ELÄKELÄISEN KIIREET

Onkin ollut kiireiset ja menokkaat pari viikkoa. Edellisen viikon tiistaina Eläkkeesaajien tilaisuudessa kuultiin ikäihmisten liikuntakykyä kartoittavasta tutkimuksesta. Harvoin tulee itse huomioitua oman liikkumisen muutoksia, sitä, kuinka liikkuminen hidastuu, kävellessä pysähtelee huomaamattaan, tasapainoa täytyy haeskella jne. Liikkuminen vähenee kun tulee tukielimien haurastumista ja kaatumisenpelkoa. Tutkimuksella seurataan tätä kehitystä ja tietenkin kannustamalla jatkamaan niitä liikuntamuotoja mitä on aiemmin harrastanut.

Itse vielä useimmiten liikun näppärästi, mutta Vanhan Rouvan -äitini- kävelykeppi on tallessa kaapin nurkassa jos sille käyttöä ilmenisi.

Keskiviikkona odottelin tienposkessa bussia joka meitä eläkeläisiä veisi vierailulle historialliseen Laukon Kartanoon Vesilahdelle.
Matkan varrella koettiin harvinainen elämys; ajettiin höyryävän ja tuoksuvan lantakuorman perässä monen mutkan päähän.

Laukon kartanon emäntä otti meidät sydämelliseti vastaan ja historioitsijana valaisi meille paikan historiaa. Pääsimme tutustumaan entisöityyn kartanoon, sen antiikkiin ja taiteisiin. Vaikuttavaa.

Nykypäivän ihmiset tuntenevat Laukon menestyneet ravihevoset ja alueelta maakuntaan levinneet laukonpeurat.
Laitan kuvan kartanosta, omalla kylällä entisen työpaikkani pihapiirissä on juurikin samantyylinen kartano ja sain sen tiloissa työskennellä muutaman vuoden. Samanlaisella yläkerran parvekkeella työpaikan pihapiiriä katsellessa tuli kartanonrouvamainen olo.

Elias Lönnrot asui aikanaan Laukon Kartanossa ja kirjoitteli siellä Kalevalaa ja nosti esille Klaus Kurjen Elinan surma-runossa. Muistatteko kouluajoilta?

Kartanon tiluksille entiseen tallirakennukseen oli rakennettu tyylikkäästi sisustettu ravintola. Ja lounas  oli herkullinen.
Lounaspöytään sattui pariskunta ja tietenkin tein tuttavuutta kyselemällä minkälaisista töistä sitä onkaan eläköidytty.
"Ekamarketista!" No tuttu paikka ja juttu jatkui kun kerroin, että 80-luvun alkupuolella satuin Ekamarketiin ja siellä kuvattiin TV-mainosta johon Neljännen Pojan kanssa päädyimme. Rouva olikin ollut samassa mainoksessa! Tästäkin tapahtumasta on kulunut yli 30 vuotta. Näin sitä tuttuja tehdään, hauska tilanne!

Päivä oli täydellinen mukavien ihmisten parissa.

Alkuilta vietettiin koiranpentujen leikkikoulussa.

Iltamyöhällä haettiin lomatytöt junalta.

Minä se taas olin ällikällä lyöty kun olin ottanut älypuhelimella kuvia kulkiessani ja kun aukaisin tietokoneeni, ne olivatkin jo siellä.
Torstaiaamuna piti olla taas kokoustamassa ja opiskelemassa av-laitteiden käyttöä. Nyt sain kysyttyä nuorelta opettajalta kuvieni kulkua, taisi vähän naureskella meikämummon hämmennystä. Nyt en enää hämmästy mistään -ainakaan vähään aikaan.

Koiranpentu Jymykin käytettiin rokotuksilla kokouspäivän keskellä ja lomatytöt syötettiin ABC:llä kun kotitöille ei enää aikaa riittänyt.

Viikonvaihde touhuttiin koti- pihapiiri- ja muissa toimissa. Laitettiin pihaa talvea odottamaan.

Keskiviikkona oli taas tilaisuus; toinen eläkeläisyhdistys oli kutsunut muita yhdistyksiä virkistyspäiväänsä ja kun paikka sattui olemaan omalla kylällä niin sinne minäkin ahtauduin. Meitä  eläkeläisiä oli Nuorisoseuran sali pullollaan ja ohjelmassa tietenkin runsaasti kuorolaulua, sketsejä, näytelmiä, runonlausuntaa ja muuta yhdessäoloa.

 Välillä kävin ulkona hengähtämässä ja ihailemassa kotikylän maisemaa.

 Sekin päivä toi iloa aurinkoiseen loppusyksyn päivään.

Eikä tämä vielä tähän lopu.

Tulin valituksi yhdistyksemme joukosta kotikaupungin järjestämään Hyvinvointifoorumiin jossa kunnan edustajat jakoivat tietoa eri sektorien tarpeisiin suunnatusta toiminnasta ja  kuntalaisille tulevina vuosina järjestettävistä hyvää oloa vahvistavista hankkeista.

Taas tapasin työteliäästä menneisyydestä tuttujani ja uutta verkostoakin pääsi syntymään.
Yli kymmenen eläkevuoteni aikana en ole juurikaan "liehunut kylillä" eri tapahtumissa, mutta nyt kun pää on taas avattu se on tervetullut lisä tässä elämänvaiheessa.

Hyvän päivän jälkeen olikin illalla viikko-ohjelmassa virallista asiaa: tiekunnan kokous. Toimin sen puheenjohtajana monet vuodet, silloin kun kaikki oli hyvää ja helppoa. Nyt on puheenjohtaja vaihtunut ja tälläkin  sektorilla on suuret muutokset; kaupunki ei enää tue taloudellisesti yksityisteitä, eikä automaattisesti hoida niitä, ja haluaa katuvalaistuksen laittaa asukkaiden vastuulle. Nyt meidän maallikkojen on nämä toimet hoidettava miten parhaaksi näemme.
Kiinteistöverokaan kun ei ole korvamerkittyä, että niistä rahoista saisi haja-asutusalueen asukkaat asumiseensa vähän tukea, mutta ei...
Ja se laskutus, laskuissa on maallikolle käsittämättömiä kirjainyhdistelmia ja niistä pitäisi osata päätellä mikä ja minkälaisella koneella on tehty vesakoiden leikkaus tai muu toimi tai onko tie vain lanattu vai oikein höylätty. Ja montako kuormaa sen ja sen kokoista mursketta tielle on levitetty, ja onko päässyt sattumaan niinkin, että ensin on levitetty murske ja sen jälkeen tielle on tullut tiehöylä...

 Kaikkea sitä pääsi Jymykin ihmettelemään!