SYVÄSSÄ KYYKYSSÄ JA KASVILAVOJEN RAKENTELUA

Tämänpäiväisessa Aamulehdessä oli artikkeli "Kyykkyyn -ja lepo! Syvä kyykky on ihmisen unohdettu mutta luonnollinen lepoasento." Sitä minäkin tänään jouduin harjoittelemaan kun olin pihatöitä tuunailemassa.

 

Olen vimmassa siivoamassa pihapiirin nurkkia turhista tavaroista ja materiaaleista. Takapihalta löysin pinon poistetun terassin lautoja. Mitäpä niistä keksisi, ettei tarvitse viedä näitä kyllästettyjä lautoja kaatopaikalle.
Niistähän saa hyvät kehykset vaikka pottumaalle, ajattelin.  Kyllästeet ovat kai jo haihtuneet näistä 30- vuotta vanhoista laudoista, vai?
Siispä toimeen. Puoliso, herra Kukkaro mittaili ja sahaili lavoista sopivia. Minä siinä vieressä syvässä kyykyssä pitelin laudanpäitä. Ja sopiva lava saatiinkin syntymään tulevalle perunamaalle. Multaa vielä muutama pussillinen Siiklien päälle, niin eiköhän tällä pärjätä.

Halu kasvoi kun hyvään tekemisen vauhtiin päästiin. Lavalautoja oli vielä jäljellä ja päätin tuunata toisenkin kasvimaan. Tässä pläntissä oikealla kasvaa, tai pitäisi kasvaa parsaa, mutta yhtäkään nuppua ei ole tullut vieläkään näkyviin. Oikealla puolella kasvaa rehevät rakuunat ja oregano.

 

Lavakauluksissa olen kasvattanut enää kesäkukkia, syynä nämä iljetykset:

Näitä nousee toisesta lavasta kun vähänkin mullan alle kuopaisee. Kultakuoriaisen toukkia- ja niitä on kymmenittäin, ellei sadottain kun monta polvea niitä tuolla paikalla majailee. Nämä ovat niitä isoimpia, pikkusormen kokoisia. Tämä populaatio on majaillut tällä paikalla jo ainakin 15 vuotta.
Tänään näin yhden kuoriaisen, se oli pronssinvärinen, näiden munija taitaa olla se vihreä iso kuoriainen.

Nyt, jos parsat eivät anna elonmerkkejä kaivan juurakot pois ja jos samalla saisin tuon toukka-armeijan hävitettyä vihdoinkin.
Samalla nostan yrtit ja poistan niistä heinien juurakot. Uusista lavapenkeistä teen yrteille paremmat tilat.

"Minkä kokoset niistä lavoista tarttee tehrä?"
"Orotas, mää käyn mittaamassa." "240x100."
"En usko, mää käyn itte mittaamassa." "Olit sää oikeessa!"

Siinä sitten yhdessä syväkyykittiin takapihalla ja saatiin veret kiertämään ja samalla lavatarpeet sahattua. Ei tarvinnut niitäkään lautoja kaatopaikalle kuljettaa. Eikä lisäjumppaa harrastaa.

Toisella kasvimaalla lasten entisistä kerrossängyistä kyhätyssä lavassa ovat talvivalkosipulit hyvässä kasvussa.
Syksyllä kylvetyt porkkanatkin näyttävät jo olevan maan pinnalla.

Pahasti vaurioitunut ja haljennut Melba on sinnitellyt jo yli 10 vuotta rujona. Taas on tulossa runsas kukkiminen. Keskelle runkoa on kasvanut suora oksa, kasvakoon se kun on niin pontevan näköinen.

Takana oleva muovihuone oli lähteä erään kevätmyskyn mukaan, mutta eipä päässyt takapihaa pidemmälle.

Tästä kasvihuoneen hairahduksesta olen kertonut toisessa (nyt jo päivittämättömässä) blogissani www.mummukanjutustelua.blogspot.fi Sattuikin niin, että tapahtumapäivä oli 16.5 2007, eli juurikin yhdeksän vuotta sitten.

Katkoin alkukeväällä rytörinteen tuoksuvatukat maan tasalle ja jo nyt uutta kasvustoa on pukkaamassa entistä rehevämmin. Hyvä niin. Peittyy monttu, jolle ei oikein ole löytynyt "asemaa" tässä pihapiirissä. Nyt näkyy komeat kotkansiivetkin:

Tähän rinteeseen kotkansiipien seuralaiseksi istutan syksyllä -jos muistan- narsissin sipuleita väriä antamaan.

       Johonkin nurkkaan voisin tehdä- kuten eräs miniöistäni pihamaalleen-portin salaiseen puutarhaan:

Portti vie espoolaiseen kotimetsään. Kutsuvasta portista on se haittapuoli, että metsän pikkukauriit ovat siitä kiinnostuneita ja käyvät lähes päivittäin pikalounaalla pihassa popsien kukat vuorenkilvistä, tulppaanit ja kaiken muun värikkään.
Viitat kyllä osoittavat ihan muille maille.