lauantai 30. heinäkuuta 2016

JYMY-YLLÄTYS

Torstai-iltana sain tekstiviestin: "XXXXXX. Uros olisi vapaa!"
Puoliso-herra Kukkaro jo pötkötti sängyllä kun säntäsin kertomaan odotettua viestiä.
"Nyt ne pennut on syntyny, vapaana olis urospentu, otetaanko!?"
"Jaa urospentu, mikäs siinä, otetaan!"
Meillä on ollut tuo koiranhankinta tavoitteena ja nimenomaan Bernin paimenkoiran pentu, kun on jo kokemusta kahdesta aikaisemmasta, Berrystä ja Hymystä, tyttökoirista.
Yli vuosi ollaan oltu ilman koiraa ja haettu koirattomalle elämälle suuntaa.
Ei olla uutta suuntaa löydetty; matkustelu ei kiinnosta, kerrostalokodin hankinta jäädytettiin ja puoliso- herra Kukkaro jää vihdoinkin kotimieheksi.
Se päivä on tänään.
Toiveissa kummallekin puhekumppani, aina ei jaksa kämppäkaverinkaan kanssa rupatella. Sitä kun tehty kohta 50 vuotta.

Kun tieto tuli, kerroin sen heti lomatytöille ja hehän tietenkin innostuivat suuresti.
Nimilista oli kyhätty tuotapikaa.


                                 Seuraavana päivänä tytöt kävivät kyläkaupalla ja mitä sieltä löytyikään:


Kesähuoneen kaapista kaivettiin oppikirjat esille:



Vaikka kuinka lukisi oppikirjoja, ei livenä annettua opetusta pennun ohjaamisessa taida mikään voittaa.
Meillä on kokemusta vain narttukoirista, alussa kummankin kohdalla oli epävarmuutta ja kyllä koirat sen vaistosivat. Vetäminen lenkeillä kesti vuoden verran, hinureiksi niitä nimitettiin, sen jälkeen opin koiran kanssa kulkemisen, eikä ongelmia enää ollut. Laadimme omat säännöt ja niillä mentiin.
Uroskoiraa olen hiukan karttanut kun pentukoulutuksessa näin uhmaikäisen uroksen päihittävän nuoren emäntänsä. Nyt sen tiedän, että se on (yleensä) nopeasti ohimenevä vaihe ja kuuluu kehitykseen.

Nyt, kun näyttää siltä, että saatamme saada berninpennun ystäväksemme, on ainakin minulla  itseluottamus kohentunut monta pykälää.
Kun aloin tiedustella pentuja, oli vielä epävarma tunne, annetaanko sellaista meille ikämme takia.
Olen kartoittanut vahvuuksiamme ja niitä on:
-kokemus kahdesta Bernin paimenkoirasta
-tasapainoinen elämäntilanne, päivät kotipiirissä, ei matkustusviettiä
-koti maaseutuympäristössä, hyvät lenkkimaastot
-koiralle oma lauma joka koostuu nuorisosta ja heidän vanhemmistaan
-koulutusmahdollisuudet lähiympäristössä
-hoitopaikkakin lähellä
-koira halutaan perheenjäseneksi
-koti on koirankestävä, vaikka on pitsiverhot ikkunoissa
-takamettään pääsee pihasta
Siinä noita itselaadittuja suosituksia.

Vaikka pentu on vasta kahden vuorokauden ikäinen, eikä pitävää sopimustakaan ole, eletään täällä toiveikkaana, että se pentu meidän kotiin saadaan. Viikolla 37.

Ja se nimi: ennen oli Hymy, nyt toivotaan että saadaan Jymy.
Suukin menee somaan suppuun tuosta nimestä.
Kokeile!


4 kommenttia:

  1. Paljon onnea teille ihanasta hauvelista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro, kiitosta vain, vielä odotellaan "Jymyä" viikolle 37! Muuten, edellisen postaukseni betoninallet ym idean sain Sinun blogistasi!

      Poista
  2. Onko kennel Maroussiasta?
    Onnea odotukseen ❤

    VastaaPoista