BERNINPENTU SHOWERIT?

Olen tullut äidiksi ensimmäistä kertaa 1963 ja kolme kertaa senkin jälkeen. Niihin aikoihin ei vietetty baby-showereita eikä muitakaan vauvakutsuja. Nyt ne näyttävät kuuluvan jokaisen odottavan äidin
ja ystävätärpiirin suhteisiin. Vaippakakkuja minäkin olen nähnyt.

Mitenkäs nyt suu pannaan kun meillekin on tulossa jonkinlainen baby, se kauanodotettu pikkuberni. Pikkuprinssiä meille odotetaan
Meillä on ollut suut messingillä kohta kuukauden verran, siitä asti kun saatiin tietää pentueen syntyneen.
Oikeastaan vasta kesällä sain jonkinlaisen hormoonikohtauksen kun näin ystävien taluttelevan koiriaan ja blogituttujen koirakuvia. Toukokuusta 2015 ollaan yritetty pärjätä koiratta ja heinäkuussa tänä kesänä päätettiin, että uusi berni otetaan.
Vain muutaman tiedustelun tuloksena se tärppäsi. Päästiin odottavien rinkiin.
28.7 syntyi pentue, ja siitä varattiin yksi urospentu. Lapset tekivät heti nimilistan ja kärkinimeksi nousi Jymy, Hymy kun oli nimeltään edellinen berni.

                               Eilen oli vihdoin se päivä kun pentuetta päästiin katsomaan.
Vieläkin jännitti että ollaanko sopivia berninpennun tuleviksi kasvattajiksi. Kun nykyaikana haetaan uutta työpaikkaa, markkinoidaan itseä CV:n avulla. Sellaisen minäkin teetin Ifolorilla, siinä oli kuvia tulevan pennun kotiympäristöstä.

                                 Päiväunien aika ja tarhassa vallitsi hiljaisuus.

                                           "Mitä mitä mitä täällä tapahtuu, kuka herätti kesken unien?"

                   Piti vähän kuiskutella siskojen ja veljien kanssa että "Mennäänkö vai ei?"

                                             Joku tuiman katseenkin vieraisiin yritti kohdistaa.
                                             Näyttäisi meidän tulevalta Jymyltä...

                             "Mää vaan vähän kokeilen onks´ noi jalometallia noi sun sormukset?"
                             "Me ny jo pois, määkin tuun maistaan."

Pentueessa on seitsemän virkeää ja touhukasta palleroa, kaksi prinsessaa ja viisi prinssiä. On siinä Tilda-äidillä paimentamista. Tilda olikin komea koira ja suhtautui ystävällisesti vieraisiin.
Pennuilla on kokopäiväinen hoitaja -nanny. Hoitaja asuu ympäri vuorokauden pentutalossa ja puhuu niille saksaa...

                                            "Äiti, älä mee, mun on viä vähän nälkä."

                                             "Piiri pieni pyörii, pennut siinä hyörii..."

                          "Mulle riitti, en jaksa, meen vähän huilaileen, tuleeks joku muu?"

Sattuikin niin, että tasan kymmenen vuotta sitten käytiin ensimmäisen kerran katsomassa Hymyä pentukodissa. Ja samat vaatteet oli päällä tälläkin reissulla. Kuinkas sattuikaan...
Eihän sitä alle kymmenen vuoden välein kannata vaatevarastoa uusia, säästää täytyy -edes jossakin- jos uutta pentua haluaa.

Pari tuntia katseltiin pentujen touhuja leppeässä, mutta tuimassa tuulessa. Muitakin pennunvaraajia tapaamisessa oli. Saatiin vaihdettua kokemuksia ja kuultiin uusiakin asioita koirarintamalta.
Hyvä penturuokinta on tietenkin A ja O, siihen totuimme jo Hymyn aikana. Pentukoulutukseen kannattaa mennä jo pienen pennun kanssa. Omalla kylällä oma "koulutuskeskus" onkin.

"Mikä näistä tulee meille?"
Kasvattaja valitsee tulevan kolmen viikon aikana kullekin sopivan pennun.
Hauska nimilista oli tehty V-alkuisiksi, oli Voldemaria, Versaillesta, Vampyriä ja vaikka mitä.

Huokaillen jätettiin pienet bernit vielä kolmeksi viikoksi kasvamaan.

                         Kotipihassa meitä odotti Rauli Myrskytuulen käyntikortti:
                           Vasta siirretty kirsikkapuu oli nöyrtynyt tuulelle:

 
                                      Auringonkukat olivat pitkin pituuttaan pihanurmella

                                                   Ja pihatie kaipasi lauantaisiivousta.

                       Niin, pitäisikö ne berni-showerit järjestää, vielä ehtisi!