KUUTAMO, KOIRA JA KIRSIKKAPUU

Parina iltana on ollut kirpeät kuunkatseluillat täällä meidän kulmilla. Bloggaushuoneen ikkunasta katselin eilen illalla kuun kiertoa pilvettömällä yötaivaalla.

                   Tänään ihailtiin kuuta Jymy-Jamin kanssa kirsikkalehdossa. Näin taiteellisesti:

Huomasin, etten ole kirjoitellut tänne mitään pitkään aikaan, eikö ole ollut asiaa, vai ajanpuutetta vai miksi unohdin blogini?
Monenlaista touhua ja elämänmenoa tässä on saanut pitää, kaikki kuitenkin myönteisiä asioita.
Eläkkeensaajien touhuissa on ollut monta tapahtumaa ja olenkin viettänyt tovin jos toisenkin pöytäkirjojen laadinnassa. Olen sählännyt oikein kunnolla niiden pöytäkirjojen kanssa kun toisella koneella kirjoitan luonnoksen ja kun siirrän ne tikulle ja avaan  toisella koneella, onkin asettelut aivan muuta kuin alkuperäisessä. Niissä tilanteissa lehmänhermoni ei ole pitänyt. Ärräpäitä on lennellyt, uskotteko!

Lauantaina kolmantena joulukuuta oli odotettu tapaaminen pentujen syntymäkodilla. Paikalla oli viisi seitsemästä. Nelikuiset pennut kirmasivat ryhmänä pitkin pihaa ja painimiset tekivät hyvää.
Meille aikuisille annettiin opastusta  näyttelyesittämisestä ja pennun virhekäytöksen korjaamisesta. Talletimme korvan taakse ohjeet mm.pöydänreunalle hyppimisen estelystä. Naksutella kuulemma pitäisi. Sieltä ne nyt pitäisi saada toimiviksi ohjeiksi kun Jymy tahtoo pomppia katsomaan mitä pöydillä säilytetään.
Pentujen Tilda-äitikin oli tarkistamassa jälkikasvunsa kehittymistä. Tilda-äiti on taas palannut ruotuun ja napsii palkintoja omalla osaamisalallaan. Sulo-isäkin tänä viikonloppuna on palkintoja näyttelystä kerännyt.
 Kaikki pennut näyttivät oppivaisilta, hyväluonteisilta ja -kuntoisilta. Mittatikulla tarkistettiin korkeudet.

Nuorisoviikonloppujakin on taas vietetty. Sählynpelaajalle on keitelty puurot, paistettu kananmunat, on kuljetettu turnauksissa ja arvuuteltu mistä poika löytyy kun puhelimella ei saa yhteyksiä.
"Mun puhelin oli äänettömällä, en muistanut laittaa ääntä..."

Lauantaina haettiin siskokset Helsingin junalta viikonlopun viettoon.
Jymy sai kaivattuja seuralaisia rapsutuspalvelijoikseen.

                                             Sunnuntaina ehdittiin lenkkeillä kirpeässä pakkassäässä.

              Iltapäivällä saatettiin tytöt junalle ja maanantaina lähti sählynpelaaja Tuusulaan.

Itsenäisyyspäivän ilta vietettiin puolison- herra Kukkaron ja Jymyn kanssa kolmistaan kaikess´rauhass´ kotona. Päivällä olikin pöydän täydeltä ruoka-aikaan väkeä paikalla.

Olen joutunut istumaan TV:n ääressä kädet toimettomana kun Jymy ei anna minun pitää kutimia hyppysissäni. Se on nyt löytänyt paikan sylissäni, takamus kyllä roikkuu tuolin ulkopuolella.

 13-v poikaserkukset päättivät perjantai-iltana myöhään, että tulevat meille yöksi. Pappaa patisteltiin hakumieheksi ja pizzalaatikot kainalossa herraseurue meille majottui.
Aamiaisella kyselin pojilta koulukuulumisia ja opin taas uusia asioita: poikien älypuhelimissa oli kaikki lukujärjestykset, poissaolot, huomautukset ym entisajan reissuvihoissa kulkeneet asiat. Minulle opastettiin niiden salat perinpohjin. Kyselin kiusaamisesta ja muista mummille kuuluvista !? asioista. Ei kuulemma sellaista ole. Kyselin, kuuluvatko joihinkin entisaikojen tapaisiin kouluneuvostoihin tai oppilaskuntiin. Ei ole heidän alaansa, hyvä kun kysyin.

Tämän iltapäivän olen laatinut maistraatille vastinetta pyydetyistä edunvalvonta- asioista. Ongelmahan oli se, etten olisi saanut hoitaa niitä "henkilöön liittyviä" asioita kun minut on määrätty hoitamaan Päämiehen taloudellisia asioita. Asia selvitellessä olen ottanut yhteyttä potilasasiamieheen
Suomi.fi asiointipalvelun kautta. (Uudehko kansalaisille tarkoitettu asiointifoorumi virkamiesten kanssa. Toimii pankkitunnuksilla) Vastauksen sain nopeasti puheluna ja jonkin verran sain ongelmaani eteenpäin, sen verran, että potilasasiamies ei ollut oikea foorumi, olisi pitänyt asioida vanhusasiamiehen kanssa! Mistä sen taas saattoi tietää kun ongelman aihe on "potilaallinen" eikä "vanhuksellinen", Päämies on alle 70  v eli ei vielä vanhus. Sen opin, että virkamiehet keskustelevat asiasta sujuvasti, mutta asiakkaan on ihan itse pääteltävä ja päätettävä kuinka missäkin asiassa etenee. Lopputulos on arvailujen varassa. Nyt odotan jännityksen vallassa minkälaiseen päätökseen maistraatti asiassamme päätyy. Ja meneekö s-posti liitteineen perille asiasta päättävälle henkilölle.
 Joulunodostusmieleni  on alamaissa tämän tapauksen johdosta.

Jospa kierros kuutamoillassa Jymyn kanssa leppoistaisi ajatuksia.