:n (3/4 tytär) ja E.Merin poikaystävän kanssa.
Nyt oli taas Kuplan aika siirtyä kesäisemmille maille, eli kehä kolmosen toiselle puolelle.

E.Merillä oli kova suru Hymyn voinnista ja kun tuli tilaisuus niin pääsi isänsä mukana Hymyä tervehtimään.

Hymy sai paljon rapsutuksia ja lenkitystä tuttuun kääntöpaikkaan koivulle nuorten kanssa.

Tänään tein Hymyn kanssa lenkin, tarkoituksena mennä koivulle, mutta jo puolimatkassa halusi kääntyä kotiin takaisin.

Ojanpohjalta ei olisi halunnut tulla pois.

Kotitiellä tavattiin virpojia.

Ja roskakatoksella ystävällinen kissa.

Toisiakin virpojia palkittiin.

Huomenna on Hymyllä taas aika Reviiriin ja kuvattavaksi, katsotaan onko antibiootti/kipulääke auttanut jalan vaivaan. Kävely sujuu nyt lähes normaalisti lyhyillä lenkeillä. Aristusta jalassa ei tunnu.

Mutta se epäily -luusyöpä- se tekee isännän ja emännän mielen raskaaksi. 

Sydän heittää ylimääräisiä pompsahduksia koiran  tulevaisuutta ajatellessa.

KIRJALLISET VÄLTTÄMÄTTÖMYYDET SUORITETTU

Olen toiminut maistraatin hyväksymänä edunvalvojana jo vuodesta 2000, eli aika kauan.
Joka vuosi maaliskuun loppuun mennessä on annettava kirjallinen selvitys valvottavan tileistä ja omaisuuden hoidosta. Loppuvuodesta maistraatti sitten palauttaa asiakirjat tarpeellisine huomautuksineen.
Yhden kerran sain maistraatin tarkastajalta kirjallisen terveisen : hyvin laadittu vuosi-ilmoitus; kaikki tositteet järjestyksessä.
Tällä kiitoksella olenkin pärjännyt nämä vuodet. Yhtä innostuneena joka maaliskuu laadin uuden vuosi-ilmoituksen ja salaisesti odotan pientä palautetta.

Valvottavani asuu hoitokodissa ja siellä merkitään kaikki ostokset tarkasti ylös ja kuitit tallennetaan. Minun tehtävänä on maksaa laskut kuukausittain, ostaa vaatteet ym ja viedä käyttöraha hoitokotiin.
Kuitteja ainakin viime vuotena kertyi paljon. Tällä kertaa laitoin kaikki kuitit pankin jokakuisen tiliotteen väliin. Kun olin kaikki saanut järjestykseen tulin lukeneeksi maistraatin uudempia ohjeita ja siinä luki, ettei ostokuitteja välttämättä tarvitse liittää vuositilin mukaan. Siellä ne nyt kuitenkin ovat -järjestyksessä.

 Vuositilinpäätös viime vuodelta on poikkeuksellinen kuolinpesän selvittämisen takia. Palautettavasta nipusta tuleekin vahva kun mukaan on laitettava perukirja ja jakokirja monine liitteineen.

Kerään aina muutaman päivän energiaa tätä tehtävää varten. Vaadin hiljaisuutta ja rauhaa ympärilleni.
Levittelin kaikki asiakirjat keittiön isolle pöydälle. Nyt sekin kävi ahtaaksi.

Puoliso- herra Kukkaro- tuli höpisemään koiralleni Hymylle päiväkahvin keiton lomassa jotakin minuun ja toimiini liittyvää, mutta äkäisellä ärähdykselläni molemmat siirtyivät sivuhuoneisiin.
Ja siellä pysyivät kunnes sain toimeni tehdyksi.
 Viitisen tuntia siinä meni.
Jo suukin kuivui vaikka mitään en puhunut.

RÖNTGENKUVAN KERTOMAA

Maanantaina käytiin taas Reviirissä. Edellinen käynti oli joulukuussa 2013.

Hymyn kävely oli  hiukan vaivalloista pari päivää oikean takajalan arkuuden takia.

Lauantaina Puoliso -Herra Kukkaro- tapansa mukaan tutki koiraa mistä arkuus ja kipu mahtaa  johtua.
Parkaisu johti oikeille jäljille ja kipupaikka paikantui löysään jänteeseen. Yhdessä sitä tutkittiin ja joukolla ihmeteltiin :"On se erilainen kuin toinen." Epäiltiin jänteen menneen poikki. Kummemmin koira ei sitä enää aristanut, kävely oli enemmän kolmen raajan varassa. Päätettiin odottaa viikonlopun yli ja heti maanantaiaamuna ajanvaraus eläinlääkäriin.

Sunnuntai levättiin ja harjattiin koira.

Hymy huomasi isännän ja emännän huolestumisen ja vahti syvällä katseella kasvojamme. Katseen kohtaaminen aiheutti minulle ylimääräisiä sydämensykkeitä.

Suuri huoli meillä olikin, olihan edellinen bernimme Berry sairastunut jalan kasvaimeen ja menehtyi nopeasti, 7,5 vuotiaana. Samoja oireita nytkin olimme huomaavinamme, Hymy on nyt melkein 9v

Heti aamulla soitin Reviiriin ja päästiin kuvauksiin iltapäivällä.

Röntgenkuvia meille selvittäessä eläinlääkäri näytti tiettyjä kohtia sääriluussa:
"Tässä on pientä hiusmurtumaa ja harsumaista liikakasvua luun reunalla."

Sitähän se tiesi: mahdollinen luusyöpä tai luutulehdus.
Vahvat antibiootit viikoksi, tulehduskipulääkitys ja tarvittava kipulääke.

Kysymyksiä ei tahtonut löytyä, sairaus oli meille tuntematon. Ymmärrys siitä, että diagnoosi on erittäin vakava, omaksuttiin.

Viikko lääkitään, uusi käynti ensi maanantaina.
Ruoka ei koiralle maistu, olen syöttänyt nappulat kädestä ja lääkkeet lihapullan sisällä. Juotavaksi Hymy kelpuuttaa vai jääpalat ja lumen.
Sohvalle kiipeäminenkään Puolison viereen ei onnistu enää, täytyy vähän auttaa.

Eilen ja tänään on tehty tavalliset lenkit ihan koivulle asti eikä jalka ole Hymyä kipeästi vaivannut. Tulehduskipulääke ja antibiootti helpottavat oloa.

Takapihalla hankikannolla oli "vapaa kävely". Nyt mennään Hymyn ehdoilla.

TAIVASTELUA

Tällä viikolla on tiirailtu taivaalle useampana päivänä tai iltana. Alkuviikolla vahdittiin revontulia, tänään auringonpimennystä.

Revontulia olen nähnyt muutama vuosi sitten ihan omalta pihalta katsellen. Ne näyttivät kaupungin valoilta vaikka meiltä on Tampereelle 20 km. Oikeat revontulet ne kuitenkin olivat.

Nyt katselimme niitä itätaivaalta ilmestyväksi. Tulivathan ne vaikkakin himmeinä ja vaaleina. Selkeät juovat kyllä näkyivät. Yritin ottaa kuvia digikamerallani, mutta en saanut minkäänlaisia kuvia onnistumaan.

Ensimmäisen auringonpimennykseni näin joskus 50-luvun puolivälissä Iitissä. Senkin jälkeen niitä on ollut, mutta en muista koska ja katselinko niitä.

Tänään kuuntelin Tampereen radiota ja sillä oli hyvät ohjeet ja aikataulut pimennyksen katseluun. Varastossa piti olla hitsaajankypärä ja sillä olisi voinut taivaalle tuijotella. Ei löytynyt siihen hätään.
Laitoin kahdet aurinkolasit päällekkäin ja musta roskasäkki oli lisälinssinä.

Meillä oli täysin pilvetön taivas ja aurinko niin kirkas, kuin hehkulamppu joka on juuri poksahtamassa.

Kuvaan tavallisella digikameralla, enkä osaa säätöjäkään asetella. Joku enkeli tai muu ilmiö on näihin kuviin ilmestynyt, mitä ne ovat?

Selvä sirppikin näkyi, mutta ei näissä kuvissa.
Minkäänlaista pimeyttä ei meilläpäin ollut, täydellinen sydäntäkouraiseva hiljaisuus kesti jonkin aikaa.
Ilmanala tai väri oli selkeän vihertävä.

Maan pinnalla.

Hahmo olen minä itse, henkilökohtaisesti, (aika tanakat jalat näyttää luonto minulle tähän kuvaan luoneen.)

VIIKKOKATSAUS

Olipa aikataulutettu eläkeläisen viikko!

Maanantaina kuulotutkimus omahoitajan tekemänä. Tulos oli arvattavissa: oikean puolen kuulo alentunut entisestä. Lähete kuulolaitteen tarkistukseen, aika sovittiin torstaiksi.

Tiistaina oli kotityöpäivä, eli koiran kanssa ulkoilua, siivoilua, pojanpojan kuljettelua sinne ja tänne.

Keskiviikkona kauppakeskuskierros= Kontti, Fida jne.
Kontista sain Afrikankukkapeittooni mustaa Nora-lankaa viisi kerää a`1€. Sitä tai muuta vastaavaa akryyli/sekoitelankaa olin menossa etsimään Lankamaailmasta, mutta nyt ei tarvinnutkaan. Viime syksynä ostin Noraa, silloin sen hinta Lankamaailmassa oli myös tuon yhden euron. Lankamaailmassa sitä ei enää ollut.
Vasta avatussa Fidassa olin katsellut retrokankaita, nyt ostin kolmella eurolla verhokankaan, siitä saan taas tehtyä koeversion kesämekosta.
Ostin toisenkin kangaspalan, samaan tarkoitukseen. Viidellä eurolla sain molemmat. Vaikka puutarhamekoiksi.

Keskiviikkoiltana myöhään haettiin pojanpoika N.Kristian pitkäksi viikonlopuksi isälleen ja meille. N.Kristian tuli Joensuusta. Pyhänä lähtee takaisin.

Torstaina oli kuulolaitteen tarkistus, ei korjata, uutta odotellaan -puolisen vuotta! Nykyisillä on pärjättävä odotusaika.
Puoliso ei ole kulkenut bussilla vuosikausiin. Nyt oli sekin ihme koettava. Toisen automme haku oli edessä, se piti hakea Järvenpäästä. Opastin Puolisoa melkein kädestä pitäen menemään ensin bussilla kotoa Tampereelle ja sieltä junalla Järvenpäähän. Autorahankin annoin kouraan kun ei ollut käteistä herra Kukkaron pussissa. Iltamyöhällä Puoliso kotiutui, matkanvarrelta oli ottanut toisenkin pojanpojan kyytiin ja meille yökylään ja flunssaansa potemaan. Saivat veljekset turista yömyöhään juttujansa.

Perjantaina haettiin Puolison syntymäpäivälahjagrilli Rautiasta. Itselleni ostin oksaleikkurit ja työkalulaatikon puutarhatarvikkeilleni. Joku poistotarvike, mutta minulle "tarpeellinen".

Perjantaina tuli Ensimmäinen Poika poikansa ja kuopuksensa kanssa kuplaansa tuunaamaan.
Makuusijoja piti järjestellä viidelle. Hyvin mahtuivat.

Takalasin tuunausalustana sänky! Siinäkin se onnistui.

Lauantaina E.Riitta.Annikille piti saada leikkiseuraa. Tilattiin P.Sylvi.S. Hämeenkyröstä. Sovittiin tapaaminen HopLop:iin.
Matkalla HopLop:iin E.Riitta muisteli: "Tällä viikolla on tapahtunut monta asiaa ensimmäistä kertaa: käytiin elokuvissa Late Lammasta katsomassa ja ajoin eka kertaa Metrolla ja nyt mennään HopLop:iin."

 Sain kuulla paljastavan totuuden E.Riitalta kun kehotin menemään kiipeilytelineeseen: " Minulla on korkean paikan kammo!"
Selvä, en enää kehottanut kiipeilemään.
Oma aikani HopLopissa kului isoäidinneliöitä virkkaamalla. Tekeillä on Huurre-langasta villatakintapainen, siihen menee n 50 15x15 lappusta. Nyt loppui lanka kesken ja työ jatkuu kun Tapion Kauppa lähettää tilatut loppulangat.

P.Sylvikin jäi meille yöksi. Tytöillä riitti puuhaa, oli monenlaisia leikkejä ja välillä DVD:n katselua.

Välillä käytiin ulkoiluttamassa Hymyä ja katselemassa naapurin hevosia.

Ja tapahtuikin taas "ensimmäistä kertaa" E.Riitalle:

Hammaskeiju muisti jättää kolikon tyynyn alle.

Sunnuntaina saatiin trampoliini hyppykuntoon.

Vieraat lähtivät iltapäivällä ja P.Sylvi vietiin kotiinsa Hämeenkyröön.

Huushollin pikasiivous, iltapäiväkahvit ja -syvä huokaus.

ps. Takapihalla oli tämän talven ensimmäiset punatulkut tiaisten ja mustarastaiden seurana.

ANNELIPUNNELI VAIHTOI STATUSTA

Nyt on pienen anteeksipyynnön paikka. En tullut etukäteen vihjaisseeksi, että Annelipunnelin punaiset kengät  (blogi: 9.12 2012 "Annelipunneli punaisissa kengissä") on loppuunkäytetty ja on uuden profiilin luomisen aika.

Annelipunneli on päässyt rouva Myttyseksi.

Myttyset ovat omaa sukuani tuolta Karjalan mailta. Ja Myttysenä minäkin synnyin.

Rouva Myttysen rinnalla kulkee herra Kukkaro, omaa sukuaan hänkin.


Ja tietenkin koirani Hymy, entiseltä nimeltään Boogie Woogie.

Perheen aikamiespojatkin kaipaavat esittelyä

Vasemmalla Toinen poika, kainalossa peliväline, amerikkalainen jalkapallo. Kolmannelta pojalta on maila karannut ja Neljäs poika ihmettelee teipatun mailansa kanssa. Ensimmäinenkin poika on saanut näköispatsaansa, taitaa olla puulaakiottelussa lentopallonsa kanssa kun ei ole kuvaan ehtinyt.

Patsaat, joita Vanha Rouva, edesmennyt äitini teki läheisilleen on tehty suurella sydämellä. Niitä on tehty ja annettu merkkipäivämuistoksi päivänsankarille.

Nyt tässä blogisssa eletään tätä päivää ja muistellaan entisiä.

VAIHTELEVAA TOIMINTAA

Edellinen viikko oli erilaisten onnistumisten, epäonnistumisten ja virkistävän viikonlopun värittämä.

Innostuin ompelemaan uusilla kaavoilla leikattuja tekeleitä, mm. kevättakkia. Takkikangas näin kevään korvalla on musta ryppypintainen ulkoilukangas. Ostettu UFFista pari vuotta sitten. Maksoi 6€. Vuorikankaan hain pikakäynnillä taas Vahinkotavaramyynnistä.
Takki oli jo lähes valmiiksi ommeltu kun koneeni tuli vialliseksi: puolaaminen ei onnistunut ja alalanka teki isoja solmuja.
Kone lähti huoltoon tuttuun ostopaikkaan :Hämeen neule-ja ompelukoneliikkeeseen. Siellä olen asioinut jo parikymmentä vuotta -tai enemmänkin. Oli mukava nähdä kauppiaspariskunta monen vuoden jälkeen.
Konetta hakiessani minulle oli viesti :"Musta lankarulla huono (isoilla kirjaimilla), mistä ostettu, heittäkää pois, pilaa koneen."
Huonon ompeleen syyksi olin itsekin arvellut langan huonoa laatua.
Nyt sen tiedän ja parannan tapani, hankin oheistarvikkeet vain erikoisliikkeistä.

Ennen koneen hakua piti koukata Hämeenkyrön kautta ja hakea kaksi lasta viikonlopuksi mummilaan. Samalla reissulla V.Ville pyysi Pappaa poikkeamaan Giganttiin kuulokeostoksille. Sielläkin käytiin.

Perjantain yökyläläisiä oli viisi: Kolmas poika kolmen lapsen kanssa ja tietenkin R.Mikael.
Lauantaina Kolmas poika oli tyttöjen, 8 ja 9-v, kanssa Robinin keikalla Tampereareenalla.

Viikolla poikettiin Pirkkalan puolellakin, käytiin tilaamassa Bauhausista uusi katos revenneen tilalle.
Kesäkatosten kangaskatot eivät näytä kestävän useita vuosia, Nyt tilattu on kolmas samaan kehykseen. Onneksi niitä vielä saa ja hintakin on kohtuullinen, n 50€.

Tämän päivän aurinko on sulattanut tienvieret ja kyntöpellot keväiseen kuosiin.

Vielä eilen pelto oli kokonaan lumen peitossa.

Ojanvarren pajut ovat "kissoilla".

Ja heinäpelto on keväänvihreä.

Aamupäivällä näimme pellolla neljän joutsenen kaartelevan lepopaikka etsien.

Tervetuloa kevät!

TOINEN KOLMATTA 1974

Aamuyöllä, toinen maaliskuuta heräsin ja tunsin tarvetta poiketa WC:ssä. 

Sen kuuli yläkerran naapurikin, samassa elämänvaiheessa oleva nuori rouva. 

Lorottelin tavallista kauemmin ja syykin oli selvä: lapsivedet meni.

Kolmas lapsi oli tulossa.

Puoliso tilasi taksin.

Taksia sain odotelle jonkunkin tovin pihalla sairaalakassini kanssa. 

Kuljettaja selitti viipymistään: "Kun piti vaihtaa autoon renkaat."

"Onko rouva töihin menossa?"

Olin sanonut, että mennään keskussairaalaan.

Jo alkoi kuljettaja painaa kaasujalkaa painavammin kun kerroin, että synnyttämään tässä ollaan menossa.

Synnytyshuoneessa lääkäri minua tutkiessaan sanoi salaperäisesti, että hän kyllä tietää mikä täältä on tulossa.

Sinä lauantaina oli jääkiekon isommat turnaukset menossa ja puheet tietenkin jääkiekossa. Synnytyssalissakin.

Jääkiekkoilijahan sieltä putkahti, isokourainenkin vielä. 

Saatiin perheeseen kolmas poika.

Kävikin niin, että tämä kolmas poika oli varsinainen Elmo, pärjäsi vaikka missä kilpailuissa menestyksekkäästi ja keräsi palkintoja.

Kymmenvuotiaana iski jääkiekkokärpänen ja sekin ura johti jonkinlaiseen menestykseen: Kolmas Poika valittiin Ruotsin, Tsekkien ja Suomen nuorten valmennusjoukkueeseen, siinä vertailtiin eri maiden valmennusmenetelmiä.

Jääkiekkoura tuli päätökseen juuri ennen A-joukkueeseen siirtymistä toistuvien käsivammojen vuoksi. 

Oli se aikamoista kiirettä kun useita kertoja viikossa ajeltiin ympäri maakuntaa ja kauempanakin peleissä.

Minun kuljetusvuoroilla kasetilla soi täydellä volyymilla kunnon rock. Puhua ei saanut, poika latasi itseään illan otteluun.

Hämmästystä herätti nuorten poikien energia: Hervannan maanalaisesta kaukalosta juoksivat  sadat portaat ylös täyden varustekassin kanssa. Pelin jälkeen.

Harrastus jatkui valmennusharrastuksissa. 

Ilvestä kannatettin.

Vieläkin veljekset silloin tällöin ottavat yhteiset "jääkiekkoreenit" paikallisella koulun kentällä.

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!