keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

VALMISTUJAISISSA JA VANHAN PUUTARHAN SALAISUUKSIA ETSIMÄSSÄ

Lauantaina, kesäkuun 11 pnä oltiin Mäntsälässä. Ensimmäisen Pojan poika oli saanut koulunsa päätökseen ja kiitettävillä arvosanoilla oli oppivelvollisuutensa ja ammattitutkintonsa suorittanut. Lentokoneasentajaksi valmistui. Nyt on edessä armeija ja siitä se elämä alkaa.
Onnea J.P.P.P


Matkalla yllämme oli tummia pilviä, mutta tuulta ne vain sisällään pitivät, juhlat vietettiin raikkaassa ulkoilmassa. Tosin tuulenpitävissä tamineissa.

Samassa tilaisuudessa saimme onnitella pojanpojan äitiä, joka vaativan työnsä ohessa on opiskellut ja valmistunut maisteriksi. Yhteiskuntatieteet oli opintojen kohteena.
Onnea K.P

Oli taas mukava tavata jo J.P.P.P:n kastejuhlassa melkein 19 vuotta sitten tavatut isovanhemmat ja pojan kummit tyttärineen.
Silloin pikkuruiset tytöt oli puettu kaikki samanlaisiin mekkoihin, ja niin olivat pukeutuneet nytkin, nämä kolme nuorta kaunotarta ja neljäntenä 17-v E.M.E. Kaikilla neitosilla oli päällään tyylikkäät mustavalkoraitaiset istuvat mekot. Piti ihan silmiä hieraista, että kuka kulloinkin vieressä istui.
Viimevuosina onkin tavattu usein, kun on ollut kahdet rippijuhlat. 

Tarjolla oli nykyaikaista tarjottavaa: sushia. Ja tietenkin herkulliset kahvit kakkuineen.


Paluumatkalla tehtiin kiepsahdus Tuusulaan Kolmannen Pojan tanhuville. Haettiin peräkärry kotiin.
Kierreltiin miniän kanssa laaja pihapiiri ja anopinoikeudella? tarkistin kasvustot. Taloon on muutettu syksyllä kasvukauden jälkeen ja on ollut jännittävää seurata mitä missäkin on kasvanut. Näki, että pihapiiri on aikanaan huolellisesti perustettu peruskasveilla, mutta viimevuodet on hoitaminen jäänyt vähäiseksi. Heinämättäiden alta miniä on löytänyt vaikka mitä kasvustoja. Saunarakennuksen takana oli valtava köynnöskuusama-aidanne, ja olikin jo kukassa, siitä tunnistin, se vaatii kohentamista, että pääsee oikeuksiinsa. Muutamassa paikassa oli vuohenputkiviidakkokin päässyt rehevöitymään. Valitettavasti.
 Isossa pihapiirissä pikkupellon laidalla kasvoi tukeva ja taivaita hipova tammi, entisen navetan pihassa kasvoi valtava kuusi.
Tämä Kolmas Poika, joka joskus poikamiesaikoinaan asui Tampereen keskustassa, sanoi kuolemattoman lauseen kun peräsimme viihtymättömyyttä :" Kun ei näe puita!"

Nyt on poika löytänyt sellaisen kotipihan joka lapsuudenkodin ympäristöstä on jäänyt mielen syvyyksiin.

                                            Nyt näkyy puita, peltoa ja avaraa maisemaa.

               Tämä maisema näkyy lapsuudenkodin pihapolulta: puita, peltoa ja avaraa maisemaa.


                                  Kesäinen kuu, auringonlaskun viimeiset säteet. Ja kotitie.

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti