Päätettiin tehdä ryhmämatka ensimmäisessä versiossa kokoonpanolla Neljäs Poika poikineen ja me- herra Kukkaro + minä- rouva Myttynen.
Minä sitä kokoonpanoa halusin kasvattaa ja mukaan kutsuttiin neljä serkkua.
Matkajärjestelyt yhdeksälle hengelle hoiti Ikaalisten Matkatoimisto meille tuttuun tapaan.
Kun matkalla mukana on kolme teinipoikaa, oli tehtävä eväät suurimpia rutinoita vältellen.
Paistoin aamulla kuusi patonkia ja täyttelin niistä tuhdit eväät.
"Kauhee nälkä!"
Reilu tunti oli matkattu ja ennen Hämeenlinnan Tiiriötä oli eväät syöty! Voi niitä poikia!
Helsingissä meitä odotteli Toisen Pojan tyttäret.
Matkaseurueemme ikähaarukka 2x 70 v, 1x 36v, 2x 15 v, 3x13 v ja yksi kymmenvuotias.
Matkatoimisto oli järjestellyt hytit siten, että kaikissa hyteissä oli aikuinen mukana. Kortteja vaihtamalla sitten järjestettiin majoitus niin, että tytöillä oli oma hyttinsä, pojilla omansa ja Neljäs Poika joutuikin samaan hyttiin äitinsä ja isänsä kanssa.
Fb:ssä hän sitten kavereilleen päivitteli paluuta 90-luvulle, jolloin on viimeksi äidin ja isän kanssa matkaillut.
Illan nuoriso vietti laivan iltaelämässä, välillä nälkää kävivät valittamassa. Buffetista oli tilattu ruokailu vasta seuraavaksi päiväksi kun muistelimme, että illalla laivalta saa kevyttä purtavaa.
"Pappa betala", nuoriso sai setelit kouraan ja pääsivät valitsemaan itse iltapalansa.
Aamulla syötiin tuhti aamiainen ja lähdettiin Tallinnan ostoskatuja kiertämään.
Miehet ja pojat omille teilleen ja me tytöt omillemme.
Urheilullisilla tytöillä oli niin kova meno päällä, että olin heistä koko ajan kymmenen metriä jäljessä.
Viro-keskuksen tiloista yritin etsiä kerran löytämääni pientä lankakauppaa, mutta ei sitä löytynyt. Jossakin alakerroksessa käytävän päässä se oli, ainakin kaksi kesää sitten kun sieltä tein hyviä lankaostoksia.
Viro-keskuksen Kaubamajassa hassuttelimme hattuja sovittelemalla.
Tyttöjen piti ostaa farkkuja, mutta sopivia ei löytynyt. Muutama muun asusteen tytöt itsellen löysivät. Urheiluliikkeestä tytöt saivat uudet treenikassit.
Menomatkalla bussissa ehdin kutomaan yhden tumpun ja hytissä toisen. Lanka on Novitan 7 veljeksen Polarista, kerän ostin omalta kylältä bussia odotellessa. Piitu sai niistä kassin väreihin sopivat tumput syksyn kylmille aamuille.
Meillä oli kaupunkierrokselle vain muutama tunti aikaa, joten Vanha Kaupunki jäi tällä kertaa kiertämättä.
Pojatkin löysivät itselleen sopivia asuja kouluun, paitoja ja housuja. Onneksi oli yksi isä mukana, joka ymmärsi nuorten tarpeet.
Laivaan piti palata ajoissa ja ennen buffetlounasta kaikki ehtivät ottaa pienet tirsat hyteissään. Oli sitä univajetta päässyt syntymään kun kuhkivat vielä kolmen aikaan valveilla.
Paluumatkalla kävi merellä aika myteri, vaahtopäälaineitakin sai aikaan ja kiertelyä vatsanpohjassa.
Onneksi välillä oli tyynempää, ettei tarvinnut ruokailua kenenkään keskeyttää. Minä tästä joukosta se heikoin lenkki olin.
Pojilla oli mahtava ruokahalu ja osasivat valita monenlaisia herkkuja lautasilleen.
Sen tuo tuuli aiheutti, että saatiin kuulla: "Satamassa on ruuhkaa, joudumme odottamaan pääsyä
laituriin."
Elämäni ensimmäinen selfie. Ja se tallentuikin tuplaversiona.
Näin se tämäkin lomakausi saatiin päätökseen.
Kesätyöt päättyivät viikonloppuna herra Kukkarolta, Kesälomalaiselta ja Kesätyöläiseltä.
Herra Kukkaro jäänee pyörittämään peukaloitaan kotipiirissä, Kesälomalainen jatkaa keskeytynyttä lomaansa ja Kesätyöläinen aloitti ammattikoulun tänään.
Huomenna aloittaa serkkupojat yläasteen; Paluumuuttaja tutussa yhtenäiskoulussa ja serkkupoika uudessa koulussa omassa kotikunnassaan. Tytöt jatkavat entisissä kouluissaan.
Ja perhepiirimme kuopukset, Emmi ja Tilda aloittavat koulutaipaleensa tulevalla viikolla. Onnea koulutielle!
Oli mukava ja ongelmaton reissu kuuden nuoren kanssa.
Saivat taas samanikäiset serkut viettää aikaa yhdessä, seuraavaa lomaa odotellessa.
Meille isovanhemmille nämä yhteiset hetket lastenlasten kanssa ovat "Onnen Päiviä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti