Mietin sitä kun siirtelin viimeistelyä vailla olevia tekeleitäni sivummalle että toisille tuli tilaa. Tapanani on ollut aina tehdä työt (käsityöt) valmiiksi joskus kylläkin pienellä viiveellä, mutta nyt jotkut ajankohtaan kuuluvat työt olen jättänyt huilimaan vaikka ei pitäisi.
Keskeneräisenä ovat : talveksi tarkoitettu takki, pikkujakku, puolihame, mohairneule, Afrikankukkapeitto, parit helmet ja mitä vielä?
Takista puuttuu napit ja helman ompelu. Jakun tein ikivanhasta kankaasta ja Kontista ostetun 80-luvun kaavalla. Hyvin istui keskeneräisenäkin- "vaikka itte sanonkin". Olkapäällä oleva kangas sekin on jo vuosia sitten Kontista parilla eurolla ostettu silkin tuntuinen kangas. Sopii hyvin jakun väriin.
Muutama sukkaparikin on puikoilla.
Yksi tuunaustyö valmistui nopeasti: Kontista ostin kivan kellohelmahameen kolmella eurolla, mutta eihän se mennyt vyötäröltäni kiinni. Lidlistä ostettu mukava trikoopusero pääsi pallohameen pariksi. Pieni ryntty tuli ompeleen alle, sen peitin pikku rusetilla. Hamosen tuoteselostusta lukiessani hämmästyin: materiaali 100 % silkki! Nyt kelpaa!
Valokuvakirjan teko, lähipiiriläisen taulujen nimeäminen ja siirto yhteisesti perustettavaan blogiin, sukututkimuksen materiaalin kirjoittaminen kukin suku omiin kansiinsa, kyllähän näitä riittää.
Tuossa on lueteltu muutama "vaiheessa" oleva projekti, toiset niistä ikuisuusprojekteja.
Mutta mikä minua häiritsee on se, että en ikäänkuin halua tehdä tällä hetkellä jotakin työtä loppuun.
Onko se jokin tunnepohjainen oireilu -ikääntymisestä?
Saman tunteen koin kun 1977 rakennettiin talo ja oli tyhjääkin tyhjempi olo kun kaikki tuli valmiiksi.
Vähän niinkuin elämäkin saisi jatkuvuutta kun on muutama keskeneräinen toimi odottamassa käsityökopassa, ompelupöydällä tai tiedostona netin syövereissä.
Muutaman keskeneräisen sain valmiiksi kun katselin "Mirjamia" päivällä.
Anneli Saulin- häntä ihailen näyttelijänä- kanssa puuhastelimme samoja asioita:
Pöytäliinaa silitellessäni oli puoliso-herra Kukkaro ehtinyt kattaa lounaspöydän "tablettien" kanssa, hmm:
Vaikka näin sen toivoin olevan:
Aina ei käy yksiin toiveet ja totuus.
Liekö tämä keskeneräisten töiden kerääntyminen oirevanhuudesta, mutta niin noita vaan kerääntyy.
VastaaPoistaVälillä pitää ihan pakottaa itsensä tekemään työ loppuun.
Oikein mukavaa helmikkun loppua siulle
Joskus tuntuu, ettei se töiden keskenjättäminen ole saamattomuutta, koen sen syvemmäksi ongelmaksi. Aurinkoisia helmikuun päiviä teidänkin pihapiiriin!Ja "sytämiin".
VastaaPoistaAaarrgghhh! Mulla ei ole ompelukonetta, sitä kaipaan kun luen ja katselen Sun teoksia. Annoin siis koneen vuosia sitten tyttärelle kun hän teki hääpukuaan...Ajattelin, että lopetan ompelun. Aiemmin harrastin sitä paljonkin. Tuntui, että tuli ompelukiintiö täyteen. Tuolla vanhassa nuottatuvassa näin kyllä vanhan Singerin. Se pitäisi tonkia esiin ja tuoda tupaan tutkittavaksi, onko siinä osat tallella. Mukavaa kevättä, Punneli! Riitta
VastaaPoistaNo niin, siitä vain Singeri esille ja polkemaan, saa nilkatkin pientä liikettä! Syy ompeluuni on se, että persoonallinen varteni ei taivu kaupan asusteisiin, olen pieni (156) ja vähän pullea,ja DD -kuppia saan hyllystä hakea joten kaupan vaatteet kirraavat aina jostakin.
Poista