keskiviikko 14. syyskuuta 2016

VARUSTEET KUNNOSSA KOIRANPENTUA VARTEN

Koiranpennun tulo perheeseen saa aikaan oikean keräilyvimman erilaisista tarpeista.
Meillä kaivettiin ensimmäiseksi Hymyltä jääneet varusteet kaapinperältä.


Siinä on ruokakippoo, vesikippoo, pöytäliinaa, pantaa, turvaliivii pienelle ja isolle, hihnaa,  flexii, kakkapussii, turvavyötä, valjasta niin vetoon kuin vedonestoonkin.
Ja alustaa, vinkupossuu, herkkupiiloo, hammasleluu, pinkkiä kakkapussii, venyvää talutinta ja vilkkuvaa valopantaa.. näin aluksi.


 Ja tietenkin vannaa, pyyheliinaa, tassupyyhettä monenlaista, shampoota, fööniä, korvahuuhdetta, punkkipihtiä, kynsi- ja tassunkarvasaksia, furminaattoria, harjaa ja kampaa monenlaista -osa Hymyn puumerkillä merkattuja-, on harjaavaa käsinettä, kylvettäjän essua- ja käsinettä, on saksia ja lelupalloja.


Näitä unohtamatta: vahinkopissan pesuämpäri, mattoimuri, Sinipiika karvapallojen jokapäiväiseen poistamiseen nurkista, maanmainio imevä moppi, sillä saa karvat pois keinokuituisemmastakin matosta (väline on hankittu messuilta)  ja oma kannellinen roskakori.


Ulos kun mennään tarvitaan ainakin näitä: saattajallekin turvaliivi, taskulamppu, otsalamppu, liukuesteet ja heijastimia.
 Käden ulottuvilla on hyvä olla kunnollinen pitkävartinen pölyhuisku jonka avulla pyllistellään sohvan alta sinne karanneet lelut ja herkkunappulat. Saa sillä pölypallerotkin hyvin talteen.


Kodin nurkat on hyvä tarkistaa ja kätkeä tietokoneen kymmenet johdot vaikka muovikoriin.


Kaukosäätimiä täytyy oppia piilottamaan, kuitenkin niin, että ne itse löytää -ainakin useimmiten.


Yöpöytien tarjonta on pian pikkukoiran kuonon tasolla, pöydälle kannatta jättää enintään ametistiunikivi (saatu Vanhalta Rouvalta- äidiltäni vuosia sitten) ja herätyskello, nykyään sekin on toimeton, ei ole herätyksiä.
Ikean keittiökori pysyy sängynpäädyssä ja siitä saa nopeasti siepattua rillit unihiekkaisiin silmiin ja lukea aamuvarhain puhelimesta joku KappHalin tarjousviesti.

                      Jos olisin hampaita vaihtava pikkukoira, mitä maistelisin ensimmäisenä?


Ainakin jalkahiellä hierottuja keinunjalkoja. Meillä niitä pureskeltavia päitä on 12!
Mitä sitruunakilo maksaakaan? Sitruunansiivuilla kun maustaa muutaman kerran keinunjalkoja, saattaisi pikkukoiralle kelvata omatkin purulelut. Luulisin.

Edesmenneellä Hymyllä oli tapana singahtaa ulos (joskus ihan kylille asti omatoimilenkille) avatusta ulko-ovesta.
Uutta prinssiä odotellessa vaihdettiin koko ulko-ovi ja poistettiin yksi väliovi. Se korvattiin turvaportilla.


                                     Ruokasäkkikin muistettiin tänään hakea:


 Lattioilla on ensiviikkoja varten varamatot, vaihdetaan normimatot kunhan prinssi osaa pidätellä.

Nimeäkin meillä makustellaan, Valente kun on syntymänimi. Valentesta on hiukan vaikea muodostaa kotinimeä, Valtehan olisi helppo, mutta tulee se entinen  hevoskauppias mieleen...


6 kommenttia:

  1. Kyllä olet ainakin hyvin valmistunut. Kyllä koiran kelpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli varusteet Hymyn jäljiltä tallessa, on muistotkin mukana...

      Poista
  2. Jännitys alkaa olla lopuillaan ja koiranpennulla selvästi valmis koti mihin tulla. Onnea uudesta pennusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jännittäviä nämä viimeiset odotuksen päivät, kiitos!

      Poista
  3. Tuo valmistautuminenkin on jo ihanaa aikaa. Sitä odotuksen jännitystä! Sain muuten ihanan idean tuosta sängynpäätyyn ripustetusta korista, meillä kun kissat tiputtavat yöpöydältä tavaroita ja ne silmälasit ovat sitten hukassa ja ilman laseja niitä ei löydä ;) Mutta mukavia odotuspäiviä sinne ja kyllä se nimikin siitä löytyy, meilläkin oli pitkään mietittävänä ja sitten se vain putkahti ja hyvä nimi on ollutkin ja koirallemme sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari yötä vielä! Nyt täytyy itselle iskostaa, ettei sukkia jätä lattianrajaan. Onneksi kaikki kengät on säilytetty viime vuodet kaapeissa, ei ne ainakaan joudu pureskeltaviksi.

      Poista