YSTÄVÄNPÄIVÄKIRJE ÄIDILLE, SINNE JONNEKIN

"Äiti rakas,
kirjoitan Sinulle sinne jonnekin.

 Yllätit meidät ja lähdit lopulliselle matkallesi Ystävänpäivän iltana kolme vuotta sitten 92-vuotiaana.

Tässä päivänä muutamana satuin selaamaan muistolaatikkoasi ja se herätti taas muistot viimeisistä ajoistasi ja vähän aiemmistakin.

Tallella pärekorissa- aarrelaatikossasi- on olkihattu, joka ostettiin viimeisellä Kuressaari-

matkallamme, keltainen huivi oli monissa juhlissa hartioillasi ja pitsikäsineet, niitä pidit aina kesällä.

Pieni musta käsilaukku kristallikoruineen keikkui usein olkavarrellasi. 

 Kopassa oli pino passeja, paljon käytettyjä. Kävithän vielä viimeisinä vuosinasi Floridassa ja teitpä vielä matkan Kiinaankin, yli 80-kymppisenä. Viimeisen passin olit hakenut edellisenä syksynä.

Joulun alla 2012 kävit muistitutkimuksissa ja magneettikuvauksissa ja omien, meiltä salassapitämiesi arvailujesi mukaan olit saanut tutustua herra Alzheimeriin. Teillä olikin jo syvempi yhteys, vaikka ei se meille, kotiväellesi, vielä pahemmin näkynyt. Muistisi ja toimintakykysi olivat vielä kohtuullisen hyvät ikäisellesi, hoidit kaikki omat asiasi järkevästi ja itsenäisesti. Kaupassakäynnit ja isommat siivoukset annoit minun hoidella, tosin pyörit rollaattorisi kanssa ympärilläni kun imurin kanssa asunnossasi hyörin. Syömisesi tai syömättömyytesi aiheutti huolta, olithan jo muuttunut pikkuriikkiseksi, painoitkin vain vähän yli 40 kiloa. Mekotkin jäivät niin pitkiksi, että niitä sai tämän tästä lyhennellä, etteivät jääneet tossujen alle. Samaan aikaan pidennettiin tyttöjen mekkoja.

Omasta aloitteestasi halusit päästä muutamaksi päiväksi jonnekin lepäämään ja nopeasti sellainen järjestyikin. Helmikuun 11 päivänä, maanantaina, saatoin Sinut Taatalan palvelukotiin. Olit pakannut pieneen punaiseen matkalaukkuusi juhlavan mekon, koruja ja korkokengät illanviettoa varten. Olithan tottunut kylpyläkävijä, joten iloinen illanistujainen hauskassa seurassa oli mielessäsi.
Outo paikka sai Sinut jännittyneeksi, jopa niin, että Sinulle jo seuraavana päivänä nousi korkea kuume. Taatalasta Sinut toimitettiin Acutaan. Tulin Sinua sinne myöhään illalla tapaamaan ja löysin Sinut happiviiksissä istumassa sängynreunalla. Laamapaidan kaulukseen olit tallettanut korvakorut. Hämmästyneenä kysyit."Mitä Sinä täällä teet?"
Seuraavana päivänä Sinut siirrettiin kaupunginsairaalaan saamaan tehokkaampaa hoitoa.
Saimme olla vieressäsi kun aloit tehdä lopullista matkaasi "sinne jonnekin". Tämä kuopuksesi Sinulle vuosia sitten taidekoulussa maalaama silkkihuivi rauhankyyhkyineen oli poskeasi vasten,  matka-aika oli lyhyt ja lempeä. Perille pääsit illalla.  Ystävänpäivänä.

Valokuvassa olet nuori morsian syyskesällä 1945. Kerroit, että vaalensit tukkasi vetysuperoksidilla valkoiseksi vihkiäisiisi. Tämä kuva ja kehykset ovat alkuperäiset. Olet kuvassa niin nätti!
Olit tullut sodan jaloista yksin ilman perhettä Jääskestä Tampereelle ja täällä tapasit isä-Onnin. Kerroit tapaamisestanne hauskasti suvun pikkutytöille keväällä 2012. Siitä on äänite tallella. Tytöt istuivat jalkojesi juuressa ympyrässä ja innostuit kertomaan jopa sotamuistojasi. Surullisilta ne vieläkin kuulostivat. Tärkeitä muistoja lastenlastenlapsille.

Isä-Onnin kanssa saitte viisi lasta. Yksinhuoltajana meidät kuitenkin kasvatit. 

Työväenopisto sai Sinusta ahkeran opiskelijan, kävit siellä monenlaiset kurssit vuosien aikana.
Luit paljon, matkustelit, harrastit nuorempana tanhuja ja muutenkin tanssit mielelläsi, rockiakin päästelit menemään nuorempien kanssa.

Perheen pojat olivat merimiehiä ja niinpä Sinäkin viisikymppisenä otit uuden ammatin ja siirryit hyttiemännäksi Ruotsinlaivoille. Siellä innostuit tekemään savesta patsaita. Sukulaiset ja ystävät ovat saaneet näköispatsaansa merkkipäivinä. Muutamassa näyttelyssäkin monet patsaistasi kävivät.

Syntymäpäivänäsi 14.12 2012 kun täytit 92 vuotta yllätimme Sinut patsastyösi ääreltä. Joku ystävistäsi oli työn alla.
Huumorintajusi kesti vitsailumme kuopuksesi maalaamasta "Ukko ja kuukkeli"-taulusta. Nimitimme hänet sulhaseksesi.
 "Mikäs sitä on aamukahvipöydässä istuskella kun vastapäätä on noin lempeä ja hymyilevä ukkeli. Ei paljon vastaankaan sano" -sanoit.
Kaulallasi oli taas poikasi maalaama silkkihuivi. Näillä pienillä asioilla pidit meidät aina lähelläsi.

 Vaikka olit tutustunut herra Alzheimeriin jäi suhteenne ohueksi ja lyhyeksi. Onneksesi.

Yhteisiä kesäpäiviä vietettiin meidän pihassa. Mukana tietysti vävypojat. Nuorimmaisesi ikuisti tuokiomme tauluksi ja tätä taulua saitkin katsella monet vuodet sänkykamarisi seinältä.

 

Pidit säännöllisesti yhteyttä sukulaisiisi ja ystäviisi. Sait pitää monta pitkäaikaista ystävääsi viimeisiin vuosiin asti. 

Sait tutustua kaikkiin lastenlapsiisi, heitä on 11 ja lastenlastenlapsiakin 19. Heihinkin kaikkiin ehdit tutustua ja he Sinuun.

Lapset muistavat Sinut Irkku- tai Pikkumummina.

Runsaasta koru- ja kivilaatikostasi riitti muistokivi tai koru jokaiselle lapselle, lastenlapselle ja lastenlastenlapsille.

Meillä on ikävä Sinua!

 Hyvää Ystävänpäivää! 

t. Tyttäresi"