Edellisen vuoden suuri suru, Hymy-koiran sairastuminen ja sateenkaarisillalle
päästäminen piti elämänmenoa hiukan vaimeana vielä vuoden 2016 alkaessa.
Jotakin muutosta olin elämäämme kaipaamassa ja sitä muutosta haikailin uuden kodin tavoittelemisessa. Asiat etenivätkin siihen pisteeseen, että meille myönnettiin haluamamme uusi asumisoikeuskoti Lielahden Niemenrannasta.
Pitkän pohdinnan jälkeen ja nykyisen elämän vaihtamisesta kerrostalokotiin vasta rakentuvassa lähiössä sai meidät epäröimään niin pontevasti, että rohkeasti päätimme perua aikeemme. Päätimme jäädä entiseen kotiin. Minulle se oli hiukan vaikea pala nieltäväksi, mutta näin on hyvä. Toistaiseksi.
Onneksi arkinen elämä vei mukanaan, teimme parin päivän retkiä Kuopioon, Tallinnaan, Ystävänpäiväristelylle, ja kirjoittajapiiri sekä Eläkkeensaajien toiminta toivat vireyttä alakuloon ja pettymyksen lieventymiseen.
Keskikesä ahkeroitiin lapion ja kuokan varressa, talon ympäristön salaojat päivitettiin.
Kesällä saatiin olla mukana Jaakon valmistujaisjuhlassa sekä Hellin ripillepääsyssä.
Monia heinäkuisia iltapäiviä vietettiin kyläyhdistyksen rantasaunalla.
Keskikesän aikaan alkoi olla jo niin ikävä pitkäaikaisia liikuntarutiineja, että aloin ottaa selvää mitä tarjontaa on berninpentumarkkinoilla. Uuden koiran hankintaa ei tarvinnut pitkään pohtia, yksimielinen päätös syntyi nopeasti ja jo heinäkuussa saatiin tieto, että voisimme päästä berninpennun omistajiksi.
Ennen koulujen alkua käytiin nuorisojoukon kanssa lomasella Tallinnassa.
Kesän valtavasta omenasadosta väännettiin mehua, ja osasta kehitettiin siiderin lientä englantilaisen ohjeen mukaan. Kirjan "Janoisen puutarhurin opas" voitin Pihakuiskaaja-blogista.
Oppaassa oli monta houkuttelevaa ohjetta, mutta aloitin helpoimmasta, eli maalaisiideristä.
Syyskuun puolivälissä saatiin Jymy perheeseen ja senjälkeen onkin hulinaa riittänyt.
Ja iloa ja hilpeyttä, Jymyn istumisharjoituksia.
Ennen koiran hankintaa laskeskelin kustannuksia, eli tekisimmekö joulumatkan Budapestiin, tai Benidormiin, vai ostaisinko käytetyn Bemarin. Budapestit ja Benidormit olisivat jo taakse jääneitä muistoja, mutta Jymy meillä on ja (puree- vielä). Jymyn kotonaolokuukaudet 3,5, on laihduttanut kukkaroamme tasan kuusisataa euroa. Siihen sisältyy vakuutus, kaksi eläinlääkärikäyntiä rokotuksineen, pentukoulu, penturuoka, muutama lelu ja Rukan valjaat. Kotia Jymy ei ole tuhonnut, tänään ehti maistella Lumiani kuoria. Lisätään nyt vielä kustannuksiin yksi pureskeltu kannettavan johto, 80€. ja kaksi paria nahkakäsineitä. Tänään löytyi yksi kadoksissa ollut hanskani. Mattopyykkiä on pesty ahkerasti, nyt se näyttää olevan paremmalla puolella, sisäsiisteys on alkanut. Hammaslääkärikäynti taitaa olla ensi viikolla edessä, alahampaiden viereen on puhkeamassa uudet hampaat ja vanhat ovat tiukasti kiinni.
Jymy on täyttänyt syksyllä kotiutuessaan niin elämämme, ettei siihen ole paljoakaan muuta mahtunut.
Kirjoittajapiirin tältä syksyltä vaihdoin Jymy-pennun hoitamiseen. Muuta virikettä on tuonut Eläkkeensaajien yhdistyksessä sihteerin toimen hoitaminen. Lähipiirikin on saanut tarvittavia palveluita.
Lapsuudenaikaisia ystävyyssuhteita on ilokseni saatu elvytettyä. Syksyllä luin Aamulehdestä haastattelun entisestä naapurinpojasta. Leikin salapoliisia ja kirjoitin kirjeen. Pian sainkin vastauksen sähköpostiin ja kuulumisia vaihdettiin ahkerasti. Eräässä postissa ilmoitin, että olen yhteisen naapurimme Eijan kanssa Kauppahallissa silloin ja silloin. Siellä me sitten tavattiin 60 vuoden jälkeen, eikä ollut pientäkään epäröintiä ettemme olisi toisiamme tunteneet. Toinenkin yllättävä yhteys saman talon lapsuudenystävään aukesi kun hän oli selannut Kalevalaansa. Olin kirjoittanut hänelle kirjeen syksyllä 2008 kun yhteinen ystävämme Eija oli muuttanut Englannista takaisin Tampereelle. Ehdotin silloin tapaamista, mutta kirje oli hautautunut Kalevalan sivuille ja vasta nyt oli löytynyt. Sain yllättävän puhelun joulun alla ja lupailimme tapaamista pyhien jälkeen.
Viimeisestä tapaamisestamme on kulunut siitäkin jo yli 40 vuotta. Me olemme niitä Lapintie 18:n talon lapsia 50-luvulta.
Terveyttä on riittänyt tällekin vuodelle, keväällä podin päivän verran taudinpoikasta, ja sen seurauksena fibromyalgia vähän oireili kiivaammin muutaman viikon.
Vaatekaappiini olen tehnyt sekä poistoja, että uudistuksia, lankoja on vieläkin laatikoissa ainakin 100 litraa, monet sukka- ja tumppuparit olen saanut neulottua Jymyn häirinnästä huolimatta.
Tänään kaivoin sängyn alta ikivanhan neulekoneeni, jospa saisin sillä neulottua tuota lankavarastoani vähemmäksi. Eli siirrettyä niitä tekeleitä sitten vaatekaapin hyllylle.
Apulainen on aina lähellä.
Kuluneessa vuodessa ei oman perheen kohdalla ole ollut valittamisen aiheita, jos on ollut ongelmanaihetta, se on onnistuttu ratkaisemaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Lähipiirin kaksi nuorinta, Emmi ja Tilda aloittivat koulutiensä reippaina koululaisina.
Maailman tapahtumia on seurattu tarkasti lehdistä, Tv:stä ja netistä, surullisia asioita on tapahtunut paljon, ne saavat aina mietteliääksi ja surulliseksi. Toivottavasti tuleva vuosi on rauhallisempi.
Nyt on illastamisen aika, maistellaan pikkusuolaista, juustoja ja hedelmiä, kilistellään lasilliset kuohuviiniä ja toivotetetaan
KAIKILLE BLOGITUTUILLE OIKEIN ONNEKASTA VUOTTA 2017
KIITOS KUN OLETTE OLEMASSA!
